Äitiysloma on rankkaa työtä?

Tästä moni vetää varmaan herneet nokkaansa, mutta nämä on minun ajatuksia ja minun tuntemuksia yhden lapsen Äitinä. Asia ja tilanne on varmasti eri niillä joilla on useampi lapsi tai jotka ovat yksinhuoltajia.

Minuu on ruvennu ärsyttämään miten joka paikassa toitotetaan sitä miten rankkaa työtä on olla Kotiäiti. Ensinnäkin inhoan sanaa Kotiäiti. Sanoin äitiysloman alkaessa Tuomakselle, että minua et sitten Kotiäidittele! Kotiäiti on miun mielestä sellainen joka on kotona muksujen kanssa enemmän kuin sen vuoden. Kotona olo on itselleni tilapäinen hetki, ei loppuelämä. Kotiäitiys ei ole myöskään mikään ammatti. Kuka sanoo pienenä tai koulussa ”isona minusta tulee kotiäiti?”. Olen Äiti joka on tilapäisesti kotona, mutta joka haluaa palata myös takaisin töihin. Kun ei se maailma pyöri niin, että jokainen synnyttänyt jää kotiin vuosikausiksi.

IMG_8514cc

Ennen äitiyslomalle lähtöä tein listan mitä tehdä :

1. Portaitten alaosan raivaus

2. Tee ruokaa ja pullaa pakkaseen

3. Vaatekaapin siivous + vaatteiden myynti

4. Uunin pesu

5. Ruokakaapin raivaus

Jokainen kohta on tehty aikoja sitten ja osa useaan kertaan.

Voin kertoa: Kotona olo ei todellakaan ole aina mitään työtä, vaan välillä helvetin tylsää! Missä työpaikassa voi halutessaan lorvailla vaikka yökkärissä koko päivän? Monessako työpaikassa voi datailla pitkin päivää ja katsoa sarjoja? Missä työpaikassa hommat voi tehdä ripotellen? Aamuisin aina pötkötellään ja höpötellään kaikessa rauhassa sängyssä, työaamuina sängystä piti pompata heti herätyskellon soitua. En ole kalenterin tai kellon orja ja voin katsoa salkkareita samalla kun syön aamupalaa.

IMG_8573

Ei miulla ole joka päivä tekemistä. Monesti tekemistä pitää oikein keksimällä keksiä. Kotihommia toki riittää, mutta ei niitäkään joka päivälle. Sitä paitsi jatkuva siivoaminen lähinnä v*tuttaa, koska kohta on uudestaan sotku. Jos jollain on vinkkejä miten oppia siisteyttä, niin saa kertoa! Koko elämäni olen ollut mestari sotkemaan enkä ikinä muista laittaa tavaroita paikalleen. Nykyisin mie jopa nipotan jatkuvasti sotkusta. Siivoaminen on ärsyttävää, mutta sitä mie teen, koska en keksi muutakaan. Saa kertoa tekemistä kotona, joka ei liity siivoukseen!

Ruokaa tehdään aina isompi satsi kerralla. Se tulee edullisemmaksi, eikä keittiössä tarvitse kököttää jatkuvasti. Plus siitä tulisi taas lisää sotkua ja siivoamista. Suosittelen muitakin perheellisiä tekemään samaa. Paitsi haluaa kokata joka päivä,niin mikäs siinä.

Pesen pyykkiä monta kertaa viikossa, mutta ompa kovaa hommaa: laitan pyykit koneeseen ja kone pesee ne. Pyykkien laittaminen kaappiin on se ärsyttävämpi homma.Astianpesukoneen kanssa sama homma. Astiakaappi on muuten lähes ainoa paikka joka meillä myös pysyy järjestyksessä.

Ne päivät jolloin miulla on tekemistä: kokkaamista, pyykkien pesua ja siivousta, on kivempia kuin totaaliset löhnä päivät. Koska tunnen tekeväni jotain hyödyllistä. Hyödyllistä on tottakai pitää vauvastaan parasta mahdollista huolta, mutta se nyt on itsestään selvää. Pari päivää sitten Eetun unien aikaan laitoin astiat koneeseen, kuivat pyykit kaappiin, siivosin keittiön ja aikaa meni ehkä 30min. Lopun päikkäri-ajan datasin, koska ei ollu mitään tekemistä. Rankka työpäivä?

Eetun herättyä syötin hänet (lue: minimiehelle ei meinannut maistua ruoka, päristeli ja tappeli vastaan) jonka jälkeen mentiin olohuoneeseen. Sarja pyörimään, Eetu leikki lattialla ja mie siivosin ja katsoin sivusilmällä ohjelmaa. Rankka työpäivä?

IMG_8553

Kotona olo on lähinnä henkisesti rankkaa. Vauvan kiukuttelut ja yksin oleminen on ne pahimmat. Olen luonteeltani sosiaalinen ja tykkään puhua. Eetun höö-höö-gää-gää juttelut on tottakai suloista kuultavaa, mutta ei siinä paljon oikeasti jutella. Kaipaan haasteita, onnistumisen tunteita ja tunnetta, että olen jossain hyvä. Ei kotona tule fiilistä, että JES! Vaihdoimpas nyt hyvin vaipan tai OO taittelin pyykit ennätysvauhtia kaappiin.Onnistumisen tunteita saan joskus kotonakin, mutta eri lailla. Ensimmäinen onnistumisen fiilis tuli synnytyslaitoksella kun minimies huuti. Nappasin pojan olkapäälleni ja taputtelin pepusta ja se hiljeni – JES! Osaan mie edes jotain, ajattelin. Tai hetket kun Eetu ei suostu syömään ja jotenkin saan minimiehen siltikin ruokailemaan. Mutta ne on niitä rakkauden tuntemuksia.

Viikottain näen joitakin, mutta töissä ollessa aikuiskontakteja sai kuitenkin päivittäin. ”Onko tiulla kakka hoututta, voi äitin pieni vauvva, kuka  on töpö vauvva tititii” -lötinöitten rinnalle kuitenkin kaipaa sitä oikeaa keskustelua. Välillä tuntuu, että miun jo valmiiksi rusinan kokoiset aivot surkastuu yhä enemmän ja enemmän.

IMG_8522 - Copy

Vaikka kaipaan tehokkuuden tunnetta, vähän pelottaa ennakkoon miten saan ajettua itseni taas duracel-pupu muudille.

Kyllä nykyinen elämäntilanteeni on varmasti nimenomaan sitä lomailua, kun vertaa tulevaan työ+vauva-arkeen.

Rakastan kuitenkin seurata sitä kun Eetu kasvaa. Oppii uusia asioita ja kehittyy. Tämän tekstin tarkoituksena oli lähinnä osoittaa oma mielipiteeni siitä, onko se kotona olo aina niin rankkaa työtä. Silloin kun Eetu on kiukkuinen kuin ampiainen, on tämä rankkaa. Mahavaivat, flunssat, ”mikä sitä nyt vaivaa”-hetket, on rankkaa.

Mutta yleisesti ottaen, kyllä: Olen Äitiyslomalla. En Äitiys-työssä. Äitiys on kuitenkin koko elämän pituinen tehtävä, ei työ.

Mielipiteitä?

 

-Tiina

 

 

 

Tiina / Fit Fat Mama

50 vastausta artikkeliin “Äitiysloma on rankkaa työtä?”

  1. Minä käytän itestäni sanaa kotiäiti, koska oikeasti olen tällä hetkellä työtön eli en keksi muutamaan termiä kuvaamaan tämänhetkistä tilannettani, eli kotiäiti sana kelpaa hyvin 😀 Toinen voisi olla tytötön työnhakija 😀 Ja kolmas ihan vaan Tania, joka tämän hetken tilanteen käyttää hyödyksi hoidellen poikaa kotona. Olen samaa mieltä ettei kotona oloa voi oikeasti verrata työntekoon mikäli ammattina ei ole lastenhoitaja tai perhepäivähoitaja joka hoitaa lapsia työkseen KOTONA. Ja tässäkin asiassa eri asia hoitaa niitä muiden muksuja kuin omia. Minä kerkesin olla hurjat 6,5 vuotta töissä, (mikä ei nyt työelämssä vielä oo paskaakaan) mutta oikeastaan olen nauttinut kotona olosta pojan kanssa ja tietyllä tapaa olen siihen asennoitunut. Ei tämä ikuisuuksia kestä:)

    Ymmärrän sinun tuntemukset ettei onnistumisen kokemuksia ja kiitoksia kotona olosta tule oikeasti keltään ja välillä oon miettiny, että turhaa määki täällä kotona pyörin päivät pitkät vittu sitä kukaa arvosta ja mies on saanu tuntea sen nahossaan, koska on siitä joskus erehetynyt kommentoimaan. Osa voi kokea vauva arjen työksi, ja osa ei kaivaten muita virikkeitä. Kirjoitinkin viime postauskeen itse eläväni tietynlaista siirtymävaihetta elämässä joka on kääntynty ihan eriksi mitä oli vaikka pari vuotta takaperin ja tämä on ollut jonkinlaista itsetutkiskelun aikaa. Haaveena olisi perustaa oma yritys ja tiedän sen vievän suuren osan sitten mun ajasta, joten pitää yrittää nauttia nyt 😀 Tosi hyvä kirjoitus ja osa voi tosiaan vetää jotakin sinne nenäänkin tästä, mutta minusta kirjotit hyvin omien tuntemuksien pohjalta! Ihana Tiina! <3 T. Työtöntyönhakija Tania-kotiäiti-kosmetologi tuleva yrittäjä :DDD

    • Ai en tienykkään, että meinaat aloittaa oman yritystoiminnan, siistii :)! Varmasti tuossa tilanteessa kotona olosta osaa ehkä nauttiakin enemmän, koska yrittäjänä sit päivät voi olla pitempiä ja on vaikka mitä asioita hoidettavana. Vauva-arki tuntu itelleni sillon ihan alussa enemmän ”työltä” kun Eetu huuti paljon enemmän jne, mut nyt kun arki on tasoittanu entiseen verrattuna, niin tylsempääkin tulee helpommin.

      Kiitos Tania pitkästä ja kivasta kommentista :)!

  2. Tosi hyvä postaus ja musta on hienoa että uskallat sanoa eriävänkin mielipiteen 🙂

    Mä muistan kun Jade oli pienempi, eikä toista lasta ollut, että se ”rankkuus” oli lähinnä juuri ehkä henkistä tasoa. Kaipasin monesti töihin, koska yksinolo tuntui kummalliselta. Vaikka tosiaan sai olla kotona oman ihanan lapsen kanssa, niin kyllähän sitä aikusta seuraa kaipaa. Lapsi ei puhunut kun justiinsa kluklkuu klallaa, ja eihän se ole sama asia. Monen kaverinkin kanssa oli vaikea löytää kyläilylle sopivaa aikaa.

    Nyt kun muksuja on kaksi, niin työtäkin on kaksinverroin. 2,5vuotias kaipaa virikkeitä ja touhuaa ihan erilailla kuin alle 1-vuotias, ja molemmat tarvii/vaatii muutenkin erilaisia asioita. En edelleenkään sanoisi, että onpas rankkaa, vaikka Dansku on paljon haastavampi kuin mitä Jade oli. Joinain päivinä myös tuntuu, että voi hemmetti, mitähän vielä:D mutta sekin on hetkellistä. Tämä tosiaan on väliaikaista työtä, mutta työ itsessään ei mustakaan ole silmittömän rankkaa, kyseessähän on omat rakkaat lapset kuitenkin. Ja tällä hetkellä kyllä nautin tästä, enkä halua ees ajatella töihinpaluuta. Musta on ihana olla se väliaikainen kotiäiti. Oon oppinut nauttiin jopa yksinäisyydestä=)

    Tääkin oli ihan mun mielipide, voin vaan kuvitella millaista on esimerkiksi neljän pienen lapsen äidillä. Lapsetkin kun on erilaisia, vaikka olisivatkin sisaruksia 🙂

    Mutta mä oon sen verran samoilla linjoilla, etten vetäny ainakaan hernettä nenään!!:D

    • Kieltämättä vähän jännitti painaa julkaise nappia :D. Mutta halusin tuoda oman kantani tässäkin asiassa esille. Miustakin nimenomaan kotona olo on välillä henkisesti rankkaa. Sekin varmasti riippuu luonteesta. Jos on hiljainen ja nauttii yksin olosta, niin tuntemukset voi olla erilaiset kun tälläisellä räpättäjällä joka on tottunut puhumaan monta tuntia päivässä. Kotona ollessa kun sanavarasto koostuu lähinnä vauvalässyilystä :D.

      Kahden kanssa varmasti vaikeempaa, koska pitää huomioida kumpaakin. Eetu ei kuitenkaan jatkuvasti kaipaa huomiota: välillä jos nappaan sen syliin, niin poika vaan hermostuu ja haluaa uudestaan ryömimään ja tekemään omia tutkimusretkiään.
      hih, hyvä ettet vetäny hernettä nenukkiin ja kiitos kirjotuksesta <3 😀

  3. Ajatuksia herättävä kirjoitus!
    Itse olen ollut kahteen otteeseen ”kotiäitinä”/koton lasten kanssa; esikoisen kanssa ad. 1.8v. (tein tosin keikkaa 2-4 x/kk tytön ollessa 9kk->) ja toisen lapsen jälkeen reilun vuoden. Tykkäsin kotona olemisesta; esikoisen kanssa oli kyllä kuvailuusi yhtyen 😀 joskus tylsää/ikään kuin hyödytönkin olo, mutta stressaavan työn jälkeen oli ihan paikallaan tehdä omaan (ja lapsen) tahtiin asioita kotona. 2.lapsen kanssa halu palata töihin tuli vähän aiemmin kuin esikoisen kanssa; juurikin akuiskontaktit, oman itsensä ammatillinen kehittäminen ja vaihtelu olivat varmaan suurimpia syitä ”haluta palata” töihin (raha saneli..).
    Mutta, yksi yhteen: itse nautin suuresti kotona olemisesta ja jos olisi mahdollista taloudellisesti, tekisin 2-3pvää/vko töistä, lopun ajan olisin mieluusti lasten kanssa kotona. Itse osaa arvostaa pitkää kotihoitoa; olen aikoinaan mennyt päiväkotiin 5-vuotiaana, juuri sopivaan aikaan.
    Jokainen tekee tavallaan; kukaan muu ei osaa tilannetta parémmin tietää kuin sinä itse.

    Salla

    • Kiva kuulla, että tekstini herätti ajatuksia ja mielipiteitä :)!
      Tollanen tilanne ois ihana, että voisi tehdä osapäivätyötä kotoilun ohella. Saisi lisätienestiä ja tunteen, että miekin ”tuon leivän pöytään”. Samalla saisi nautittua vielä vauva-ajasta. Kun vaikka kotona on välillä tooosi tylsää, niin on ollu ihana nähdä miten Eetu on oppinu uutta ja kasvanu :).

      Kiitos kommentista :)!

  4. Hyvä teksti jälleen! Ja toi on kyllä niin totta joka sana. En itsekään pidä tätä minään rankkana työnä, sillä eihän täällä kotona oikeesti joudu tekee päivisin mitään, jos ei huvita. Henkisesti taas on ihan eri juttu, on päiviä jolloin seinät kaatuu päälle, kun vauva kiukuttelee koko päivän ja et nää ketään aikuisia. Tilanne tulee kyllä olemaan ihan eri sitten kun on enemmän lapsia. Se tarkoittaa enemmän sotkua ja vähemmän vapaata datailu aikaa 😉

    • Kiitos Maria :)!
      Joo nyt on kyllä aikaa datailla, toista tulee olemaan joskus kunhan muksuja on enemmän kun yksi :D. Sitten voin tulla lukemaan tätä tekstiä ja miettiä, että oisit nauttinu tylsyydestä kun kaksi muksua huutaa kilpaa vieressä 😀

  5. Hahaa hyvin kirjoitettu 😉 äitiyslomalla tällä hetkellä itsekkin ja voin sanoo että onpa elämä helppoo vaikka kaks lasta (koululainen ja vauva). Nautin kylläkin saan olella, laittaa pihaa ja treenata! Ja noihin kaikkii riittää aika 🙂 kyllä työnteko tuo haasteensa ja on rankempaa. Piste. Ja nyt sanon (tuhma tuhma) yleensä nää kotiäidit on vaan kotona eikä edes siellä salilla + he tekevät niitä lapsia vaan enemmän vaikka on niiin rankkaa. Kysymys kuuluukin miksi???

    • Arki on varmasti paljon hankalampaa sitten, kun käy myös töissä, piste sanon minäkin siihen kohtaan! 🙂
      Kaikki mammat ei halua ees käydä salilla, eikä kaikkien tietenkään tarttee halutakaan, mutta ärsyttää itseäni se selittely : ”en voi kun on tuo lapsi” .

  6. Niin samaa mieltä! En minä koe, että olisin jäämässä kotiäidiksi yritykseen ”Meidän perhe Oy”, kun jään kuun lopulla äitiysLOMALLE. Toki tämä toinen kierros voi tuntua vähän vähemmän lomailua, kun ensimmäisen lapsen kanssa, esikoinen jää myös kotiin ”työllistämään”. Mutta todellakin, äitiys on nimenomaan tehtävä, ei työ.

    • Joo, minuu ärsyttää kun facebookissa lukee joillakin just tuohon tyyliin ammatin kohdalla : Meidän perhe oy! Tuomas tokaisi hyvin, että hän ei tiedä yhtään ammattiliittoa Kotiäideille, eli se ei ole mikään ammatti :D.
      Tsemppii tulevaan arkeen ja kiitos Katri kommentista! 🙂

  7. Olen henkisesti raskaassa työssä, mutta silti kotona oleminen lasten kanssa oli mulle rankempaa, ja nimenomaan henkisesti. Ennen lapsia olin ajatellut, että viihdyn varmaan tosi hyvin kotona ja se tulee olemaan ihanaa auvoa ja aioin olla kotona niin kauan kuin se vain suinkin on mahdollista. En itse asiassa oikein edes tiedä, miksi se sitten osoittautui niin rankaksi. Olen jälkeenpäin miettinyt, että ehkä olin lievästi masentunut varsinkin toisen synnytyksen jälkeen. Opiskelin kuitenkin kotona ollessa yliopistotutkintoa, joten en ollut ”vain” äiti, vaan elämään kuului muutakin. Nyt olen kokopäivätyössä, opiskelen edelleen ja koen, että jaksan silti olla lapsilleni parempi äiti, kuin kotiäitinä ollessa. 🙂

    • Ennalta ei voi tietää miltä se vauva-arki tulee sitte tuntumaan. Synnytyksen jälkeinen masennuskin on tosi yleistä joten se voi olla, että siulla on sitä ollu :/. Imetyskin aiheuttaa apeutta.Hormonit hormonit.Henkisesti tämä on kyllä välillä rankkaa, rankempaa kuin luulin.

      Se antaa kyllä voimia arkeen kun on muutakin elämää kuin vaan vauva ja sen vaipat. Oot kyllä supermutsi kun opiskelet, oot Äiti ja vielä töissäkin 🙂 <3!

  8. Moikka!
    Mielestäni hienoa että voit kertoa mielipiteesi tältäkin kantilta 🙂
    Itse olin melkein 3 vuotta kotona lapseni kanssa, olisin halunnut lapseni aikaisemmin jo päiväkotiin mutta paikkoja ei ollut avoinna.
    Kun lapseni oli vauva vielä (alle vuoden ikäinen) tuntui että tää on vielä lomaa, mutta sitten kun 2 vuotta tuli täyteen olin kyllä niin valmis menemään töihin, enää se ei ollut helppoa kun oli uhmaikäinen lapsi 😀 Ja nyt kun olen töissä on kyllä pakko sanoo että voin henkisesti paljon paremmin, töissä on kyllä välillä niin paljon helpompaa kun uhmäikäisen lapsen kanssa kotona, vähän kuin olisi lomalla, vaikka se kauhealta kuulostaakin. Olen hoito-alalla eikä se aina niin ruusuilla tanssimista ole 😀 Meitä kun on niin monenlaisa 🙂
    Pakko vielä sanoa että tää sun blogi on kyllä paras, tulee kyllä seurailtua 🙂
    Ihanaa kevättä sinne!

    • Moi!
      Halusin kertoa oman mielipiteeni kun noissa mammapiireissä ja blogeissa hehkutetaan niin helkutisti kotona olon rankkuutta ja ihanuutta. Kun ei se aina sitä ole..
      Siulla on ollu sit harmittava tilanne jos hoitopaikkaa ei oo löytyny :/. Joo uskon, että töissä olo voi tuntuu lomailulta verrattuna uhmaikäisen jatkuvaan vahtimiseen ja leikittämiseen :D. Kummipoika on just siinä iässä ja huh, mitä meininkiä välillä :D.

      Kiitos paljon, piristit miun iltaa <3! Hyvää kevättä siulleki :)!

  9. Aamen! 😀

    Mä käytän nimitystä kotiäiti, koska se on nopeampi tapa sanoa että ”olen kotihoidontuella kotona hoitamassa lasta”. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että tän kotonaolon rankkuus on lähinnä henkistä. Välillä fyysistä koska väsymys ja huonosti nukutut yöt.. Mustakin on tylsää aina vaan siivota, ja rehellisesti sanottuna mua v*tuttaa se, että lapsen päikkäriaikaan ei ole ikinä oikein muuta tekemistä kuin siivota kaikki paikat sadatta kertaa päivän aikana.

    • Siivoominen alkaa kyllästyttää niiiiin paljon! Ärsyttää vielä enemmän siivota ku oon tosissaanki nii sottapytty ettei paikat pysy järjestyksessä :D. Nyt oon pikkuhiljaa yrittäny opetella laittamaan tavarat heti paikalleen, mutta vielä on paljon opettelua :D.
      Kiitti Seidi 🙂 <3!

  10. Kaivan varmaan omaa hautaani huutelemalla näin etukäteen, mutta olen miettinyt samaa. Mitä ne äidit tekevät, joilla on omien kertomustensa mukaan vain 15 minuuttia vapaa-aikaa päivässä ja muu aika menee vauvan hoitamiseen? Pitääkö sitä pientä todella pitää joka hetki sylissä, syöttää, pyyhkiä ja muuta? Tietysti vauvat ovat erilaisia ja osa suuritöisempiä, mutta odotan kyllä kieltämättä, että näen itse tuon kiireen ja työn ja joudun syömään sanani. Vielä en ymmärrä. 🙂

    • En todellakaa tiiä mitä sellaset Mammat touhuaa :D. Ekat viikot vauva vaan nukkuu. Tai sit vauva hengaili tissillä ja itse katoin vaan läppäriltä jatkuvasti jotain sarjoja, olipa rankka homma. Mahavaivat iski jossain vaiheessa ja sillon piti hyppyyttää ja pitää sylkyssä enemmän, mutta ei sekään koko päivää kestäny.

  11. Mulla on aika haastava tuo meijjän Mimi… Ei viihdy juurikaan yksinään oimissa leikeissään, vaan pitää jatkuvasti viihdyttää.. lisäksi tällä hetkellä on se että pitää seurata perässä ettei kolhi päätään latttiaan kokoajan. 😀 Muut ajat menee siivotessa jne.. Ei mulla oikeestaan hirviänä oo vapaa-aikaa päivisin. Nyt illalla nukkumaan menon jälkee ja Mimin päikkäriaikaan hetki omaa aikaa. Onha se välillä ”rankkaa”. Mutta itteppähän oon valintani tehnyt ja lapsen halunnut. <3 Ja hänen kanssaan aijjon olla sen 3 vuotta, vaikka ois kui rankkaa. 😀
    Rankempaa se mustaki on että on työ ja lapsi yhdistettynä, ei tätä kotiäitiyttä voi siihe verrata olleskaa. 🙂 Hyvä kirjotus!

    • Aijaa :/. Meillä Eetu mennä pörrää paljonkin yksinään, menee kyllä monesti kiellettyihin paikkoihin ja hermostuu kun ei anneta tehä mitä tahansa :D.
      Kukin tekee tavallaan :). kiitti Miia :)!

  12. Allekirjoitan k-o-k-o tekstin!! 😀 Ei sillä, ettenkö tykkäis lapsistani, kotonaolosta, kalsareissa heilumisesta iltapäivään asti tai kotiaskareista. Ne on nyt äitiyslomalla ihan jees 🙂 Mutta siltikään, en ikinä voisi kuvitella olevani jatkuvasti kotona. Vaikkakin syksyllä häämöttävä töihinlähtö vähän jänskättää jo ajatuksena, on se lähinnä käytännön kuvioiden takia.. Tiedän itestäni ainakin olevani ns. parempi ja innostuneempi äiti, kun pääsen ”tuulettumaan töihin” ja keskustelemaan tosiaan välillä ihan aikuisten juttujakin 😉 Tosi kiva postaus – vaikkakin varmasti jakaa mielipiteitä, kuten sanoitkin. Mutta pointtihan kuitenkin on, että mikä on toiselle hyvä, ei toimi välttämättä toisella.

    • Ihana Saija 😀 <3!
      Kotona tulee todellaki enemmän heiluttua kalsareillaan ja löhnättyä :D. Itekin odotan jännityksellä tulevaa työ-vauva-arkee 🙂

  13. Voin kyllä aika pitkälti yhtyä sun tekstiin! Minäkin ihmettelen miten lähes kaikki kotiäidit ovat muka niin kiireisiä. Ei mulla ainakaan ole ollut kiire! Tylsää tylsää tylsää ihan liian usein. Itse en edes juuri siivoile ja olenkin ajatellut että muiden kiire varmaan tulee siitä kun pitää pitää koti niin tiptop koko ajan. En minä viitsi jatkuvasti puunata. Yhden lapsen kanssa ei kyllä ole kiire. Rankkaa on juurikin yksinolo ja vauvan hankalat päivät/vaiheet. Mulle lastenhoidossa rankinta on jatkuva viihdyttäminen 😀

    • Kiva kuulla, että meillä oli samoja ajatuksia :). Jatkuva puunaaminen on suoraansanottuna perseestä :D. Välillä huvittaisi olla kokonaan siivoomatta, mut sit mie taas heilun rätin kanssa -.-

  14. Mulla oli kauhee kiire takas töihin kun olin äitiyslomalla ja meninki heti ku likka oli 9kk. Nyt oon ollu kohta vuoden töissä ja jos vaan jonain päivänä vielä pääsen äitiyslomalle uudestaan niin todellaki nautin siitä 100 prosenttisesti enkä haikaile töihin yhtään 🙂 ei oo meinaan kauheen montaa tylsää hetkee ollu tässä vuoden sisällä et ois joutunu tuumaan jotta mitähän sitä tekis 😀 monesti kaipaan äitiysloman lepposia hetkiä kun oli aikaa vaan hengata <3 ja PS: sun blogi on noussu mun top listan kärkisijoille, vaikka alotin lukemisen vasta about kuukaus sitte! Tää on huippuviihdyttävä 🙂

    • Miulla on näillä näkymin tarkotus mennä töihin kun Eetu on 11kk :). Pitäisi itekin osata enemmän nauttia ”ei minkään” tekemisestä.
      Oii kiitos Jenny <3! Ihana kuulla ja toivottovasti viihyt jatkossaki 🙂
      ps. tuu muuten ihmeessä kertomaan jos tulee mieleen joku aihe mistä haluisit miun kirjottavan:)

  15. Samaa mieltä! Esikoisen aikana elämä oli välillä todella tylsää/ uuvuttavaa. Aloinkin sitten tekemään keikkatyötä (1-2 x viikonloppu tai arki-ilta) tytön ollessa n. 6kk. Toivottavasti tilanne on nyt erilainen, kun toinen lapsi syntyy. 🙂

    • Kahden kanssa varmasti haastavampaa, ainakin alussa kun totuttelee uuteen tilanteeseen :). Onnee loppuodotukseen ja kiitti kommentista 🙂

  16. Mie oon yrittänyt kommentoida tähän sata kertaa mut aina herjaa, koitetaa vielä 😀

    Mie olin niiiiin valmis palaamaan töihin 5-vuotta sitten heti äitiysloman loputtua, muistan vieläkin sen kun odotin että työt alkaa 😀 Nyt ehdin olemaan huimat 2kk töissä ennen seuraavaa lomaa, joten odotan kyllä sinäänsä innolla töihin paluuta 🙂

    Miusta tuntuu että moni mamma suorittaa liikaa kotona päivisin 😀 Mie en tee jos ei huvita, mut sitten kun teen jotain niin päivä hujahtaa hetkessä 😀

    • Höh, no nyt onneks onnistui kommentointi :)!
      No mut onneks kerkeet olla vähän aikaa töissä ennen seuraavaa vauvelii, niin ammattitaitokin pysyy varmasti paremmin yllä :).
      Miulle tulee välillä sellanen olo että ”pakko” tehä tai suorittaa. Vois opetella enemmän nauttimaan tästä rentoilusta. Aika menee kyllä huurjasti paljon nopeemmin kun puuhastelee jotain :).

  17. Tää postaus oli kun suoraan mun ajatuksistani, itseasiassa just samoja asioita märisin tänään kaverille kahvitellessa. Meidän pojulla on maitoallergian takia ollut pahoja vatsavaivoja, ei tosiaan mikään helpoin vauva, enkä siltikään saa kulutettua koko päivää vauvan kanssa. Omaa aikaa on välillä vähän liikaakin, ainut tosiaan mikä on rankkaa on se henkinen puoli kun tuntuu että päässä napsahtaa joskus jos ei välillä saa sitä aikuiskontaktia ja kuule ihan oikeesti jonkun PUHUVAN. 😀 Rasittaa kuunnella välillä joitain mamoja jotka jaksaa facebookissa tms. valittaa kuinka ”kotiäitiys” on rankkaa ja aikaa vievää, mutta sitten on kuitenkin aikaa istua siinä koneella valittamassa (ja pelaamassa facebook pelejä).

    • Voi, maitoallergia on inhottava juttu, kaverin vauvalla on se myös :/ .mut tietääkseni se menee yleensä itestään jossain vaiheessa pois :).
      Miulla on niin monet kerrat ollu oikee puhumisen tuska, sit kun Tuomas tulee töistä kotiin niin mie vaan papatan ja papatan ja papatan :D.
      Koneella roikkumiseen on liikaaki aikaa, todellaki! Silmät iha solmussa välillä :D.

  18. […] ekana pitää kiittää teitä kommenteista Äitiysloma on rankkaa työtä? postaukseen <3! Minuu kieltämättä vähän jännitti painaa julkaise nappia. Olin nimittäin […]

  19. Mua tässä kotiäiti-keskustelussa huvittaa se, miten moni tuntuu karttavan sanaa kotiäiti. Mitä pahaa siinä on? Kaksi kaunista sanaa yhdessä, koti ja äiti. Itse ainakin ylpeänä voin sanoa olevani kotiäiti ja tarvittaessa lomakkeisiin olen täyttänyt ammattikohtaan kotiäiti, koska sitähän minä tällä hetkellä olen. Äiti, joka on kotona, kotiäiti. Onhan minulla muitakin ammatteja, mutta ne saavat odottaa jahka tämä kotiäidin ura, tai rooli tai elämänvaihe tai miksi sitä sitten haluaakaan nimittää, on pulkassa.

    • Minuu eniten ärsyttää kotiäiti sanan käytössä se, kun sitä käytetään nimenomaan olevinaan ammattinimikkeenä. Ei se ole mikään ammatti, vaan tilapäinen elämänvaihe. Kotiäiti tuntuu ilmeisesti monen mielestä helpommalta sanoa kuin työtön. Kiitos kuitenkin kommentista :).

    • Mutta mitä jos ei ole työtön, vaan hoitovapaalla työpaikasta? Minusta ainakin tuntuu työläältä selittää, että ammatiltani olen se ja se, mutta tällä hetkellä olen kuitenkin hoitovapaalla toistaiseksi, töihin palaan jossain vaiheessa joskus, kun en taas ole raskaana, imetä tai taaperon/taaperoiden kanssa kotona. 😀 No joo, saa sua ärsyttää sana ”kotiäiti”, musta vaan on helpompi kuitata työtilanne yhdellä sanalla, kotiäiti. Mut mulla on ehkä ollut pidempi aika totutella tähän kotiäiti sanaan, kuitenkin jo toisen lapsen kanssa putkeen kotosalla. Musta on ihan jees olla kotiäiti, ainutlaatuista aikaa elämässä, kyllä sitä töitä ja statuksia ehtii kehitellä vielä monta vuotta. 🙂

    • Hoitovapaa on tottakai eri asia kuin työtön :)!
      Tarkoitin lähinnä sellaisia henkilöitä jotka vaan jää kotiin vuosikausiksi, eivätkä edes yritä hankkia töitä. Hoitovapaalla olevalla on kuitenkin työpaikka olemassa, mikä on erittäin hyvä, koska työpaikka ei ole mikään itsestäänselvyys :).

  20. Minä taidan sitten olla se kotiäiti kun olen edelleen kotona vaikka se äitiysLOMA loppuikin jo. Eli nyt alkoi työt mutta palkkaus tippui vai miten se menikään 😀

    Ei, en minäkään laskisi tätä työksi vaikka se toisinaan tuntuukin jopa rankemmalta kuin varsinaisessa päivätyössä oleminen. Jokainen päivä ole känkkränkkäpäivä muttei jokainen päivä ole myöskään yhtä aurinkoa – ihanniinkuin oikeissakaan töissä. En silti kustu itseäni kotiäidiksi vaikka sellainen virallisesti juuri nyt olenkin. Mikään periaatteellinen asia tämä ei kuitenkaan ole sillä jos ollaan rehellisiä, en ole edes miettinyt koko asiaa. Mutta jos joku nyt kysyisi niin vastaisin varmaan että olen lasten kanssa kotona mutta palaan töihin kesän lopulla (joka siis pitää paikkansa).

    Asiasta ihan muuhun on pakko kysyä sinun kuvistasi muunmuassa tässä postauksessa. Onko ne jonkun ottamia vai käytätkö jalustaa? Kun oli puhetta näistä kuva-asioista niin ovathan nämä nyt sata kertaa tasokkaampia kuin minun räpellökseni ja olen todennut sen johtuvan kuvaajan puuttumisesta.. (joka kyllä taitaa olla tekosyy sekin 😉 )

    • Pakko on vielä jatkaa että puhun siis ajatuksistani nyt kahden lapsen äitinä. Yhden kanssa aikaa oli paljon enemmän eikä kotona olo tosiaan ollut muistini mukaan koskaan rankkaa. Olenkin monesti miettinyt että se kuka väittää että toinen lapsi menee siinä missä yksikin on päästänsä jollain tapaa sekaisin 😀

      Ja jotta tämä ei siis aiheuta väärinkäsityksiä kenessäkään niin kyllä, olen vapaaehtoisesti kotona lasteni kanssa ja rakastan jokaista päivää heidän seurassaan mutta ei se silti tee ajoittaisesta väsymyksestä tai ajanpuutteesta yhtään olematonta.

    • Kahden kanssa varmasti tuplasti tekemistä, joten iteki olen ihmetelly sanontaa ”kaksi menee missä yksi” :D.

    • Kotona olossa ja töissä käydessä on kummassakin niitä hyviä -ja huonoja päiviä. Se on sitä elämää. Miekin sanon jos joku kysyy, että olen tällä hetkellä kotona, mutta palaan vielä töihin. En vain jotenkin osaa sanoa itseäni kotiäidiksi. En oikeestaan tiedä mikä siinä sanassa minuu ärsyttää, mut se vaan ärsyttää :D.

      Osan otan jalustalla ja Tuomas ottaa osan :). Joskus sit asetan kameran johoki ja laitan vaan ajastuksen päälle. Järkkärillä kuvat on jees, mut salikuvat hirveitä räpellyksii 😀

  21. Heips!

    Pakko kommentoida tähän postaukseesi erityislasten äidin näkökulmasta. Kotona olo olisi varmasti tavislapsen kans ”lomaa”. Erityisten kans se ei todellakaan sitä ole, koska lapset vaativat paljon enemmän sairauksien ja vammojensa takia. Hetkeäkään ei jouda istumaan aloillaan, vaan koko ajan on tehtävä jotain. Osastojaksot ja sairaalaelämä on läsnä koko ajan.. Vielä meillä pojat on sen verran pieniä, että ei ole edes niin haastavaa vielä, kuin tulevina vuosina varmasti tulee olemaan kunhan kasvavat. Minä olen mielelläni lähdössä jatkamaan opiskelua pienemmän tullessa 11k, jotta saan edes vähän hengähtää. Vuosi kotona on vienyt mehut totaalisesti. Psyykkisestä jaksamisesta puhumattakaan.

    Oli mukava lukea myös tällainen postaus. On ihanaa että joku voi kokea kotona olemisen tuollalailla kuin sinä. Nostan hattua. Ja olet erityisen onnekas, kun olet saanut terveen pikku miehen! Kaikille niitä ei anneta, kuin ei myös erityislapsiakaan.

    • Hei!

      Tuli melkein tippa linssiin kommenttiasi lukiessa :(. Itselläni ei ole kokemusta erityislapsista, joten en voi kuin nostaa siulle (ja muille) vanhemmille hattua ja toivottaa erityisen paljon tsemppiä arkeen <3.

      Olen ehdottoman kiitollinen siitä, että Eetu on terve. Vaikka tottakai hän olisi rakastettu, vaikka olisikin sairas. Kiitos siulle kommentista ja tsemppiä :)!

  22. Hienosti kirjoitettu teksti! Rehellistä ja aitoa 🙂 nyt oli pakko tulla kommentoimaan tätä näin 8kk ikäisen pojan yh-äitinä. Muakin aina välillä ihmetyttää se, kun kaikki ajattelevat, että äideillä ja nimenomaan minulla yh-äidillä on kotona niin rankkaa lapsen/lasten kanssa. Ei musta oo tuntunu yhtään rankalta jos ei huomioida henkisellä ja taloudellisella tasolla. Voisin jopa sanoa, että tämä olisi huomattavasti rankempaa jos tässä olisi se toinenkin osapuoli mukana, se mies, se isä joka väsyneenä tulee töistä kotiin ja jota täytyy huomioida myös, tehdä ruokaa ja odottaa että hänkin auttaa kotihommissa. Tämä on paljon helmpompaa näin, ettei tarvitse huolehtia kuin itsestään ja lapsesta. Tietää tasan että itse ne kotihommat on tehtävä tai jättää tekemättä, joten ei tarvitse kellekään nalkuttaa. Ei tarvitse antaa huomiota ja tehdä ruokaa kuin sille lapselle.
    Mie olen kyllä sattunu saamaan varsin kiltin lapsen, että osaksi senkin takia en tunne että kotona lapsen kanssa olisi rankkaa. Eli täytyy huomioida, että lapsia on erilaisia, äitejä on erilaisia ja lapsi luku määrää ”työn” tahdin. Mutta itse sillä tätä halusin kommentoida, että ei voi aina vedota siihenkään, että on yh-äiti niin on niiiiin paljon rankempaa 🙂 kyllä se on monesta asiasta ja persoonasta kiinni. Ja toki yksin lapsen kanssa ollessa ei niin paljon ole aikaa/mahdollisuuksia esim. omille harrastuksille, mutta tämähän on vain väliaikaista tämä kotiäitiys 🙂 Niin ja todella itsekin kaipaan työelämään, ottamaan vastaan haasteita ja olemaan aikuisessa seurassa, mutta silti aijon olla pojan kanssa kotona ainakin siihen asti että täyttää 1,5 vuotta, sillä teen kolmivuorotyötä joten tulisi olemaan liian rankkaa pienelle olemaan yötä myöten hoidossa. Että näin 🙂 mutta kiitos vielä hienosta tekstistä! Herättää ajattelemaan.

    • Olipa kiva huomata, että tähän vanhempaan tekstiin oli tullut kommenttia, kiitos Kadie :)!

      Rankkuus riippuu nimenomaan siitä, että onko lapsi miten vaikea jne. Mutta just se, että kun porukka valittaa miten YHDEN lapsen kanssa on niin rankkaa ja on se kovaa työtä. Höpöhöpö, kotiäitiys ei ole mikään ammatti :D. Nimenomaan miten sanoit,että lapsi luku vaikuttaa. Henkinen rankkuus on sen sijaan ihan totta, ainakin ajottain. Miekin kaipaan jo työelämään!

      Kiitos kommentista olipa kiva kuulla yh:n kokemus kotona olemisesta :)!

  23. Hienoa, että sinulla on vauva, joka viihtyy yksin ja ilmeisesti nukkuu. Kaikki vauvat eivät nuku, eivätkä viihdy yksin. Siinä ei tehdä mitään kotihommia, jos näin on, varsinkaan jos on toinen tai useampia lapsia. Lapset ovat niin erilaisia. Mieheni oli välillä kotona ja minä töissä, nyt taas toisinpäin. Töissäkävijän rooli on helpompi, ihan jo siksi että joka päivä voi keskustella oman ikäisten kanssa. Kotona yksi ei suostu kuriksiin, toinen itkee vaunuissa, kun ne eivät liiku ja joka päivä on mentävä ulos, jotta leikki-ikäinen ei hypi seinille. Ei siinä mitään sarjoja katsella…

    • Niinkuin postauksen alkuun kirjoitin,se oli näkemykseni YHDEN lapsen äitinä :). Eetulla on kausia jolloin viihtyy yksinään;mutta välillä haluaa jatkuvasti sylissä. Kotityöt hoituu kyllä lapsi sylissäkin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta