MAHA HURJASSA KUNNOSSA?!

Olen synnyttänyt toisen lapseni reilu 4-kuukautta sitten. Tein blogiin kirjoituksen, jossa oli kuvituksena muutama mahakuva. Sain kommentin;

Siis onko nää kuvat ihan reaaliaikaisia? Vai onko nää viime kesältä. Jos tuoreita niin aika hurjassa kunnossa maha edelleen.

Ihan realiaikaisia ovat,kiitos vain kovasti.Maha on pahemmassa kunnossa kuin vaikka 2kk synnytyksestä,koska joulukuu meni täysin reisille ja herkutellessa. Tällä kertaa en ole ottanut niin paineita palautumisessa mutta sekään ei näköjään ole joillekin hyvä. Sitten jos kirjoitan,että nyt haluan kropan kuosiin niin sanotaan että on pinnallinen kun haluaa palautua ja pitää antaa aikaa ilman stressiä. Oikein kivaa päivää sinulle,toivottavasti sinulle tuli hyvä mieli.

Mietin ensin jätänkö homman vain vastaamiseen. Kun itkin kommentin luettuani holtittomasti ja 4-vuotias lapseni tuli halaamaan ”äiti älä itke”, päätin että kirjoitan. Meni tunteisiin, kyllä.

Ensimmäisen lapsen kohdalla kävin jo synnytyssairaalassa vaa’alla ja hyvä etten saanut slaagia kun huomasin ettei paino ollut tippunut heti. Heti kotona otin käyttöön notepadin, johon kirjasin vaa’an lukemia vähintään joka viikolta. Kävin ulkona kävelyllä toisena päivänä kun olin kotiutunut sairaalasta. Kuntosalilla olin 2-viikon kuluttua synnytyksestä. Söin toki myös herkkuja, mutta olin välillä itselleni todella armoton ja suunnastaan vihainen kropan lölleryydestä. Treenasin myös liian rankasti liian nopeasti ja sen takia meinasin kusta housuun vielä vuoden kuluttua synnytyksestä. Onko tämä sitten muka hyvä?

Toisen lapsen jo raskausaikana päätin, että nyt haluan edetä toisin. Opetella olemaan armollisempi itselleni. Opetella tykkäämään itsestäni, vaikka peilikuva ei olisikaan se Fit Mama. Välillä olen sortunut moittimaan itseäni, mutta suurimmaksi osaksi olen ollut aika fine, vaikka pehmyyttä onkin ollut. Ja se -että olen itse huomannut oppineeni stressittömämmäksi asian suhteen on tuntunut todella hyvältä. Hyvä itseluottamus ja itsensä hyväksyminen ei ole mikään selkiö itselleni. Välillä huomaan kaikki virhekohdat itsessäni. Arvostelin itseäni todella julmasti ehkä senkin takia, kun en onnistunut raskautumaan nopeasti. Tunsin itseni huonommaksi naiseksi. Toisen raskauden aikana jokin miussa muuttui ja se auttoi olemaan enemmän okei itseni kanssa.

Sitten saan virtuaalisesti turpaan kuulemalla että mahani on hurjassa kunnossa.

Milloin on sitten sopiva aika raskaudesta palautumiseen? Jos Äiti haluaa palautua nopeasti, on hän todella pinnallinen, pitäisi elää vauvakuplassa ja nauttia hetkestä. Sitten jos elää hetkessä, ei stressaa niin sekin on väärin -koska tuolloinhan maha on hurjassa kunnossa. Ei mikään perkele ole oikein.

Kommentin luettuani ensimmäinen refleksi oli, että nyt äkkiä lenkille, diettaamaan ja v*ttu kaikkea. Toinen oli, että mitä ihmettä. Annanko jonkun tuiki tuntemattoman määritellä sen, kuinka ja milloin minun pitää palautua 9-kuukauden mahan kasvatuksesta? Ei todellakaan. Kroppani on tehnyt ison työn ja tuloksena täydellinen pieni tyttölapsi.

Sovitaanko niin, että annetaan Äideille raskaudesta palautumisrauha? Jos joku haluaa lähteä lenkille heti synnytyssalista ja vetää porkkanaa se on hänen asiansa. Jos joku haluaa vetää mättöä ja maata vauva sylissä sohvalla. se on hänen asiansa. Jos joku tekee vähän siltä väliltä, sekin on hänen asiansa.

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA

 

MILTÄ NÄYTÄN 2KK SYNNYTYKSEN JÄLKEEN?

Synnytyksestä ja raskaudesta on nyt 2-kuukautta. Kirjoitan tällä viikolla neidin kuulumiset, mutta nyt puhutaan Mamasta. Miltä näytän 2kk synnytyksen jälkeen?

No tuolta.

Sanoisin, että ainoastaan keskivartalosta ja kyljistä huomaa, että olen vasta synnyttänyt. Jos housut vetäisee ylös, silleen ei edes huomaa pehmyyttä.

Niinkuin kerroin syön ihan päin persettä postauksessa, ruokailutottumukseni ovat aika hunningolla. Pitäisi saada jostain motivaatio ja halu tarkentaa syömisiä. Herkut on vaan niin hyviä! Vaikka olo niiden jälkeen on entistä väsyneempi mikä ei auta sitä yleistä hyvää oloa.

Vaatekoko on nyt S ja joissakin M. Olisi kiva kun mahtuisi useimpiin omiin vaatteisiin niin, että ne näyttäisivät ja tuntuisivat miellyttäviltä päällä. No, mutta ainakin säästyy rahaa kun ei huvita shoppailla itselle niin paljon vaatteita. Viime viikonloppuna kävin NOSH-kutsuilla josta en tilannut itselle mitään.

Oman jaksamisen kannalta haluan lisätä kävelylenkkien määrää. Pari päivää sitten oli niin ihana tsippailla; pimeä, kylmä syysilma ja vaan käveli etiäpäin. Miinakin oli kiltisti rattaissa koko sen ajan, häsässä varmaan 4 kertaa kurkin vaunuihin että miksi ei kuulu mitään. Sitä edeltävä kävely oli yksin koiran kanssa, ihanan rentouttavaa kyllä, mutta kotiintulo ei niinkään: vastassa oli mies ja 4v kuulosuojaimet korvilla. Miina oli huutanut melkein koko 3omin lenkin ajan…syötin hänet kuitenkin ennen lähtöä. Mies kokeili myös pulloa, mutta ei onnistunut taaskaan…ei auttanu kuin hypsytellä sitten. Kiitos muuten paljon kaikille kommenteista vauva ei syö tuttipulloa eikä tuttia postaukseen <3!

Treenannut en ole vielä muuta kuin kävelyä ja hyötyliikuntaa. Leikkipuistossa tein askelnousua hiekkalaatikolle ja jo siitä meni hanuri kipeäksi, semisti rapakunnossa haha! Lähistöllä on myös korkea mäki jota edestakaisin olen pari kertaa mennyt. Jälkitarkastus oli siis pari viikkoa sitten, jossa ilmeni, että syvät vatsat on hyvässä kunnossa, mutta lantionpohja kaipaa harjoitusta. Mitään kovia treenejä, pomppuja tai muuta en siis vielä voi tehdä. Yksi päivä miulla huvitti hirveästi heilutella jo käsipainoja, mutta sitten vauva juuri heräsi ja ajatus tietenkin jäi vain ajatukseksi.

Viikon päästä alkaa Kuntouta keskivartalosi- verkkokurssi jee josta kirjoitin viikko sitten! Muistattehan, että lukijoille on vielä alennus voimassa. Miun piti aloittaa myös kansalaisopiston kautta mammapilates kurssi, johon olisi vauvan saanut ottaa mukaan, mutta kurssi peruttiin vähäisen osallistujamäärän takia mööh.

Treenasitko itse jo 2-kuukautta synnytyksen jälkeen?

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA