10 HYVÄÄ ASIAA MIEHESTÄNI

Tänään vietämme miehen kanssa 3-vuotishääpäivää ja sen kunniaksi halusin rustailla intuiitiolla 10 hyvää asiaa hänestä. Taipaleemme ei ole ollut aina ruusuilla tanssimista, monesta ollaan selvitty. Liian monesti tulee ajateltua toisesta niitä ärsyttäviä juttuja, joten tekee hyvää pysähtyä hetkeksi ja keskittyä niihin positiivisiin juttuihin.

kuva Markus Sotikov/KuvaVelhot

  1. Hyvä tekemään ruokaa. Hän on ihan luontainen ruuanlaittaja, ei töllötä useinkaan mitään reseptejä ja loihtii omasta päästäkin hervottoman hyviä juttuja.
  2. Sopivalla tavalla viisas. Mies tietää ihan tosi paljon kaikkea, hän joutuukin monesti kahden kyselyikäisen pommittamaksi kun mie ja lapsi kummatkin kysytään juttuja maan ja taivaan väliltä. Tuomas ei ole kuitenkaan ”liian fiksu” eikä mollaa jos en jotain tiedä. Inhoan nimittäin sellaista tunnetta, jos tunnen itseni ihan liian tyhmäksi.
  3. Hyvä suuntavaisto. Ulkomailla ja ihan kotisuomessa, en ymmärrä miten hän osaa löytää paikasta a paikkaan b niin helposti.  Ensimmäisellä yhteisellä ulkomaanmatkalla olimme Prahassa ja sielläkin hän otti homman heti haltuun vaikka ei koskaan aikaisemmin ollut ulkomailla ollutkaan.
  4. Tekee romanttisia kivoja juttuja. Alkuaikoina enemmän, mutta viime vuosina hän on esim. kirjoittanut käsin kirjeen ja lähettänyt sen miulle. Yllärinä on ostanut vaikka suklaapatukan tai jotain muuta pientä.
  5. Luotettava. Tämä oli yksi isoin asia, joka aihetti rakastumisen tunteen aikoinaan. Niin monta miestä oli valehdellut ja pettänyt luottamukseni ennen Tuomasta. Alkuaikoina matkustin Helsinkiin serkkuni häihin. Tuomas ehdotti, että hän menisi samalla reissulla siskonsa luona käymään, kävisi minut häiden jälkeen ja ajaisimme yhdessä takaisin Joensuuhun. Koko reissun ajan ajattelin, että kohta se laittaa tekstiviestin että ”en pääsekään”. Ei tullut, vaan hän piti lupauksensa ja tuli paikalle.
  6. Vahva. Ei mikään muskelimies, mutta sopivan miehisesti vahva, purkit joita olen itsepäisesti kiroillen olen yrittänyt saada auki niin hän on vaan naps aukaissut ne.
  7. Tummat piirteet. Olen aina tykännyt enemmän tummista kuin blondeista. Myös lapselle on periytynyt mieheltä tummat kulmakarvat, ihan epistä kun itse olen niin albiino.
  8. On myös kaikkimullehetinyt tyyppi. Kummatkin eletään tunteella ja ollaan vähän sellaisia kaikkimullehetinyt tyyppejä. Suhteemme eteni aika nopeasti kummankin sitä tahtoen. Aika iso ristiriita olisi ollut esim. jos hän ei olisi halunnut lasta ja itse olisin halunnut, tai toistepäin.
  9. Antaa minulle myös omaa aikaa. Parisuhteessa kummankin pitää olla myös yksilö ja itse olen ollut hyvin itsenäinen jo lapsena. Miulle on erittäin tärkeää saada myös omaa aikaa.
  10. Hyvä isä. Kun hääpapille piti kertoa hyviä juttuja tulevasta puolisosta, sanoin että Tuomas on hyvä isä. Eetu on välillä niin Isin poika, että sydän sulaa kun he riehuvat tai köllöttävät vierekkäin.

Hyvää vuosipäivää ME <3

Ilo kiertoon; Kerro toki kommenttiboksiin joku positiivinen ajatus omasta kumppanistasi!

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA

Vaimoni Tiina.

Meillä oli tiistaina 2-vuotis hääpäivä. Sain mieheltä lahjaksi Polarin aktiivisuusrannekkeen, mutta sen lisäksi hän yllätti minut itsetehdyllä mansikkapiirakalla, ruusulla ja mitä parasta; kirjoituksella minusta.Tekstin, jossa Tuomas kertoo minusta ja myös yhden syyn, miksi meidän arki ei ole tämän parin vuoden aikana ollut mitään jatkuvaa ruusuilla tanssimista…

Taulub

Millainen vaimo Tiina on?

Lyhyesti sen voisi tiivistää lauseeseen: Tiina on tulta ja tappuraa ja hempeää hölmöläistä samassa paketissa.

Koska kyse on juuri tästä Tiinasta, ei se yhteen lauseeseen tiivistäminen oikein riitä, tai tee oikeutta.

Meillä rakastetaan välillä aika siirappisesti (eräs on sanonut ettei ole normaalia aikuisen käytöstä meidän touhu :D) ja kun meillä riidellään, siinä saavat naapurit käyttää korvatulppia ja ovenkarmit pelätä henkensä puolesta.

Olemme olleet naimisissa nyt kaksi vuotta, ja siihen on mahtunut aivan liikaa ikäviä asioita. Minun masennukseni teki Tiinan elämästä välillä silkkaa helvettiä, ja olin silloin sellainen kusipää, että hävettää niin perkeleesti näin jälkeenpäin. Takaisin en tuota aikaa kuitenkaan saa, ja olen äärettömän kiitollinen siitä, että Tiina jaksoi pysyä lujana, ja on edelleen vierelläni.

Masennus meni onneksi ohi, ja valoa näkyikin jo tunnelin päässä. Se valo tosin oli vain  vastaan tuleva juna, joka keskenmenon muodossa jyräsi kohti.

Viimeistään se kokemus avasi taas silmäni ja muistutti siitä, kuinka upea nainen (ja poika!) minulla onkaan.

Olimme molemmat rikki, mutta Tiina oli kuitenkin se vahvempi tälläkin kertaa. Kun minä en saanut suutani surulta auki, Tiina oli huolissaan oman vointinsa sijaan minusta!

Se jos jokin on sitä rakkautta.

Vaikka tämäkin piti muistuttaa ikävimmällä mahdollisella tavalla, oli siinä jotain hyvääkin. Otin opikseni, ja pyrin omalta osaltani siihen, että jatkossa Tiina saa sen mitä ansaitsee.

Ehkäpä ovenkarmitkin saavat olla nyt vähän aikaa rauhassa ja kiinni seinissä.

Olivatpa ihmiset mitä mieltä tahansa, bloginsa takana Tiina on aidoin ja hienoin ihminen jonka olen ikinä tavannut.

_MS_6468bc

Valoa päin. Kaikki kuvat Markus Sotikov/Kuvavelhot
Valoa päin. Kaikki kuvat Markus Sotikov/Kuvavelhot

Pääsi itku kun luin tämän.Masennus on mieheni henkilökohtainen asia, josta en edes miettinyt kertovani täällä. Olikin ylläri, kun hän mainitsi asiasta kirjeessään, ja antoi luvan julkaista sen. Näin pähkinänkuoressa; arki oli välillä yhtä helvettiä. Kun hänellä alkoi vointi parantua, itse romahdin. Joskus lukija kommentoi kiukkupostaukseeni että ”hyvä jos sulla ei ole isompia ongelmia”, niin hän oli aika väärässä. Kaikista ongelmista ei vaan voi heti kertoa haavojen ollessa vielä auki.

 

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA