Nettinarkomaani

Myönnän, puhelin on välillä liiankin liimattuna kouraani. ”Nyt se kännykkä pois” on hyvin usein meillä kuuluva huudahdus mieheni suusta. Tämän SOMEholistin aamu alkaa kahvikuppi+tietokone kombolla. Herään tarpeeksi aikaisin, että kerkeän tehdä oman rauhoittumis dataamishetkeni. Näprään puhelinta automatkoilla, ruokatauoilla, joskus jopa vessassa. Puhelimen lisäksi käytän somea pöytätietokoneen, kannettavan ja tabletin kautta. Aparaatteja ainakin löytyy.

Tänään töihin tullessani huomasin puhelimeni jääneen kotia ja melkein tärisin raivosta. ”Miten mie pystyin unohtamaan sen?!”, ”Mitä mie nyt teen ruokkiksella?!”.”En voi laittaa viestiä Tuomakselle”. Enkä tarkistaa feissiä! Oikeasti, sydän rupesi tykyttämään nopeammin kun tuskastuin asiasta niin paljon. Olin menossa töistä vielä suoraan salille, eli tiedossa oli treenit ilman musiikkia. Se pisti tuskastuttamaan vielä enemmän.

IMG_9003

IMG_9004

Ensimmäisellä kahvitauolla selailin lehtiä ja parpatin työkaverilleni miten olen unohtanut puhelimen kotiin. Ruokatunnilla selailin taas lehtiä ja vaihtelin kuulumisia työkaverini kanssa. Eihän tämä olekaan niin paha -ajattelin. Toisella kahvitauolla tuntui oudolta kun ei voinut tehdä perinteistä insta-facebook-sähköposti-tori.fi rundia jonka teen päivittäin monen monta kertaa. Ahdisti kun en voinut laittaa Tuomakselle viestiä, enkä voinut tarkistaa onko blogiin tullut hyväksyttäviä kommentteja.

Töiden jälkeen menin suoraan salille (toinen kerta viikon sisään JES) ja reenasin pelkän salilla kuuluvan musiikin voimalla. Ja sehän meni ihan jees. Sarjatauoilla keskityin hengityksen tasaamiseen, en facebookin selailuun ja liikesarjojen aikana keskityin tekemiseen, en laukkujen tai blogijuttujen miettimiseen. Miulla nimittäin on paha tapa selata sarjatauoilla puhelinta ja päähän jää pyörimään liiankin helposti somekanavien asiat. Vaikka salillahan kuuluu nollata ajatuksia, eikä datata.

IMG_9002

 

IMG_8999

Ensimmäisen kerran aukaisin puhelimeni aamun jälkeen tänään 18.00 jälkeen. En rynnännyt heti salilta tullessani puhelimen kimppuun vaan vietin hetken rauhassa perheen kanssa jonka jälkeen pikaisesti katsoin onko tullut mitään yyber tärkeää. Ei ollut. Ei se maailma kaadu jos on puolipäivää, tai vaikka kokonaankin somesta kaukana.

Pitää ehdottomasti ruveta jatkossa kiinnittämään enemmän huomiota kännykkäkäyttäytymiseeni. En todellakaan halua Eetusta tulevan niitä teinejä jotka istuvat kaupungilla kaveriporukassa vierekkäin kännykät kädessä, heihin jotka eivät ole läsnä, eivätkä kommentoi. Itsekin pyrin siihen, että silloin kun olen ystävieni kanssa, korkeintaan vilkaisen puhelinta, en jää roikkumaan minuuttitolkuiksi näytön maailmaan.

Vaikka olen päässyt blogimaailmaan liittyvästä suorituspaineista ja stressistä eroon, muut asiat internetin ihmeellisessä maailmassa koukuttaa vielä minua liikaakin. Hei olen Tiina ja olen nettinarkomaani.

Huomaatko itse olevasi nettinarkomaani? Oletko kokeillut olla ilman sosiaalista mediaa hetken? Mitä some kanavia itse käytät aktiivisesti?

 

SEURAA MAMAA Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa