TAKAISIN ARKEEN

En voi edes kiittää teitä tarpeeksi tuesta liittyen keskenmenoon <3. Luin kommentteja silmät valuen. Arvostan, että jaoitte myös vaikeita kokemuksianne ja toivon todella, että jatkossa keskenmeno ei olisi niin tabu. Helvetin epäoikeudenmukainen, mutta nettiä selatessani huomasin sen olevan yllättävän yleinen -mutta vaiettu asia julkisesti. Naisena oleminen on kyllä ihan hanurista välillä…

Sain sairaslomaa kaksi päivää. Lääkäri olisi kirjoittanut enemmänkin, mutta ajattelin, että jos arkeen paluu tasapainottaisi oloa. En jotenkin halua puhua asiasta muuten kuin kirjoittamalla, muuten tulee vollotus. Maanantaina aamu alkoi todella huonosti ja yhdeltä istumalta kirjoitinkin edellisen postauksen jossa tapahtuneesta kerroin. Syötiin aamupalaa aika hiljaisissa tunnelmissa. Käytiin kaupungilla jossa meinasin vollahtaa, ostin tyttöhömpötyksiä ja käytiin myös ruokakaupassa. Jossa myös meinasi tulla monta kertaa poru. Vastaan käveli heti tottakai joku maha pystyssä ja tuntui, että joka paikassa oli vauvoja. Vedin 800mg särkylääkettä kipujen takia ja olo oli muutenkin hieman pönttö. Tuli muuten tässä vaiheessa vielä mieleen, että sunnuntaina kun Ceppo meni kesken -silloin oli miun nimipäivä! Miettikää mikä kohtaloniva. Esikoinen syntyi minun syntymäpäivänä, ja toinen lapsi kuolee nimipäivänäni…kohtalo näytti keskisormea aikalailla nyt.

Käytiin maanantaina myös miehen porukoiden mökillä jossa meidän oma pieni rakas Eetu oli hoidossa. Anoppi otti hänet hoiviinsa sunnuntai iltana. Mieskin oli niin paskana, ettei hänestä olisi ollut Eetua kaitsemaan. Onneksi meillä on hyvä tukiverkko, Tätinikin pyyhälsi sunnuntaina ensisoitolta hätiin kun sanoin miun menevän ensiapuun. Kiitos vielä tätäkin kautta <3.

Eetu kysyi miulta ”Onko Ceppo taas Äidin mahassa?”. Vastasin ettei ole ja pussasin Eetua vollottaen.Myös eilen minimies kysyi onko Ceppo jo Äidin mahassa, yritettiin kertoa että hän oli liian kipeä eikä tule enää takaisin ja pyydettiin ettei hänestä enää puhuttaisi. Voi pientä. Seuraavan kerran kunhan plussataan, kerrotaan sällille vasta myöhemmin…

calvinkleint-paita

louisvuittonagendapm

keskenmenonkäsittely

Ensimmäinen työpäivä oli tänään ja jännitti kyllä ihan pirusti. Valmistauduin edellisenä päivänä tekemällä muistilistan mitä pitää ottaa mukaan ja pakkasin osittain tarvittavat tavarat.

Kävin myös ensimmäistä kertaa kuntosalilla. Tein todella kevyesti vatsoja ilman painoja ja kahvakuulalla yläkroppaa. Sen jälkeen alkoi enemmän vuotamaan ja tuli vatsakivut, joten ehkä lähdin liian aikaisin tekemään, vaikka teinkin todella rauhakseen. Liikunta on kuitenkin itselleni todella tärkeää henkisen hyvinvoinnin kannalta, joten pitää huomenna kokeilla tehdä vaikka ihan ilman painoja.

Sain psyykattua itseni onneksi tosi hyvin ja oikeastaan tuntui todella kivalta olla taas tehokas ja palvella asiakkaita. Eniten ajatukset kulkee suruun kun ei ole mitään tekemistä. Yritän muutenkin keksiä itselleni höyryämistä ja puuhailua. Asunto projekti startataan taas uudella innolla. Saatiin korotusta lainalupaukseenkin ja toivotaan kohteen löytyvän mahdollisimman pian. Tuntuu, että tämä asunto on kirottu kun edellisillekin asukkailla kävi ikävyyksiä täällä. Eetukin eilen tokaisi ”mennään pois täältä asunnolta” ihan yllättäen…

Kun tulin tänään töistä kotiin, mies oli muksun kanssa serkkunsa luona kylässä ja sain kirjoitettua rauhassa näitä ajatuksiani ylös.

Turkin kuulumisia tulee jossain vaiheessa seuraavana. Kuvia katson hieman mieli kaihoten, niissä näytän niin onnelliselta luullen että pienellä on kaikki hyvin.

Huh. Kyllä tämä tästä, päivä kerrallaan.

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA