BLOGIN SUOSITUIMMAT POSTAUKSET

Heipä hei, sain lukijalta toiveen tehdä postauksen Fit Fat Mama blogin suosituimmista postauksista. Kiitos toiveesta, blogi analytiikan tutkiminen on mukavaa ja heräsi muistoja mieleen postauksia lukiessani.

Tässä on ensin FitFashionin ajalta suosituimmat postaukset koko ajalta

fitfatmamasuosituimmatpostaukset

Kun maailma romahti

Hiusten liukuvärjäys kotona

Hairbell-hiuksia kasvattava shampoo

ÄITIYS-Tekosyy lihavuuteen?

#Äitin Tissit

30-day Shred-TULOKSET

Ja analytiikkaa taaksepäin selatessa myös nämä postaukset on olleet luetuimpia

fitfatmamasuositutpostaukset

Kropan muutos kuukaudessa

RUOKANATSI-ja ylpeä siitä

30-PÄIVÄN VATSAHAASTEEN TULOKSET

Vatsalihastreeni kotona

Ilmiselvästikin suosituimmat aiheet ovat olleet treeniin, vaikeisiin elämäntilanteisiin ja mielipiteisiin liittyvät postaukset.

Blogin suhteen haluan jatkossa kehittyä, ottamatta siitä kuitenkaan lisästressiä elämääni. Postausten määrä pyörii jatkossa 3-4, voi olla myös viikkoja että tulee vielä harvemmin. Tämä tuntuu nyt aika jeesiltä, hirmu kivoja kommentteja olen teiltä nyt saanut ja en voi korostaa vuorovaikutuksen vaikutusta kirjoittamiseen. Tuottaa todella suurta iloa kuulla teistä ja huippua on viime päivinä ollut kuulla, että pitkäaikaisia seuraajia on vielä mukana <3.

fitfatmamatiinaintagram

Mikä postauksista oli siun suosikki?

Oikein kivaa viikonloppua <3

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA

 

 

KIRJOITTAMISEN VOIMA

Katselin Vain Elämää sarjaa telkkarista ja kuuntelin kun Lauri Tähkä kertoi miten hänelle musiikki on terapeuttista. Tunteiden purkamista musiikkiin ja miten hänelle on helpompi purkaa tuntemuksia biisien sanoituksiin. Tuli jotenkin sellainen BAM fiilis, ja tajusin miten tärkeää kirjoittaminen on itsellenikin. Hyppäsin samoin tein tietokoneella ja aloitin näppäilemään tätä tekstiä.

Jo lapsena kirjoitin päiväkirjoja useiden vuosien ajan. Muistan kun hankin ensimmäisen päiväkirjan ja pitkän automatkan aikana tein ensimmäisen tekstini. Se oli jotain tyyliin ”Moi, ollaan ajamassa kotiin päin ja vielä on tosi pitkä matka. Ärsyttää kun Iskä ja setä puhuu tyhmiä juttuja”. Päiväkirjat oli aikamoisia tunteiden sekamelskoja varsinkin ylä-asteaikaiset sellaiset. ”Tykkään kyllä siitä yhestä pojasta, mutta en tiiä tykkääkö se miusta”. Sitten viikon päästä ”Yäk en tykkääkään siitä”. Ihan harmittaa kun ei ole mitään hajua missä kaikki vanhat päiväkirjat on. Toivottovasti en ole heittänyt niitä roskiin. Hauskaa luettavaa näin jälkikäteen.

Ylä-asteella otin joka vuosi myös valinnasaineena luovan kirjoittamisen. Silloin opettaja antoi vaikka aiheen josta meidän piti kirjoittaa novelli. Muistan kävelleeni koulun pihalla ja ideoineeni ajatusta kirjoitukseen. Sitten kun se pälkähti mieleen, annoin mielikuvituksen lentää ja kynän sauhuta. Kouluaikana äidinkielen tunneilla muut huokaili voi v*ttua kun opettaja kertoi tehtäväksi novellin, minä sen sijaan hihkuin sisäisesti. Harvoja opinalueita joissa minäkin olin oikeasti hyvä ja opettaja luki lähes aina joko minun, tai yhden toisen luokkalaisen tekstin luokan edessä, ja siitä tuli tosi hyvä fiilis.

tp5d8251

Omia tuntemuksiaan kirjoittamalla on muutenkin helppo kertoa. Face-to-face kun läväyttää jonkun tiedon päin pläsiä, vastapuolelta reagointi tulee samoin tein ja siinä ollaan jotenkin paljon paljaammin tilanteen kanssa. Lisäksi kun tekstiä miulta tulee välillä puhua papattaessa liikaakin, niin saatan monesti möläytellä jotain mitä ei välttämättä pitäisi. Olen pikemminkin opetellut enemmän hiljaa olemista,kuin että sanaoksennan kaikki kerralla ulos.

Monesti olen miettinyt olenko liiankin avoin bloginkin puolella. Välillä tulee olo, että annanko itsestäni liikaakin. Aina ennen julkaise nappia kuitenkin mietin julkaisenko vai enkö. Melkein 3-vuoden blogihistorian aikana olen tosin poistanut vain muutamia postauksia jälkikäteen. Mikä oli yli 600:sta postauksesta aika todella pieni osa.

kirjoittamisenvoima

Elämä ei ole aina niin mustavalkoista, vaan mukaan mahtuu myös niitä sateenkaarejen kaikkia sävyjä. Ja niitä sävyjä on ihana kirjoittaa paperille, olkoon se sitten tietokoneen näppäimistö tai paperivihko joita myös kotosalla kirjoittelen.

Kirjoittaminen on parhaimmillaan ihanaa, antoisaa, helpottavaa, terapeuttista, luovuuden käyttöä ja itsensä ilmaisemista. Vaikka joskus tulisin lopettamaan bloggaamisen, kirjoittamista en usko hylkääväni täysin koskaan.

 

Olisi mielenkiintoista tietää löytyykö ruudun siltä puolen henkilöitä, jotka tykkäävät kirjoittamisesta? Ei välttämättä blogin, vaan ylipäätänsä kirjoittamisesta. Novellien kouluaikana, esseiden tai vaikka päiväkirjojen?

 

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA