Kroppa 6 kuukautta synnytyksen jälkeen

Synnytyksestä on nyt aikaa puoli vuotta. Palautuminen on ollut aivan erilaista kuin esikoisen aikana. Ensimmäisen lapsen kohdalla treenasin salilla ja pari viikkoa synnytyksen jälkeen, herkuttelin kyllä silloinkin jonkinaikaa, mutta elin enemmän sitä ”Fit Mama” kautta. Punnitsin ruokia, meal preppailin ja kävin salilla. Kävin kehonkoostumusmittauksessa jo 2 kuukautta synnytyksen jälkeen…kertoo hieman silloisesta pinnallisemmasta ajattelusta, että pakko pakko pakko palautua heti ja nopeasti.

Toisen lapsen kohdalla en ole kertaakaan käynyt kuntosalilla synnytyksen jälkeen. Treenaamisen aloitin pikkuhiljaa marraskuussa jolloin synnytyksestä oli 2-kuukautta. Treenit silloin, sekä nyt ovat kotijumppia youtubesta sekä koiran kanssa lenkkeilyä. Aloitin jossain vaiheessa hölkkäämisen, mutta selkä alkoi vihoittelemaan josta päättelin ettei kroppa ollutkaan siihen valmis. Vaihdoin lenkkeilyt siis nopeasti kävelyyn. Nyt olen myös pari kertaa käynyt Äiti-vauva jumpassa, ihan superihana treeni oli viime viikollakin. Kummatkin lapset oli mukana ja kiltisti, Mama sai ihan kunnon workoutin tehtyä.

Vatsalihasten erkaantumaa miulla ei ole ja olen nyt pikkuhiljaa tehnyt myös keskivartaloliikkeitä. Aikaisemmin mikäli jumppavideoilla oli keskivartaloliikkeitä, tein niiden sijaan vaikka lantionnostoja.

Syön ihan normaalia kotiruokaa, en todellakaan punnitse mitään. Herkuttelen myös. Tammikuussa jolloin tiputin viikossa -3kg en herkutellut melkein pariin viikkoon mitään. Siitä eteenpäin olen höllentänyt otetta.

Viikonloppuna katsoin itseäni pitkästä aikaa kunnolla peilistä ja tuli fiilis, että miehän olen palautunut aika kivasti! Ihan yllättäen. Farkut sujahti jalkaan kun aikaisemmalla kerralla tuntui ahdistavalta. Ylävartalo alkaa myös näyttää Tiinamaisemmalta kun lihakset edes hieman piirtyy esiin. Miina rakastaa hypsyttämistä, Äidin pieni käsipaino tuo ylävartalolle joka päivä siis treeniä hihi. Kaikki raskauskilot on myös tippuneet. Imetyksellä on myös kilojen tippumiseen varmasti oma osansa.

Mukavaa kun alkaa tuntea olonsa enemmän omaksi itsekseen!

Lue myös:

Inbody -Kehonkoostumus 6 kuukautta synnytyksen jälkeen (esikoisen jälkeen kroppa 6kuukautta synnytyksestä)

MAHA HURJASSA KUNNOSSA?!

Oikein kivaa maanantaita!

 

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA

 

MAHA HURJASSA KUNNOSSA?!

Olen synnyttänyt toisen lapseni reilu 4-kuukautta sitten. Tein blogiin kirjoituksen, jossa oli kuvituksena muutama mahakuva. Sain kommentin;

Siis onko nää kuvat ihan reaaliaikaisia? Vai onko nää viime kesältä. Jos tuoreita niin aika hurjassa kunnossa maha edelleen.

Ihan realiaikaisia ovat,kiitos vain kovasti.Maha on pahemmassa kunnossa kuin vaikka 2kk synnytyksestä,koska joulukuu meni täysin reisille ja herkutellessa. Tällä kertaa en ole ottanut niin paineita palautumisessa mutta sekään ei näköjään ole joillekin hyvä. Sitten jos kirjoitan,että nyt haluan kropan kuosiin niin sanotaan että on pinnallinen kun haluaa palautua ja pitää antaa aikaa ilman stressiä. Oikein kivaa päivää sinulle,toivottavasti sinulle tuli hyvä mieli.

Mietin ensin jätänkö homman vain vastaamiseen. Kun itkin kommentin luettuani holtittomasti ja 4-vuotias lapseni tuli halaamaan ”äiti älä itke”, päätin että kirjoitan. Meni tunteisiin, kyllä.

Ensimmäisen lapsen kohdalla kävin jo synnytyssairaalassa vaa’alla ja hyvä etten saanut slaagia kun huomasin ettei paino ollut tippunut heti. Heti kotona otin käyttöön notepadin, johon kirjasin vaa’an lukemia vähintään joka viikolta. Kävin ulkona kävelyllä toisena päivänä kun olin kotiutunut sairaalasta. Kuntosalilla olin 2-viikon kuluttua synnytyksestä. Söin toki myös herkkuja, mutta olin välillä itselleni todella armoton ja suunnastaan vihainen kropan lölleryydestä. Treenasin myös liian rankasti liian nopeasti ja sen takia meinasin kusta housuun vielä vuoden kuluttua synnytyksestä. Onko tämä sitten muka hyvä?

Toisen lapsen jo raskausaikana päätin, että nyt haluan edetä toisin. Opetella olemaan armollisempi itselleni. Opetella tykkäämään itsestäni, vaikka peilikuva ei olisikaan se Fit Mama. Välillä olen sortunut moittimaan itseäni, mutta suurimmaksi osaksi olen ollut aika fine, vaikka pehmyyttä onkin ollut. Ja se -että olen itse huomannut oppineeni stressittömämmäksi asian suhteen on tuntunut todella hyvältä. Hyvä itseluottamus ja itsensä hyväksyminen ei ole mikään selkiö itselleni. Välillä huomaan kaikki virhekohdat itsessäni. Arvostelin itseäni todella julmasti ehkä senkin takia, kun en onnistunut raskautumaan nopeasti. Tunsin itseni huonommaksi naiseksi. Toisen raskauden aikana jokin miussa muuttui ja se auttoi olemaan enemmän okei itseni kanssa.

Sitten saan virtuaalisesti turpaan kuulemalla että mahani on hurjassa kunnossa.

Milloin on sitten sopiva aika raskaudesta palautumiseen? Jos Äiti haluaa palautua nopeasti, on hän todella pinnallinen, pitäisi elää vauvakuplassa ja nauttia hetkestä. Sitten jos elää hetkessä, ei stressaa niin sekin on väärin -koska tuolloinhan maha on hurjassa kunnossa. Ei mikään perkele ole oikein.

Kommentin luettuani ensimmäinen refleksi oli, että nyt äkkiä lenkille, diettaamaan ja v*ttu kaikkea. Toinen oli, että mitä ihmettä. Annanko jonkun tuiki tuntemattoman määritellä sen, kuinka ja milloin minun pitää palautua 9-kuukauden mahan kasvatuksesta? Ei todellakaan. Kroppani on tehnyt ison työn ja tuloksena täydellinen pieni tyttölapsi.

Sovitaanko niin, että annetaan Äideille raskaudesta palautumisrauha? Jos joku haluaa lähteä lenkille heti synnytyssalista ja vetää porkkanaa se on hänen asiansa. Jos joku haluaa vetää mättöä ja maata vauva sylissä sohvalla. se on hänen asiansa. Jos joku tekee vähän siltä väliltä, sekin on hänen asiansa.

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA