HAASTATTELU VAUVA-LEHDEN RASKAUSTESTIIN

Olin Vauva-lehden marraskuun numerossa raskaustesti osuudessa, jossa vastailin raskauteen liittyviin kysymyksiin sekä myös synnytyksestä. Julkaisusta on nyt pari kuukautta aikaa, joten tulin kirjoittamaan sen tänne bloginkin puolelle! Oli kiva kokemus, haastattelu tehtiin puhelimitse ja valokuvaaja tuli meille kotiin ottamaan kuvat.

Tiina teki Vauvan Raskaustestin viikolla 36+2. Tiina ehti odottaa positiivista testiä muutaman vuoden ajan. Sekundaarinen lapsettomuus oli perheelle iso järkytys.

Minulla on ollut uusia intohimoja ja inhokkeja.
Päivän aikana voi olla kymmeniä eri mielitekoja, aina kasvissosekeitosta lakritsiin. Aiemmin söin paljon paistettuja kananmunia. Nyt jo niiden pelkkä hajukin ällöttää.


Olen pelännyt ja murehtinut kaikkea mahdollista.
Minulla todettiin alkuvuodesta yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Lopetimme kolme vuotta sitten ehkäisyn ja ehdin kärsiä kaksi vuotta sekundaarisesta lapsettomuudesta. Sitten plussasin, mutta raskauteni meni vuosi sitten kesken. Nytkin päällä on jatkuva pelko. Pystyn hengittämään kunnolla vasta, kun vauva on syntynyt.


Julkistin raskausuutiseni somessa
Laitoin ultrakuvan henkilökohtaiseen Facebookiini heti niskapoimu-ultran jälkeen. Kuvan viereen kirjoitin palikoilla ”vauva”. Tein myös postauksen blogiini ja Instagramiin. Seuraajat ja lähipiirini tiesivät, että olin kärsinyt sekundaarisesta lapsettomuudesta, ja sainkin todella paljon ihania onnentoivotuksia.


Olen kuvannut mahaani.
Olen laittanut Instagramiin kuvan mahasta aina, kun viikko on vaihtunut. Ennen raskautta kävin salilla 4-5 kertaa viikossa, mutta nyt liikunta on jäänyt vähäiseksi. Pahoinvoinnin jälkeen vaivasivat liitoskivut ja alhaalla oleva maha painaa. Esikoista odottaessani kävin kuntosalilla vielä muutama päivä ennen synnytystä.


Liikutun helposti.
Itken paljon herkemmin kuin normaalisti, välillä ihan huvittavuuksiin asti. Itken aina, kun kun katson Toisenlaiset Äidit-ohjelmaa.


Tiedämme lapsen sukupuolen.
Kaikki oireet viittasivat tyttöön, ja tyttöä on luvattu. Tyttö on hauska yllätys, sillä suvuissamme on paljon poikia ja mieheni Tuomas on aina toivonut tyttöä.


Tiedän, miten haluan synnyttää.
Unelmanani on, että voisin kokeilla synnytystä ilman epiduraalia ja muuta lääkkeellistä kivunlievitystä. Toki pyydän apua, jos supistukset ovat todella, todella kamalia.


P.s. Vuosi sitten nimipäivänäni selvisi, että edellinen raskauteni oli mennyt kesken. Tänä vuonna jäin nimipäivänäni äitiyslomalle tulevasta vauvastamme.

Asiaskaspalvelija, bloggaaja Tiina, 27 ja koneapulainen Tuomas 32, odottavat Joensuussa pariskunnan toista yhteistä lasta. Perheeseen kuuluu 4-vuotias Eetu-poika ja porokoira Saajo.


Painoni on noussut noin 10 kiloa.
Nukun vuorokaudessa 8 tuntia.
Arvelen että lapsemme syntyy raskausviikolla 38+3.
Kutsumme lasta nimellä Myy.


Tiina kirjoittaa Fit Fat Mama-blogia osoitteessa fitfatmama.fitfashion.fi

Toisella sivulla kerroin synnytyksestä. Varsinainen synnytyskertomus postauksen voit lukea täältä ,mutta tässä vauva-lehdessä lukeva juttu siitä.

Tyttö tuli!


Tiinan ja Tuomaksen tyttö syntyi raskausviikolla 39+3. Pikkuruinen tyttövauva häkellytti siroudellaan vanhempansa.

”Keskiviikkona ultrassa todettiin, että vauva oli pienikasvuinen. Hän ei ollut kasvanut lainkaan kahdessa viikossa. Synnytys päätettiin käynnistää ballongilla.

Ballongi laitettiin puoli kahdelta iltapäivällä, ja säännölliset supistukset alkoivat melkein heti. Lähdimme kotiin, jossa ballongi irtosi kaksi tuntia myöhemmin. Välillä supistukset tulivat kolmen minuutin välein, välillä kymmenen minuutin välein. Soitimme anopin hoitamaan esikoista, ja olimme illan kotona. Ennen nukkumaanmenoa kävin vielä kävelylenkillä edistääkseni synnytystä.

Menin nukkumaan yhdentoista aikoihin. Puoli yhdeltä heräsin supistuskipuihin. Supistukset tulivat jälleen välillä kolmen, välillä kahdeksan minuutin välein. Särkylääke ei enää auttanut, ja lähdimme viideltä sairaalaan.

Synnytyssalissa selvisi, että kohdunsuu oli vasta neljä senttiä auki. Synnytys ei ollut edennyt niin paljon kuin olin ajatellut. Kerroin kätilöille, että halusin edetä synnytyksessä mahdollisimman pitkälle ilman lääkkeellistä kivunlievitystä.

Tilanne ei edennyt aamun aikana, ja varttia vaille yhdeksän puhkaistiin lapsivesikalvot. Vauvan päähän laitettiin scalp-anturi mittaamaan sydänääniä ja en päässyt juurikaan liikkumaan pois sängystä.

Supistukset olivat välillä todella kipeitä. Puoli yhden aikaan tilanne ei ollut vieläkään juuri edennyt ja oloni alkoi olla tuskainen. Aloin pelätä, että vauva ei pääsisikään syntymään turvallisesti. Kätilöt saivat hyvin rauhoiteltua oloani.

Minulle laitettiin oksitosiinitippa kymmentä vaille kolme.  Kärvistelin supistuksien kanssa TENS-laitteen ja ilokaasun avulla. Mies seurasi tilannettani sivusta ja sanoi, ettei minun olisi pakko kiduttaa itseäni. Vastasin, että mie kyllä kestän.

Neljältä pääni oli jo sekaisin ilokaasusta, ja olin niin kipeä, että pyysin jotain lääkettä. Sain kohdunkaulapuudutteen ja nukahdin hetkeksi. Heräsin ja totesin, ettei puudute auta. Alaselkäni oli ihan tulessa.

Kätilö tuli katsomaan tilannetta ja sanoi, että nyt tämä vauva syntyy. Meni kolme minuuttia, ja vauva tuli.

Vauvamme oli hyvin, hyvin pieni. Hän tuntui ihan epätodelliselta. Esikoinenkaan ei ollut suuri, mutta tyttö painoi vielä 300 grammaa vähemmän. Hänen syntymäpainonsa oli 2405 grammaa.

Kotona kaikki on sujunut hyvin. Vauva on topakka tyttö syömään, ja paino on lähtenyt nousemaan.”

Synnytys kesti 12 tuntia.
Kivunlievityksenä käytin TENS-laitetta, ilokaasua ja kohdunkaulanpuudutetta.
Vauvamme on kutsumanimensä mukaisesti hyvin pikkumyymäinen, pieni ja pippurinen.

Tiinan ja Tuomaksen tytär syntyi Pohjois-Karjalan keskussairaalassa 24. elokuuta klo 16:30. Vauva painoi 2405 grammaa ja oli 46 senttiä pitkä.

teksti Jenni Räinä

kuvat Salama Visual/Johanna Kokkola

Lue myös:

Vauva-lehden haastattelu: Oma kroppa haltuun  (Eetun raskauden jälkeisestä treenaamisesta 2014 julkaistu)

Paikallislehden haastattelu (Kerroin FitFarmin Lite ohjelmasta jota suoritin, 2015 julkaistu)

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA

Mikä puree raskauskiloihin Fit Fat Mama? haastattelu

Muksujen Maakunta on sivusto Pohjoiskarjalaisille lapsiperheille, johon kootaan eri vinkkejä, sekä myös haastatteluja eri ihmisistä. Sivuston toinen perustaja Outi kysyi miulta haastattelua ja halusin jakaa sen myös blogin puolella. Kysymykset olivat monipuolisia ja vastailen mm. miten pääsin omista raskauskiloistani, millainen äiti olen, kuinka tätä arkea pyöritän ja mistä blogin nimi on peräisin. Otsikkona oli Mikä puree raskauskiloihin, Fit Fat Mama.

Instavatsat-1024x1024

Kun katsoo blogin nimeä ja Tiinan kuvaa sen laidassa, joku ei nyt täsmää. Missä siis se fat mama on?

-Perustin blogin kun nyt 2,5-vuotias poikamme Eetu oli muutaman kuukauden vanha. Nimi viittaa siihen, että päätin raskausaikana ettei minusta tule mitään fat mamaa. Ja myöskin siihen, että vaikka treenaan ja syön terveellisesti, olen sokeririippuvainen ja välillä sorrun herkuttelemaan paljonkin, 26-vuotias äiti-bloggari tunnustaa.

Herkuista ei näytä jääneen jälkiä, vaikka lopulta 157 cm pitkälle naiselle kertyi kuin kertyikin niitä raskauskiloja 17 kappaletta. Kerro nyt kaikille kanssaäideille, miten raskauskilot karistetaan?

-Kaikki lähtee omasta itsestä, kukaan ei tule kiskomaan suklaalevyä kädestä pois. Säännöllinen syöminen järkevillä ruuilla, veden juonti, liikunta ja aktiivinen arki karistavat kilot. Mikäli kiinnostusta kuntosalille tai jumppiin ei ole, myös kotona tai vaikka leikkipuistossa voi tehdä monipuolisesti treeniä, opastaa Tiina.

Eiköhän lähdetä tutustumaan paremmin Tiinan arkeen sekä siihen, miten hän on onnistunut yhdistämään terveelliset elämäntavat kiireiseen lapsiperheen arkeen palattuaan töihin.

Ddaa-63-768x1152-683x1024

Duracell-pupu, joka yrittää rauhoittua 

Kännykkä herättää äiti Parviaisen arkiaamuisin klo 6.30. Tiinan aamurutiineihin kuuluu aamupalan ja meikkauksen lisäksi myös blogin kommenttien sekä Facebookin ja sähköpostin tarkastaminen. Vuorotyötä tekevän aviomiehen työvuoroista riippuu, kumpi vie Eetu-pojan päiväkotiin.

-Työskentelen kokopäiväisesti asiakaspalvelijana ja sivutyönä teen Foreverin jälleenmyyntiä. Lisäksi blogin kautta on jonkin verran yhteistyöprojekteja. Kävin juuri myös Hyvinvointivalmentaja -koulutuksen ja tarkoituksena on ehkä laajentaa osaamista myös sillä saralla, kertoo Tiina.

Tiinan työpäivä poikkeaa lounastauon suhteen monen muun päivästä:

-Käyn ruokkiksella tekemässä treenin kuntosalilla, joka sijaitsee työpaikan alakerrassa.

Sepä kiva, mutta etkö sinä syö ollenkaan?

-Lounaan syön iltapäivän kahvitauolla. Tauon aikaan myös vastaan tarvittaessa blogin kommentteihin ja sähköposteihin tai hoidan muita asioita, Tiina kertoo.

Kuulostaapa tehokkaalta. Tiina ei kuitenkaan arastele kertoa, että tehokkuudella on ollut myös varjonsa:

-Koin vähän aikaa sitten lievästi sanottuna uupumuksen, jonka johdosta sain paniikki- ja ahdistuskohtauksia. Sen jälkeen olen harjoitellut arjen rauhoittamista. Olen aikamoinen suorittaja ja Duracell-pupu, joten se vaatii kyllä hieman töitä.

Äitiyspaineita sen sijaan Tiina ei suostu ottamaan. Päiväkotipäivän ja iltaruoan jälkeen ilta lapsen kanssa sujuu leppoisasti kirjoja lukien, leikkien, piirrettyjä katsoen tai ulkoillen. Kun perheen pienimmäinen on käynyt nukkumaan, Tiina katselee siippansa kanssa tv-sarjoja tai molemmat tekevät omia juttujaan.

Tiinan oma juttu on blogi. Tutustutaan seuraavaksi siihen vielä vähän tarkemmin.

treenitekniikka-620x930

Fit Fat Maman tarina 

-Olin vauvan kanssa kotona ja tunsin kaipaavani jotakin omaa juttua, jossa saisin käyttää luovuutta ja jonne voisin kirjoittaa itseäni kiinnostavista asioista. Alussa kirjoitin vain treeniin ja äitiyteen liittyvistä aiheista, mutta vähitellen blogin sisältö on monipuolistunut, Tiina kertoilee.

Blogi on elänyt bloggarin oman elämän mukana vauvavuodesta häihin, töihin paluuseen ja uupumukseenkin.

-Ajan kuluessa elämä ja omat kiinnostuksen kohteet muuttuvat, ja blogi siinä mukana.

Tiinan blogi on paitsi muuttunut myös muuttanut monta kertaa. Bloggerista Tiina pyydettiin FitFashionille, jossa lukijoiden määrä nousi reippaasti. Jonkin ajan kuluttua Tiina haki ja pääsi Kaksplussan kuukausipalkkaiseksi portaalibloggaajaksi, missä viihtyi vuoden verran.

-Pari kuukautta sitten päätin palata FitFashionille, koska kuukausipalkkainen bloggaaminen tuntui liian työläältä ja stressaavalta elämäntilanteeseeni nähden. Nyt tunnen olevani oikeassa paikassa. Lukijakuntani kun on lähinnä eri-ikäisiä naisia, sekä äitejä että lapsettomia.
FitFashion viittaa vahvasti fitness-buumiin, jota on myös kritisoitu viime aikoina paljon esimerkiksi lailliseksi syömishäiriöksi. Tiina puolustaa lajia ja elämäntapaa:

-Oman elämäntapani on itsestäni huolehtiminen säännöllisellä treenillä ja järkevillä ruokailutottumuksilla höystettynä myös herkuttelulla. Kannatan kultaista keskitietä enkä tykkää ylinipotuksesta. Fitness on mielestäni kuitenkin järkevämpää kuin fatness, jossa ei itsestään välitetä laisinkaan.

Ylinipotuksesta Tiinalla on kokemusta myös omassa elämässään. Jossain vaiheessa aviomies piilotti vaa’an varastoon, koska sille hyppääminen alkoi hallita vaimon elämää liikaa. Nykyisin vaaka on taas paikallaan, mutta kohtuukäytössä.

Vaikka vaaka piilotettiin, tunteita ei Parviaisten perheessä piiloteta. Lopuksi Tiina kertoo vielä tärkeimmistä rooleistaan äitinä ja vaimona.

TP5D6645-768x1152-683x1024

Aika tarkka ja aika hassu äiti 

-Oma äitini on kuollut, joten mietin jo raskausaikana paljon, miten osaan olla äiti. Eetun synnyttyä se tuli kuin itsestään, äidinvaistoksi sitä kai sanotaan. Kasvattajana olen tietyissä asioissa todella tarkka, mutta välillä myös aika hassu.

Perheessä on periaate, että kotona saa ja pitää näyttää tunteita. Joka päivä halaillaan, sylitellään ja sanotaan ääneen, kuinka paljon rakastetaan.

-Tarkka olen käytöstavoista ja ruokailuista. Tämän takia Eetukin saa monesti päiväkodissa hänelle tarkoitettua välipalaa ainaisten sokeripommien sijaan. Kyllä meillä välillä herkutellaankin, mutta ruoka pidetään ruokana ja herkku herkkuna erikseen. En halua kasvattaa lapsestani itseni lailla sokeririippuvaista.

Tiinan puoliso on vauvasta asti hoitanut Eetua niin että äidillä on ollut mahdollisuus omiinkin menoihin. Oma aika on kummallekin puolisolle tärkeää, kuten tietysti myös yhteinen aika perheenä. Perhe viihtyy Joensuussa enemmän kuin hyvin, mutta juuri nyt kaikki odottavat innolla lähestyvää rantalomaa, ja maiseman vaihtumista tilapäisesti.

Koko paketin perustana Tiinaa pitää toisaalta itsestä huolehtimista ja toisaalta toimivaa parisuhdetta. Tiinan ja puolison onnena on toimiva tukiverkosto, jonka avulla myös kahdenkeskistä aikaa järjestyy. Pari pyrkii käymään treffeillä kerran kuukaudessa, mutta tässä on nyt petraamisen paikka:

-Käytännössä se on kyllä kahden tai kolmen kuukauden välein!

Epataydellinenaiti-768x1152-683x1024

Haastattelun teksti Outi Juurikainen.

 

Tässäpä teille ainakin tuoreemmille lukijoille kunnon tietopläjäys miusta hih! Sivustolla on kyllä tosi kiva idea, tuollaista olisin kaivannut itse vauvavuoden aikana.

Tällä viikolla olen kolunnut kaappeja ihan hulluna läpi ja myynyt tavaraa muuton alta pois. Ja vielä on vaikka mitä jäljellä. Huh huh! Viikonloppuna on vappukin. Meinattiin käydä ainakin perinteisesti vapputorilla ja kokeilla pitkästä aikaa paistaa itse munkkeja. Saa nähdä miten käy, viimeksi mokomat jäivät sisältä raaoiksi ja kärähtivät pinnalta, hups haha!

Oikein kivaa viikonloppua jo tässä vaiheessa <3

 

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA