HENKINEN HYVINVOINTI SYNNYTYKSEN JÄLKEEN

Raskauden aikana välillä päässäni maalasin kauhukuvia siitä, että entä jos sairastun raskauden jälkeisen masennukseen. Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö kun oli ennen raskautta ja alkuraskaudesta voimakkaasti läsnä. Neuvolasta kerrottiin, että baby blues tai raskauden jälkeinen masennus puhkeaa yleensä n. viikon sisään synnytyksestä. Baby blues ja itkuisuus johtuu kuulemma hormoneita. Ihan kuin niistä mokomista ei olisi muutenkin paljon vaivaa. No mites kävi omalla kohdallani? Koinko baby bluesta tai masennusta?

Hallelujaa ja uunasanktaa voin rehellisesti sanoa, että tällä hetkellä -ja heti synnytyksen jälkeenkin voin oikein hyvin. Olen asiasta todella positiivisesti yllättynyt. Ahdistukseen raskausaikana söin lääkkeitä lääkärin luvalla ensimmäiset 3kk, sen jälkeen ajoin lääkkeen alas ja sen jälkeen olen joutunut ottamaan ainoastaan kerran lääkkeellistä apua.

Sitä ei vielä voi tietää miten henkinen hyvinvointi tästä eteenpäin menee, mutta tällä hetkellä ollaan tyynillä vesillä ja olen aika todella onnellinen.

Synnytyksen jälkeen ainoa isompi ahdistus oli kun kävin ensimmäistä kertaa kaupungilla ja oli niin paljon ihmisiä. Se fiilis kun olet ollut 3-viikkoa  tietynlaisessa kuplassa ja sitten oletkin tilassa, jossa on ympärillä runsaasti muitakin ihmisiä. Käytiin pikaisesti keskustassa koko perheen kanssa ja sen jälkeen Prismassa. Jotenkin kun jännitti koko ajan, että milloin vauva rupeaa huutamaan. Myy heräsi onneksi vasta Prismassa ja lähdin sitten kaupasta pois vauvan kanssa ja pojat jäi tekemään ostokset loppuun. Perjantai-päivä ja Prisma, voin kertoa että oli nimittäin ihmisiä.

Olen onnellinen siitä, että vointini on hyvä. Näen värit väreinä enkä mustavalkoisena kuten huonolla tuurilla olisi voinut käydä.

Viikon sisään synnytyksestä miulla tuli kuitenkin jonkinverran hormoni-itkuja vaikka mitään baby bluesta ei ollutkaan. Otin caseja ylös ja tässä pari esimerkkiä loppukevennykseksi;

Hormoni-itkut kun…

Esikoinen osasi oma-alotteisesti vaihtaa vessaan uuden vessapaperirullan.

Soitin kysyäkseni äidinmaidon luovutuksesta ja puhelimessa oli todella töykeä nainen.

Sain ystävältäni Myylle ihanan kortin ja lahjakortin postissa.

Myyn tulevat kummit vei esikoisen lasten ulkoilmatapahtumaan.

Myy katsoi vaan niin söpösti minua silmiin.

Olisi mielenkiintoista kuulla teidän kokemuksia synnytyksen jälkeisestä henkisestä hyvinvoinnista. Koitko baby bluesin tai raskauden jälkeisen masennuksen? Kuinka pitkään se kesti ja miten pääsit asiasta yli?

 

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA

AJATUKSIA TULEVASTA SYNNYTYKSESTÄ

Tähän asti olen ollut ihan ajattelematta synnytystä, mutta nyt se hiipii melkein päivittäin päähäni.

Olen facebookissa elokuisten odottajien ryhmässä ja yllättävän moni on synnyttänyt jo heinäkuun puolella. Varmaan niistä tarinoista on alkanut oma mielikin kääntyä jo kohti synnytystä.

Esikoinen syntyi raskausviikolla 39+0, tasan viikko ennen laskettua. Olin luokkakokouksessa lauantaina, jossa monikin entinen luokkalainen sanoi ”sie synnytät tänään”. Naureskelin vain, että höpöhöpö, yli tämä menee. Samana yönä, n. Klo 02 meni vedet. Sitten maanantaina Eetu syntyi ”oppikirjan mukaisesti” kätilön sanoja lainatakseni. Supistukset eivät tehneet läheskään niin kipeää kuin mitä vaikka telkkarisarjoista ja kuulopuheista olin saanut tietää. Otin silti epiduraalin. Tässä synnytyksessä ajatuksena on ehkä kokeilla ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Myy on tosin masuaikanakin ollut miulle kivuliaampi ja temperamenttisemman oloinen kuin Eetu, joten saa nähdä toteutuuko tuo ajatus.

Jostain syystä veikkaan,  että Myy syntyy raskausviikolla 38+3.  Mikäli kutina pitäisi paikkansa, siihen olisi vain parisen viikkoa aikaa. Mutta esikoisen kohdalla puolestaan olin sata varma lasketun ajan ylimenemisestä, mutta mini päättikin syntyä viikkoa ennen The datea. Käyköhän tämän kohdalla sitten niin, että aavistelen synnytyksen tapahtuvan varhaisilla viikoilla, mutta menee sitten kuitenkin yli? Laskettu on ihan elokuun lopussa, voi olla siis, että bebestä tuleekin syyskuinen. Olisi kuitenkin kivaa synnyttää elokuussa.

Minimiehen aikaan en käyttänyt mitään poppaskonsteja, nyt ostin viikonloppuna vadelmalehtiteetä jonka juomisen pitäisi olevinaan edesauttaa synnytystä. Liekö siitäkään mitään hyötyä, mutta kunhan bebe on täysiaikainen voisin kokeilla juodakin teetä huvikseni.

Ultrassa todettiin onneksi, että istukka on noussut ylös eli alatiesynnytykselle ei ainakaan se takia ole estettä. Tästäkin on tulossa pieni vauva kokoarvion perusteella, pääsenpähän sitten helpommalla mikäli kun/jos synnytän alateitse. Katsottiin juuri kuvia joissa esikoinen on vastasyntynyt ja voi hitsi miten voikaan olla niin pieni ihminen <3.

Välillä mietin sitä, että kun esikoisen synnytys oli niin hyvä, pelottaa antaako kohtalo miulle turpiin ja että tämä synnytys onkin sitten ihan kaamea.

Viimeisen viikon kivuliaita tuntemuksia on ollut enemmän ja öisin herään useammin. Kuulostelen jotenkin kokoajan kroppaa, tapahtuukohan nyt jotain? Välillä sydäntä alkaa pompottelemaan hirveän nopeasti ja jännitys tulee vain PUF. Eetusta muistan kun vedet meni, niin olin aika chilli. Olenkohan nyt sitten ihan psykohäsä ämmä kunhan tositoimet alkaa. Alkaakohan tämä vesien menolla, vai supistuksilla? Onkohan silloin arki, vai viikonloppu? Onkohan mies silloin töissä, vai kotona? Entä jos hän on töissä, eikä kuule puhelinta? Entäs jos joudun menemään taxilla sairaalaan? Entä jos mies ei ennätä synnytykseen? Entä jos synnytyksessä tapahtuu jotain? Entäs jos joudun sektioon? Entä jos kaikki menee ihan hyvin ja kaikki ajatukset on ollut turhia? Synnytys on ihmeellinen tapahtuma, joten ihan luonnollista että ajatukset alkaa karkailla siihen suuntaan.

Raskaus ja vauvaaiheisia ajatuksia pälkähtää nyt paljon päähän, joten pari viikkoa voi tulla vähän enemmän postauksia sen normi 3 x viikossa sijaan. Kun vauva syntyy, haluan keskittyä häneen joten ottakaa Mamaa varastoon haha!

Veikatkaa muuten halutessanne kommenttiboksiin millä viikoilla meidän Myy syntyy! 🙂

Poikkesiko sinulla toisen lapsen synnytys ensimmäisestä?

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA