”SÄ OLET HYVÄ ÄITI”

Turkin reissulla eräs nainen tuli juttelemaan ja lopuksi sanoi ”sä olet hyvä Äiti”. Hänelle se oli ehkä ohimenevä lausahdus, mutta itselleni siitä tuli todella hyvä mieli. Sitä lausetta olen miettinyt niissä Paska Äiti momenteissa kun tuntuu ettei mikään onnistu.

Nainen, joka tuli juttelemaan ja sanoi minua hyväksi Äidiksi, oli samassa hotellissa vieraana ja oli ruokailuilla nähnyt huomannut meidän seurueen.

3-vuotta sitten kun pompsahdin Äitien maailmaan, huomasin hyvin nopeasti sen olevan välillä myös todella armoton ja julma. Monet asialliset, neuvoa kysyvät Äidit saivat tahtomattaan tappelun aikaiseksi erilaisilla keskustelupalstoilla. Niinkin yksinkertaiset asiat nostavat taistelutantereet pystyyn kuin imetys, ruokailu eri muodoissaan, harrastukset, lastenvaatteet, nukkumisjärjestelyt. Olenkin tullut siihen lopputulemaan, että teet niin tai näin, asia on aina jonkun mielestä päin persettä.

saolethyvaaiti

osallistuvaaiti

Välillä tuntuu, että mikä piuha joiltakin poksahtaa päästä Äitiyden myötä? Kun napaneura napsaistaan, napsaistaanko siinä samalla naiselta joku käyttäytymiskoodi?

Mitä jos te muutkin arvostelujen sijaan tokaisisitte joskus jotain positiivista muille Äideille? Ja myös itsellenne. Työntäkää negatiivisuus ja arvostelu edes hetkeksi muualle.

Minä aloitan.

Siskoni -SÄ OLET HYVÄ ÄITI. Jaksat pyörittää lapsiperheen arkea remontin, töiden ja kaiken keskellä. Ilman tukiverkkoa päivästä toiseen. Jälkeläisesi, rakas kummipoikani kun ei ole lievästi sanottuna se helpoin lapsi. Harmi kun asut toisella paikkakunnalla.

Itselleni -SÄ OLET HYVÄ ÄITI. Heittäydyn, leikin, pelleilen ja osallistun. Kun kysyin Eetulta, miksi olen hyvä Äiti, vastaus oli:  ”Siksi koska se tuntuu hyvältä”

saolethyvaaiti2

Laitetaan hyvä kiertämään -kerro kommenttikentässä, tai tee vaikka postaus kenelle sinä voisit sanoa ”SÄ OLET HYVÄ ÄITI”. Muista myös itseäsi. Miksi SÄ OLET HYVÄ ÄITI?

 

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA

 

ITSENÄINEN VAI ITSEKÄS?

Tarvitsen omaa aikaa. Olkoon itsekästä, mutta minä olen minä. Lapsesta asti olen ollut itsenäinen ja oppinut olemaan myös yksin. Isäni oli aikoinaan vuorotöissä ja opin olemaan myös paljon yksin kotona ja se sopi minulle hyvin. Aina löytyi tarvittaessa hoitajakin, mutta muistan kun sanoin itsekin jossain vaiheessa, että pärjään -ja haluan olla yksinkin kotona. ”Tiina on niin reipas tyttö” sanottiin minulle lapsena ja se varmasti vaikuttikin voimakkaasti luonteeseeni. Totuin pärjäämään ja olemaan yksin.

asukuva1

Paita Hm / T-paita Emporio Armani / Hame edc by esprit / Kengät Tommy Hilfiger / Laukku Louis Vuitton

emporioarmanit-paita

 

 

Äidiksi tulon jälkeen oma aika on tietenkin vähentynyt huomattavasti ja se on itsestäänselvyyskin. Epäitsekkyyttä on pakko oppia ja opetella, lapsen tarpeet menee aina edelle. Mutta. Äiti, nainen, sisko, vaimo, Tiina. Minä olen silti Minä ja kaipaan myös omaa rauhaa. ”Äitiys muuttaa kaiken” -ei muuta. Se ei ole muuttanut sitä, että tarvitsen myös omaa aikaa. Oma aika voi olla aamukahvi ihan omassa rauhassa, lenkki koiran kanssa tai salkkarit löhötuolilla pojan nukkuessa ja miehen ollessa töissä. Oma aika ja omat hetket ovat täysin erilaisia kuin ennen lasta, mutta kuitenkin tarvitsen niitä ihan pällinikin takia.

Vauvavuoden aikaan inhosin mieheni iltavuoroviikkoja, mutta nyt myös nautin niistä. Kun olen laittanut Eetun nukkumaan, saan lähes pari tuntia täysin omaa aikaa. Vakio omaksi puuhakseni on tullut syödä iltapalaa meidän karseassa, mutta mukavassa löhötuolissa ja katsoa Salkkareita. Se on hetki, joka on minun.

Vauvavuoden aikana kävin kuntosalilla ja ripsihuolloissa, enkä todellakaan potenut niistä huonoa omaa tuntoa. Olen todella kiitollinen, että mieheni mahdollisti sen minulle. Keskustelimme kyllä jo raskausaikana ja tein selväksi, että minä olen silti minä, enkä vaan Äiti joka lätisee kakkapissipylly juttuja eikä halua enää mitään omaa. Lapsen luonne vaikuttaa myös toki paljon siihen miten aikaisin Äiti voi käydä missään. Eetu söi tarvittaessa pulloakin, joten tunnin irtiotto kotoa ei haitannut mitään.

louisvuittonazurpochette

IMG_1235

Sairasloman aikaan kävin koiran kanssa lenkillä. Aurinko paistoi ja löysin ihan superkivan lenkkipaikan. Kävelin pitkospuita pitkin, matkan varrella oli penkki jota hyödyntämällä tein treeniä. Penkille nousua, perään punnerruksen ja sen jälkeen kävelin lähelle rantaa tekemään hengitysharjoituksia. Jotenkin huvittavaa, miten vaikka hengitysharjoitus on tuntunut vuosia ”v*ttu mitä hippihommaa”, mutta hengitystavallakin saa päätä kivasti rauhoitettua.

Pitkospuu kävelyn jälkeen menin juoksemaan rappusia. Päällä miulla oli lyhyt urheilutoppi, eikä edes ahdistanut yhtään. Elämässä on tiettyjä hetkiä, jotka piirtyy ja jää mieleen. Tuntuu, että tuo lenkki oli yksi niistä. Tuli niin endorfiinipuuskat tuosta ulkoilusta ja tajusin oikeasti, että todellakin kaipaan omaa aikaa. Itsekästä, vai itsenäisyyttä? Omaa itseäni.

Mietin asioita jolla saisin arkeen enemmän omaa aikaa, ilman että se vaikuttaisi negatiivisesti Eetun kanssa oloon. Miehen iltavuoroviikkoisin voisin kokeilla käydä aamulenkillä ennen töitä, mutta se tarkoittaisi lyhempiä yöunia.Joskus voisin ottaa myös lenkkikamat töihin mukaan ja käydä hölkkäämässä vaikka laulurinteen rappusia. Oma, pieni, kiireetön hetki joka tuo mielihyvää.

Eilen heräsin 5.55 ja kävin aamulenkillä nilkkapainot jalassa ilman musiikkia. Reipasta kävelyä vajaa 30min. Omaa aikaa, liikuntaa ja koiran ulkoilutus. Kolme kärpästä yhdellä iskulla ja oli todella mukavaa. Omasta ajasta ei kärsinyt lapsi eikä mies, he jäivät kotia koisimaan.

äidinomaaika

Miten omalla kohdallasi, tarvitsetko omaa aikaa? Saatko järjestettyä itsellesi omaa aikaa, vai  kaipaatko edes sitä?

 

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA