PALJASTUS TULEVAISUUDESTA

Viimeiset 1½ vuotta on ollut perheessämme todellista ylä-ja alamäkeä. Välillä on tuntunut siltä, että hakkaa vain päätä seinään eikä tilanne parane koskaan. Läheisen ihmisen sairaus, jatkuva stressi ja ahdistus, epätoivo siitä ettei tilanne parane koskaan loi lievästi sanottuna melkoisen ahdistavan tilanteen. Joka heijastui tietyssä vaiheessa voimakkaasti myös blogin puolelle, jälkikäteen ajateltuna hyvinkin negatiivisina kiukkupostauksina joka karkoitti monta lukijaa. Välillä valitettavaakin, että olen sen verran aito ettei paskasuodatin silloin pysynyt enempää kiinni. Hyvän onnen keijukainen löi turpaan sen taikapölyn sijaan. Nyt pitkästä aikaa näyttää kuitenkin siltä, että valoa alkaa näyttää tunnelin päässä.

noshnaistenraitamekko

Mekko Nosh / Sukkahousut Nanso* / Kengät Tommy Hilfiger / Laukku Michael Kors

*saatu blogin kautta

michaelkorsminihamilton

Viimeisen parin viikon aikana olen saanut nauraa ja iloita enemmän kuin pitkään aikaan, ja se tuntuu todella hyvältä. Voit kuvitella tilanteen, jossa sisältä löytyy ahdistava vanne joka puristaa ja musertaa jatkuvasti. Kun se vanne alkaa vihdoin löystyä, tuntuu lievästi sanottuna aika helvetin hienolta.  Samalla kuitenkin pieni pelko siitä, että vanne tulee takaisin. Toivon kuitenkin ettei niin käy.

Muutimme nykyiseen asuntoomme 3-vuotta sitten. Ihastuin heti sisälle astuessa ja teimme todella nopealla päätöksellä heittää tarjouksen. Tarjous hyväksyttiin ja pian olimmekin ensiasunnon omistajia.

Jo jonkinaikaa kuitenkin tuntui siltä, ettei tämä ehkä olekaan meidän juttu. Sijainti on täydellinen, mutta joku mättää. Elämme mieheni kanssa todella paljon tunteella ja intuiitiolla. Helmikuussa bongasimme paikallislehdestä välittäjäfirman mainoksen, tartuin puhelimeen ja sovimme toimeksiannosta.

noshmekko2

fitfatmama

Viime viikolla allekirjoitimme hyväksytyn myyntisopimuksen ja muutamme tästä 1.6!

Tuntuu jotenkin vapauttavalta ja hieman jännittävältä. Uusi alku, pääsee ylimääräisestä tavarastakin eroon.

Päätimme edetä seuraavan ostoasunnon kanssa rauhallisemmin ja kuunnella myös järkeä, eikä vaan tunnetta, joten asumme vuokralla tämän myytyä. Pohdimme ja mietimme rauhakseen seuraavaa askelta.

noshorganicmekko

tommyhilfigertennait

Jännitystä on hieman ilmassa, koska meillä ei siis vielä ole vuokra-asuntoa tiedossa. Joten mikäli tiedät 2 työssäkäyvälle, lapselle ja koiralle sopivan 3-4h (pakon edessä 2h) niinivaara-karsikko-keskusta akselilta asunnon olisin kiitollinen infosta <3!

Sellaisia uutisia :)! ja kesällä suunnataan Turkin Sideen rantalomalle koko perheen voimin toinen jee!

ps. asukuvissa ihana  Noshin naistenmallistosta ostettu mekko. keskiviikkona kutsuille hipistelemään tämän kauden uutuuksia!

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA

Kun virta loppuu.

En tiedä mistä alottaisi, tai alottaisiko mistään. Jos minua kuvailee, niin pienestä pitäen olen aina ollut se Reipas Tiina. Pirteä Tiina. Iloinen Tiina. Kun pirteää verhoa pitää päällä tarpeeksi pitkään, vaikka sisällä musertuu, jossain vaiheessa aiheutuu ongelmia.

Duracel pupusta alkaa olla patterit loppu. Viikon sisällä olen saanut kaksi paniikkikohtausta jonka aikana tuntuu ettei happi kulje.  Viikon sisällä sykkeeni on noussut niin korkeaksi, että leikkipuistossa suunniteltu jalkatreeni piti lopettaa parin pompun jälkeen kesken. Tänään itkin puolet hölkkälenkistä ja katsoin häpeillen maahan kun ihmisiä tuli vastaan. Entä jos ne on jotain tuttuja? Entä jos ne ihmettelee, miksi ILOINEN Tiina itkee? Kun on niin pitkään tsempannut itseään, jaksanut uskoa parempaan ja kovettaa itsensä olevaan yhä se vuoden Positiivisin tittelin oleva Superwoman, jossain vaiheessa tulee raja vastaan.

uupumus

Kaikki olettaa, että Tiina on aina iloinen ja jaksaa. Superwomanillakin voi viitasta loppua löpö ja sitten superwoman tipahtaa naama edellä asfalttiin. Superwoman on vaan niin tottunut olemaan suorittaja, ettei superwoman halua myöntää olevansa myös heikko. Koska eihän kukaan halua sitä myöntää, että omaa heikkouksia. Suoritusyhteiskunnassa varsinkaan.

Kroppani on alkanut ylläolevien ongelmien lisäksi reagoimaan rajuilla iho-ongelmilla. Minulla ei ole koskaan ollut huono iho, ennen kuin nyt. Naamaan nousee hervottomia ällöttäviä patteja, jotka eivät ainakaan helpota itsetuntoa. Ruokailut ovat menneet myös päin prinkkalaa. Joko en syö tarpeeksi, tai sitten syön ihan liikaa. Yläkroppani on kuihtunut ja vatsa turvonnut.

En muista mitään, en yksinkertaisiakaan asioita. ”Äiti anna haarukka”, ”ai enkö antanutkaan, sori”. Aina kun luen sähköpostiani, toisaaltaan toivon siellä olevan jotain mielenkiintoista, mutta samalla pelkään ”pitääkö minun taas suorittaa jotakin”.

IMG_0765

Myös keskittymiskykyni on herpaantunut entisestään ja minun pitää päivittäin keskittyä niinkin simppeleihin asioihin, kuin muistanko laittaa maitopurkin takaisin jääkaappiin. Aloitan ensin tekemään yhtä hommaa, sitten toista ja kohta kummatkin jää puolitiehen. Välillä puhun ääneen vaikeiden keskittymisongelma hetkien iskiessä ”noniin, nyt paina tästä” tms. Olen aina ajatellut, että huono keskittymiskyky on vain osa luonnettani, mutta nyt se on alkanut oikeasti häiritsemään arkea.

Aivoni ja sitä myötä kroppani on jatkuvalla ON-asennossa. ”Pitää etsiä vk-vaatteita, pitää tehdä postaus, pitää tehdä sitä tätä ja tuota. Kun lääkäri sanoi viime syksynä flunssa sairaslomaa hakiessa, että sinun pitää levätä -itkin koko kotimatkan ja aamupäivän.

Vaikka olen todella avoin ihminen, tämä ei ole kuitenkaan asia josta face-to-face on helppo ihmisille puhua ilman että romahtaa.Taustalla oleviin detailsiin en vielä tällä hetkellä sen enempää avaudu, mutta oli jotenkin pakko saada prosessoitua asiaa näin kirjallisesti. En tiedä edes uskallanko painaa julkaise nappia.

burnout

Että näin. Superhyper aktiivisella, aina iloisella papupadalla pavut porisee tällä hetkellä ylitse.Kun on vahva liian pitkään, joskus sortuu. On aika priorisoida mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä ja niitä ovat mm. terveys, joten teen nyt tietoisen päätöksen että oikeasti yritän rauhoittua. Se tarkoittaa blogin hetkellistä hiljenemistä ja muiden ylimääräisten hommien karsimista hetkeksi. Onko se päivä, kaksi, viikko, en tiedä.En vain jaksa.

 

Mieluusti kuulisin vertaistukea..millä keinoilla pääsit tilanteesta yli?

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / BLOGLOVINISSA