Ajatuksia Dietin loppumisesta

Noniin. Tänään on virallisesti viimeinen päivä diettiä ja kyykkyhaastetta. 31 päivää ilman herkkuja. Irtokarkkia, normikarkkia, suklaata, pullaa, kakkua, sipsiä ym.

Viikon ruuat koosteessa kerroinkin, että syön ihan normaalia ruokaa, ilman mitään erikoisia kikkailuja. Mittailu ja liika natseilu ei ole minuu varten. Suurin askel tämän kuukauden aikana on ollu se herkuttomuus ja säännöllinen syöminen.

Ajattelen todella paljon kaikki tai ei mitään- periaatteella ja rajaa on vaikeaa vetää siihen väliin.
Jos otan yhden karkin, syön koko pussin. Vierasvarat on monta kertaa kadonnu kaapista ja viikonlopuksi ostettu suklaa on mässytetty jo torstaina. Olen kahvikestien biojäteastia. Jos muut ei jaksa syödä viimeistä kakkupalaa, niin tänne kyllä uppoaa. Herkkujen suhteen miun maha on pohjaton. Pahaan oloon asti pitää vetää todella paljon kaikkea. Viikonlopun leffa-iltaa varten saatettiin ostaa keksipaketti, jäätelöä, irtokarkkeja ja vielä suklaalevy. Kaikki tai ei mitään menee suoraan perseeseen tuollaisesta vetämisestä. Plus se, että överi possuilun jälkeen olo oli ihan paska. Mahassa pörisee, öllöttää ja turvottaa. Kroppa huutaa ÄLÄ LÄSKI SYÖ ja aivot huutaa lisää SOKERII. Monta kertaa olen miettinyt, että olen varmaan masokisti vai mikä se sana olikaan.

Tiedän, että överiherkuttelusta tulee huono olo + kaloreita ihan perkeleesti, mutta silti se käsi hamuaa lisää herkkuja kitaan.

kuva

Dietin aikana on ollut helppoa kun ei yksinkertaisesti ota mitään herkkuja. Kun teen jonkun päätöksen, osaan tarvittaessa olla myös se överi natsi ja paskat välittää siitä onko epäkohteliasta jos kahvipöydässä ei ota sitä pullaa. Herkuttomuus jaksoja olen tehnyt aikaisemminkin ja joka kerta kun olen päättänyt että ”Tämän kuukauden olen kokonaan herkuttelematta” en ole sortunut.
 Jos olen päättänyt, että syön vaan viikonloppuisin yhtenä päivänä herkkuja, niin raja on lähtenyt lipsumaan helpommin. Joskus pidin karkkipäivää sunnuntaisin. Ensin lipsuminen alkoi lauantaina. ”No nyt rentoudutaan ja katsotaan vähän leffaa. Eihän leffaa voi katsoa ilman karkkia!”.
Tämän kuukauden aikana olen katsonut leffoja ja sarjoja useampia kuin miulla on kädessä sormia ja voin kertoa, että kyllä niitä leffoja voi luukuttaa ilman mässäilyä. Silloin kun olin sortunut lauantai herkutteluun, mietin jo perjantaina että no nythän on jo melkein lauantai eli eihän muutama karkki(pussi) haittaa. Homman lipsahdettua perjantai possuiluun, herkkuhimo alkoi jo torstaina. Sen jälkeen ajatus kaatui täysin ja söin arkisinkin herkkuja miten sattui jos teki mieli. Herkuttelubuumi oli pahimmillaan seurustelun alkutaipaleella ja sen jälkeen kun tikkuun ilmestyi kaksi viivaa.

kuva

 Yleensä pari ensimmäistä viikkoa on ne vaikeimmat, mutta miulle kävi toistepäin. Vasta viime päivinä päässä on pyörinyt hervottomasti sokeri höpöhöpö mielitekoja. Irtokarkkeja, daimia jne. Luulen, että herkkuhimo tällä viikolla on johtunut myös epäsäännöllisemmästä syömisestä. Ruokailurytmini vaihtelee myös Isimiehen vuorojen mukaan. Viime viikolla hän oli aamupäivän kotona ja söin säännöllisesti, mutta nyt hänen ollessa aamuvuorossa olen parina päivänä syönyt aamupalan ja seuraavan kerran vasta 15.30 kun hän tulee töistä. Eipä ihmekään, että herkku mieliteot on nostanu päätään illalla. Eilen sain saarnan, että hänen vuoroistaan riippumatta miun on syötävä säännöllisesti. Ihana ukkeli teki miulle tälle päivälle lounaankin valmiiksi jääkaappiin.
 
Dietin loppuminen ahdistaa kun ei ole enää ohjenuoraa -Ei mitään herkkuja. Miksi sitten lopetan herkuttomuuden? Koska rakastan herkkuja ja elämä on liian lyhyt ainaiseen niponipo meininkiin. Pitäisi vaan jotenkin oppia löytämään se kultainen keskitie. Pelottaa, että homma menee taas överipossuiluun juuri kun olen saanut sulatettua suurimmat kylkiläskit.

 

Dietti sujui luultavasti myös hyvin siitä syystä, että tein siitä julkista. Kirjoitin siitä omaan facebookiin + tietty tänne blogiin.

Haluan kirjoittaa rehellisesti. Ei miulla olisi ollut pokkaa siihen, että vedän kotona kalsareissa fazerin sinistä ja samaan aikaan kirjoitan tänne, että oujee miten dietti on sujunu hyvin ja ei enää turvota.

Kroppa voi paremmin. Kiloja ja senttejä on tippunut. Ei turvota eikä ällötä samalla lailla kuin ennen. MIKSI silti vieläkin aivot huutaa sokeria? Argh. Sunnuntaina mennään pitkästä aikaa Isimiehen kanssa kahdestaan leffaan ja ennen sitä käydään karkkikaupasta pussi. Niin paljon pelottaa, että aivoissa kuuluu tsing ja naks, sokerii miulle heti miljoona kiloa ja herkuttelu vaihde jää päälle.
Voi olla melko sekavaa tekstiä, mutta oli pakko päästä purkautumaan ajatuksista.

Pitäisi päättää itselleni seuraava ohjenuora mitä noudattaa ja löytää se kultainen keskitie.


Ehdotuksia? Herkkuja kerran viikossa, kaksi kertaa viikossa, kerran kahdessa viikossa? 
Onko itselläsi jotain ohjenuoraa herkkujen syönnin suhteen?

ps. Teitä ihania lukijoita on bloggerin kautta muutamaa vaille 50 ja facebookissa tykkääjiä 46, eli yhteensä melkein 100! Joillekin superhyper bloggaajille määrä voi vaikuttaa kärpäsen paskalta, mut mie oon aidosti iloinen jokaisesta uudesta lukijasta ja kiva tietää ettei miun tarvitse näpytellä ihan tyhjälle ruudulle. Kommentit piristää ja myös kehitysideoita jne saa myös heittää jos siltä tuntuu.

<3:llä Tiina

Tiina / Fit Fat Mama

15 vastausta artikkeliin “Ajatuksia Dietin loppumisesta”

  1. minä en pysty täysin syömättä olemaan..minusta ei oo siihen tämmönen sokerihiiri kun olen! 😀 mutta yritän siis aina vaan olla mahdollisimman kauan syömättä, mutta jos mieli tekeen niin kerran viikossa saan syödä herkkuja.

    • Oisin niin tyytyväinen jos saisin pidettyy ton, että kerran viikossa! Miulle jotenkin helpompi olla totaali kieltäytyjä. Toivottovasti tällä kertaa ei leviäis käsiin :).

  2. Mä oon kyllä sellanen herkkuperse että :’D Siis yleensä kyllä arkena kestän ilman herkkuja, mutta viikonloppusin yleensä ratkean liitoksistani ja sitten menee ihan överiksi. Yleensä siis ostan vaikka sen yhden herkkujutun esim. karkkipussin tai sipsipussin. Mutta sitten siinä saattaa käydä niin, että parempi puolisko haluaa herkutella yhdessä jotain (kun se ei yleensä itselleen mitään osta) ja sitten oonkin syönyt viikonloppuna karkkeja, sipsejä, keksejä tms.

    Nyt kun mulla on tää ruokavaliohommeli niin sen kanssa on ollut helpompaa, kun on se rajoitus et max. 3 karkkia päivässä ja siinä oon sit viikonloppusin pysynyt. Toki joskus sallin itselleni vähän enemmän herkuttelua, koska ei ne kaikkea pilaa 😉 Mutta tän viikkonen mehuhetki ystävien kanssa osoitti mulle kyllä, että ei se herkkuperseys oo mihinkään kadonnut :’D Syötiin pannukakkua ja yritin hillitä sitä mättämishimoa syömällä kunnon ruuan ekaks, mutta siitä huolimatta söin hulluna pannaria, ku se oli niin hyvää!

    Mutta hyvä tää teksti, kun oon miettinyt et mitä teen, kun parin viikon päästä sallin itselleni mässäilyn opiskelubileissä ja seuraavana päivänä on luultavasti tyttöjenilta ja yleensä ollaan porukalla herkuteltu ni tää teksti anto tsemppiä et meen vaan sen mun light limun kanssa sinne viettämään aikaa ku edellisenä päivänä on jo sit herkuteltu 🙂

    • Siis joo se on just sitä kun ottaa yhden, niin sit iskee överi himo päälle ja onki kadonnu koko pussi/suklaalevy/pannari pellillinen etc :D.

      Mieki oon muutamissa illanistujaisissa ollu ilman herkkuja, toin zeroo ja omat proteiini snacksit sinne. Ystävänpäivänä meillä on syömäjäiset kavereitten kanssa ja sillon kyllä sit herkuttelen. Pitää yrittää että jää sit vaan siihen yhteen päivään ettei jää herkkumuudi koko viikonlopulle päälle

  3. mulla on yleensä ”karkkipäivä” joko perjantaina tai lauantaina niin saa nähdä pystytäänkö täällä olemaan ilman. Jopsa pystyisin..pitää illalla ottaa yksi goodlife patukka pahimpaan sokerinhimoon sitten 🙂

  4. Loistava kirjoitus! Ihan samatilanne kun mulla, joko syön herkkuja ylipaljon tai sitten en lainkaan. Kultaista keskitietä ei tähän mennessä ole löytynyt, mutta teen parhaillani töitä sen löytämiseksi.

    Meidän perheessä loppuu herkuton kausi viikon päästä lauantaina ja kysyinkin mieheltä että miten jatketaan sen jälkeen. Mies ehdotti herkkuja joka toinen lauantai, mielestäni kuulosti hyvälle, joten sillä mennään. Ainakin alkuun. Ehkä jossain vaiheessa uskaltaa lisätä herkut jokaiseen lauantaihin, mutta ei vielä;)

    • Kiitos :)!

      Kiva kuulla etten oo ainoa tossa -kaikki tai ei mitään jutussa ja et teillä on sama tilanne et mieskin on herkuttomuudessa mukana. Helpottaa kun toinen on vieressä tsemppaamassa. Kuulostaa hyvältä tuo joka toinen lauantai! Voitaisiin ehkä mekin kokeilla vastaavaa, että ensin hieman annetaan löysää ja jos sujuu hyvin, niin löysätään enemmän :).

  5. Asiaa! Harva nainen MYÖNTÄÄ syövänsä pellillistä pannaria tai kokonaista levyä suklaata kerralla, ”mä söin joku 1/5 pussii karkkii ja nyt oksettaa ja oon läski” 😀 siis varmaan aika moniki pystyy vetään kerralla vaikka sen karkkipussin JA suklaata päälle tai vaikka vadillisen kermavaahtoo eikä välttis tee edes tiukkaa! Tykkään blogeista joissa ei kursailla turhia. Hyvä Tiina! Tsemppiä treeneihin, olet upea nainen! Ninnu

    • Kiitos <3.
      Alusta asti päätin, että jos aloitan kirjoittamaan blogia, niin teen sen rehellisesti omana ittenäni enkä huijaa porukkaa et oon niin wannabe fitness et mätän vaan rahkaa ja porkkanaa vaan myös kerron niistä herkutteluista :).

  6. Pakko kommentoida 🙂 Itse olen ollut tämän kuun samanlaisessa herkkulakossa. Nyt muutaman päivän kanssa tehnyt mieli irtokarkkia, liekö kun tietää, että tammikuu loppuu. Mulla kanssa pitää olla tosi ehdoton, tiukkalinja. Olen kanssa semmonen, että vedän niin kauan, että oksettaa ja homma karkaa sit siihen, että joka toinen päivä vetää jotain.

    Mietin, että miten jatkossa.. Ehdotin miehelle, että sovitaan seuraavaksi kuukaudeksi, että mitkä on herkkupäivät ja niillä mennään. Esim. jos tietää, että jotkut synttärit tms niin se on sit yks päivä.

    Ärsyttää kun pitäisi joka suupala vahtia, mul näky kaikki ja koko kropassa. Ylimäärästä ja löysää niin liikaa vielä, että. Kokonaan en ikinä voi herkkuja jättää, en vaan voi.

    Jotain hiilarin vähennystä suunnittelen helmikuulle, ehkä jotain muutakin, onhan tässä tää päivä aikaa ideoida.

    Jännä, että mä pidän sua hyvä kroppasena ja en uskoisi, että sulla muka ois ylimääräistä ja herkkujen kanssa ongelmia 🙂

    Ihanaa viikonloppua, mä ainakin ostan karkkii! 🙂

    • Se voi olla miullakin niin, että pää alkaa asennoituu siihen että ”tammikuu loppuu, sit saa herkkuu” niin tekee enemmän mieli mässyä. Vähän sama fiilis, mikä tuli alussa kun viikonloppu koitti. Herkuttelu on miulla välillä niin tapaan sidottua.
      Mekin miehekkeen kanssa keskusteltiin tosta ettei oikeesti lyötäs hanskoja tiskiin nyt kun kummallakin on paino tippunu.

      Herkut on miulle todellaki ongelma 😀 :). Oisin niin tyytyväinen kun löytäsin sen kultaisen keskitien.
      Kiitos :). Ja jokainen suhtautuu omaan kroppaansa varmaan kriittisemmin mitä muut ja hyvä kroppa on aika laaja käsite.
      On miulla parempi kroppa kuin kuukausi sitten, mutta reeni ja kiinteytystä se vielä vaatii .
      Vaatteet onneksi peittää synnytyksen jälkeisen löllön :D.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta