UUDEN HARRASTUKSEN ALOITTAMINEN AIKUISENA?

Ruokkistreenejä olen harrastanut nyt marraskuusta asti. Kuntosaliharjoittelun lisäksi harrastan vaan lenkkeilyä ja tykkään myös treenailla kahvakuulalla vaikka leikkipuistossa. Vuosia takaperin ryhmäliikunnat oli miulle number one. Ryhmän tsemppi ja se fiilis. ”Perhana kyllä miekin jaksan kun toikin jaksaa”. Crossfitissa olen käynyt pari kertaa ja kummallakin kerralla olen nauttinut todella paljon. Nyt pelkkä kuntosali+lenkkeily alkaa tuntua jotenkin tylsältä.

Kiinnostaisi kokeilla jotain uutta! Olen aina ollut surkea kehonhuollossa, joten voisi olla hauska ihmiskoe käydä jossain kehonhuoltotunnilla. Monta vuotta sitten kävin Pilateksessa kaverini kanssa ja vaan kikattelimme koko tunnin ajan. Olin niin turhautunut tunnin jälkeen, että lähdin heti juoksumatolle kirittämään. Nyt kun ikää on tullut lisää ja ehkä jopa hiven järkeäkin ( i wish ), niin olisi kiva kokeilla kenties uudelleen.

Jäsenyyttä minnekään en haluaisi ottaa, koska sitten jos ei tulekaan käytyä kuin ykköskertoja. Ykköskerrat on kuitenkin aika kalliita ja monen kerran kortti tulisi edukkaammaksi. Syksyllä kun Kansalaisopiston kurssit taas alkavat, haluan löytää Eetulle ja miulle jonkun harrastuksen. Äiti-lapsi liikuntajuttu voisi olla tosi kiva! Haluan sellaisen, missä voi itsekin osallistua eikä vaan möllöttää nurkassa.

Aikataulut on näin perheellisenä myös iso jarruttava tekijä. Miehen ollessa iltavuorossa, miun pitäisi aina nakittaa joku Eetua kaitsemaan. Kaislalla, tai siis nykyisin Forever kuntosalilla olisi kyllä lapsiparkki. Lieköhän muissa Joensuulaisissa kuntopaikoissa jotka olisivat myös illalla auki? Ajatus siitä, että muksu joutuisi pitkän hoitopäivän jälkeen tuntemattoman hoitoon ei kuitenkaan nappaa yhtään.

Viimeksi kun olin Kajaanissa siskoni luona käymässä, pompin hullun lailla kummipoikani kanssa isolla trampoliinilla. Apinointi, pelleily, pomppiminen, volttien tekeminen -wow vähänkö olisi huippua!

13827358_157978291295025_1738144047_n

Yleensä aina vaan tätä

ratsastus

Harrastin nuorempana ratsastusta

63263_1759820916933_1889116_n

Kiipeily voisi olla hauskaa

tankotanssi-620x930

Polttareissa kävin tankotanssimassa ja se oli ihan älyttömän hauskaa!

TP5D4266-620x930

 

Silloin tällöin joku oma, tai Eetun kanssa tehtävä harrastus olisi siis erittäin jees. Mies varmaan pyöräytti silmiä päässään kun luki otsikon ”taasko joku uusi kotkotus” :D.  Älä ukko säikähdä, kunhan tässä pohdin! Joku harrastus, joka toisi iloa, aktiivisuutta, ei stressiä eikä veisi liikaa aikaa?

Punainen lanka katosi ehkä kauas, mutta postauksen pointtina oli miettiä -mikä voisi olla perheelliselle, työssäkäyvälle joku kiva, silloin tällöin liikuntaharrastus joka olisi mahdollista ilta-aikaan?

Tästä pohdinnasta intoutuneena päätin varata Eetulle taapero voimistelun joka alkaa tällä viikolla, jej! Pääsen myös ensi kuussa pitkästä aikaa ratsastamaan <3!

Oletko aloittanut aikuisena uuden harrastuksen? Mitä liikuntaa kuntosalin/lenkkeilyn lisäksi SINÄ harrastat?

 

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA

 

VOI KUNPA ITSESTÄNSÄ LOMAA OTTAA VOISI

”Voi kunpa itsestänsä lomaa ottaa voisi” pätkä Irinan biisistä on pyörinyt päässäni lähiaikoina. Jokaisella on omat luonteenpiirteensä ja voin kertoa, että oma luonteeni pistää välillä suoraan sanottuna v*tuttamaan.

 

päivänasu

Toppi Zara / Hame Hm / Kengät Tommy Hilfiger / Laukku Louis Vuitton

mustavalkoinenasu

Miten ihminen voi toimia niin on/offisti? Välillä saan ihan hulluna aikaan asioita, mennä höyryän ja touhuan, välillä taas ei mitään. Hyvä esimerkki kun viime perjantaina oli tarkoitus mennä Eetun kanssa kahdestaan kaupungille hengailemaan. Käydä Arnoldsissa ja kaupoilla, tsillailla ja nauttia lomapäivästä. Jotenkin vaan jumahdin, enkä yksinkertaisesti saanut itseäni liikkeelle. Tuskastuin omaan saamattomuuteeni ja pyysin, että kävästäisiin koko porukka ennen miehen töitä kaupungilla. Välillä on niin raivostuttavaa miten välillä käyn ihan ylikierroksilla, liiankin, enkä saa fokustettua ajatuksia kasaan ja valmistautuminen menee perseelleen. On/Off, missä se keskitie?

Toinen asia on se, että kun innostun jostain asiasta, innostus menee ehkä semisti yli. Viime vuonna höyrähdyksiä oli parikin. Ensin alkuvuodesta kiinnostuin hurjasti laukuista, ostin kesän aikana varmaan 5 laukkua silmät kiiluen, joista loppujen lopuksi möin melkein kaikki pois. Loppuvuodesta tutustuin Foreveriin jossa aloitin jälleenmyyjänä. Imin tietoa, olin miiteissä, katsoin webinaareja ja innostuin ihan täysillä. Yli-innostuin ja hehkuttelin lähipiirilleni asiasta kuulemma liikaakin.

Sama asia oli jossain vaiheessa blogin kanssa. Kaikki mitä tein, mietin ”voisiko tästä tehdä postausta”. Tutkin kävijävirtaa Google Analytickin kautta päivittäin monta kertaa, mietin aiheita jotka voisi kiinnostaa lukijoita. Välillä keksin asiaa tikustakin, kunhan aihe oli mahdollisimman paljon kommenttien keräämistä. Big huoh näin jälkikäteen mietittynä.

mustavalkoinenhame

Muistamattomuus on myös yksi paheeni. Pää on välillä niin laho, että luulisi välillä aivojen tilalla olevan sahanpurua. En tiedä onko muistamattomuuden pahentanut Äitiyden mukana tulleet hormonit, stressi joka vaikutti kokonaisvaltaisesti kropan toimintaan vai mikä.

Sottapyttyisyys on ollut koko elämäni mukana, valitettavasti. Nautin käydä ihmisten luona joilla on oikein siistiä ja esteettistä. Kotiin palattuani todellisuus lyö turpaan ja tulee jotenkin nolo-olo. Miksi en itse osaa? Tulee todella turhautunut olo, kun aikuisten oikeasti haluaisi osata olla siisti ja diipadaa, mutta ei onnistu.

Omat raivostuttavat piirteet voivat olla myös vahvuuksia, ja minä en olisi minä jos en olisi tällainen. Maailmaan mahtuu monenlaisia persoonia ja tämä on omani. Mutta palaten otsikkoon ”voi kunpa itsestänsä lomaa ottaa voisi”. Olisi hauska tietää miltä tuntuisi olla vähän tasapainoisempi, ei niin temperamenttinen ja nollasta sataan syttyvä. Ei niin pälättäjä ja tunteella eläjä. Ei niin sottapytty töhöliini. Edes välillä, edes hetken.

Varsinkin burn outin jälkeen olen yrittänyt opetella kasvaa jollain lailla ihmisenä ja tietyissä jutuissa se on välillä onnistunutkin. Joskus miehen kanssa tapellessa sain pidettyä mielen rauhallisena tiettyyn pisteeseen asti kunnes räjähdin ja sanoin ”ei miunkaan feng shui ikuisesti kestä perkele”.

mustavalkoinenpäivänasu

Uskon, että perusluonne pysyy aina suht samanlaisena, mutta tiettyjä juttuja voi harjoitella. Jotkut asiat ovat vain vaikeampi toisille kuin toiset, eikä asiat muutu noin vaan nips naps.

Pohdinta tuli mieleeni, kun miulle on vuosikausia ratkutettu ”onks siulla joku ad/hd?” ja olen vain naureskellut asialle. Nyt laitoin kuitenkin pyörät pyörimään ja kävin tällä viikolla psykiatrilla, joka laittoi lähetteen johonkin (sanahirviö jonka nimeä en edes muista), jossa tehdään laajoja testejä, katsotaan muistia yms. Voi olla, ettei mitään keskittymihäiriöön viittaavaa löydy, vaan se kuuluu vaan omaan temperamenttiini. Sitten voin ainakin täräyttää faktat tiskiin kunhan joku seuraavan kerran läväyttää kysymyksen ilmaan.

 

asu

Oletko saanut muutettua luonteenpiirteitäsi joista ET pitänyt vai oletko pysynyt samanlaisena vuodesta toiseen yrityksestä huolimatta? Mistä ominaisuudestasi et tykkää?

 

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA