ÄITIYS – Tekosyy lihavuuteen?

Olen monen monta kertaa aloittanut kirjoittamaan tästä aiheesta. Yhtä monta kertaa olen pyyhkinyt tekstin pois. On jotenkin hankala saada asia kirjoitettua niin, miten tämän tarkoitan. Noh, mutta kokeillaampa taas!

Äitiys alkaa tietyllä tavalla jo raskausaikana. Silloin tajuaa, että sisällä kasvaa oikeasti pieni ihminen. Maha paisuu ja monelle se on tekosyy syödä. ”No kasvaahan se maha joka tapauksessa, niin menköön nyt sitten!”. Itse kuuluin nimenomaan tuohon kategoriaan. Mätin suoraansanottuna vaikka mitä paskaa. Hiilarihöttö croissantteja, karkkii, jätskii, suklaata, you name it, mahaan meni. Välillä taas tuli buusteja, että nyt en herkuttele. Sitten se taas ratkesi samaan ajattelumaailmaan, että ihan sama, nousee se paino muutenkin.Treenasin kuitenkin ONNEKSI läpi raskauden, ties miten monta extrakiloa lisää muuten olisin kerännyt.

IMG_7121

Mutta raskaudesta synnytykseen ja hetkeen, kun olet oikeasti Äiti. Elät vauvakuplassa ja vähät välität mitään muusta kuin siitä omasta pikkupallerosta. Aivan sama mitä itse syöt, tärkeintä on vauva.

Huomaat puolen vuoden päästä, että hups: vauvakiloja on vielä kymmenen jäljellä. Ja mitäs siihen sanotaan? Käytetään TEKOSYYTÄ ”En ehdi” . ”En pysty kun minulla on tuo lapsi/lapsia”. Siis ihan täyttä BULLSHITTIA! Se on omaa LAISKUUTTA! Et voi syyttää lastasi siitä, että et liiku tai vedät mäkkisafkaa kaksin käsin, et todellakaan! Se on sinä ja sinun laiskuus. Tunsitko piston sydämessä? Oletko kenties käyttänyt noita tekosyitä.

Syyskuu 2013
Syyskuu 2013
Huhtikuu 2014
Huhtikuu 2014

Vauva-taapero-lapsiarki verottaa voimia. Eniten henkisesti, vähemmän fyysisesti. Tottakai olet välillä väsynyt. Joskus ei vaan jaksa. Suklaapatukka on nopeampi työntää nälässä kitusiin kuin alkaa kokkailemaan, mutta sokeribuusti kestää vain hetken ja olo on kohta yhtä paska kuin ennen patukkaa. Kun syöt hyvin, jaksat myös paremmin! Kokeilepa roiskeläpän sijaan tehdä joskus valmiiksi aterioita jääkaappiin/pakkaseen. Sitpä et voi käyttää tekosyytä ”en ehdi syödä hyvin”. Jokaisen ihmisen on kuitenkin syötävä elääkseen ja lähes sama aika siihen munkkipossun mättämiseen menee kuin lusikoida jotain terveellisempää pöperöä.

Jos liikunta ei kiinnosta,et jaksa, et saa lapsenvahtia tai et saa itseäsi liikkumaan lapsen unien aikaan kotona, mutta haluat silti hoikistua ; RUOKAVALIO! Ruokavalion fiksaaminen ei paljoa vaadi. Vähennä herkuttelua, juo enemmän vettä, vähennä turhia hiilareita, syö säännöllisesti.

toukokuu 2014
toukokuu 2014

Miksi Äidit laiminlyövät itseään lapsen saannin myötä? Miksi on ihan sama miltä näytät sen jälkeen? Miksi oma hyvinvointi heitetään romukoppaan ja milloin itsestään huolta pitäminen on muuttunut itsekkyydeksi? Meillä on kuitenkin vain yksi elämä ja yksi kroppa. Jos annat sen mennä täysin rappiolle, miten jaksat leikkiä lapsesi kanssa? Kummipoikani kanssa juostessa huomasin, että jos olisin reilusti ylipainoinen, joutuisin sanomaan että täti ei jaksa. Lapselle ei varmasti tule hyvä mieli siitä.

Tiedän kahden lapsen Äidin joka treenasi salilla kello 05.00, ettei menettäisi läsnäoloaikaa perheensä luota.

Tiedän Äidin joka odottaa toista lastaan ja käy silti treenamassa.

Tiedän Äidin jonka mies käy vuorotöissä ja treenaa vuorojen sallimien aikojen mukaisesti.

Tiedän yksinhuoltaja äidin joka käy töissä, hoitaa lasta ja silti välittää itsestään.

asas
marraskuu 2013
20140905_132515
Syyskuu 2014

Haluan olla lapselleni hyvä esikuva. Lapsi näkee ja oppii miten kotona syödään. En halua Eetun oppivan, että on ookoo vetää roiskeläppää ja on ookoo juoda mehuja ja on ookoo että maataan läskiperseenä sohvalla. Lapsen ruokailu periaatteisiin on tulossa erillinen postaus jossain vaiheessa.
Olen treenannut ennen synnytystä, synnytyksen jälkeen 2 viikon jälkeen aina tähän päivään asti. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Tällä hetkellä treenaan itseasiassa vähemmän ja olen löllömpi kuin esim. puolivuotta sitten. Kertaakaan en ole syyttänyt Eetua tai äitiyttä, vaan ihan se on omaa laiskuutta.

En ole todellakaan mikään timmeistä timmein. Kaukana siitä. Viime viikolla ahdistuin sovituskopissa kun jenkat pursuivat housujen yli. Kertaakaan en ole kuitenkaan käyttänyt LASTANI tekosyynä treenikertojen vähyyteen tai suklaalevyjen mättämiseen. Se on ollut OMAA laiskuuttani ja oma herkkuperseilyä.

 

Tekstin tarkoituksena ei ole tarkoitus mollata niitä jotka eivät liiku tai jotka eivät syö terveellisesti. Timmi mamma ei ole sen parempi tai paskempi mutsi kuin löllökään. Tarkoituksena on paasata nimenomaan sellaisille ihmisille, jotka valittavat omasta ulkomuodostaan, mutta käyttävät lapseaan ja äitiyttään tekosyynä sille etteivät tee asialle yhtään mitään. Kaikkien ei missään nimessä pidä olla samasta muotista, mutta turhat tekosyyt on perseestä.

 

 

Teethän sinäkin niin. Älä syytä äitiyttä tai lastasi liikkumattomuudesta tai huonoista ruokailutottumuksistasi. Mielipiteitä?

-Tiina

SEURAA MAMAA Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa

 

 

-Tiina

 

Tiina / Fit Fat Mama

Bilehile lapsivihaaja muutti elämänsä ja on nykyisin pienen pojan Äiti, isomman pojan Vaimo. Harrastaa kuntosalia ja kärsii kroonisesta herkkuholismista.

62 vastausta artikkeliin “ÄITIYS – Tekosyy lihavuuteen?”

  1. Tosi hyvä postaus ja täyttä asiaa, en vois olla enempää sun kanssa samaa mieltä. Lasta tai äitiyttä ei voi syyttää oman laiskuuden/mielitekojen sijaan.
    Nimimerkillä: aamu viiden treenaaja

    • Kiva että siulla on samat ajatukset aiheesta :)!
      Olet kyllä tosi motivoitunut kun jaksat käydä niin aikaseen, pitäisi itekin joskus tehdä ihmiskoe ja kokeilla miltä niin aikainen treeni tuntuu :).

    • Asian ytimessä! Itse treenasin 4xviikossa aamu6 kun iskä ja tytöt nukkuivat.. Ajattelin myös, että se ei ole keneltäkään pois

    • Se ei ole millään lailla heiltä pois kun olet treenannut siihen aikaan, hyvä sie! Peukku ja papukaijamerkki 🙂

  2. Aamen! 😉 Totta se on, lapsia ei saa syyttä vaan ihan itseään voi syyttää.
    Saneleehan lapsiperhe paljon ajankäyttöä, mutta itse tällä hetkellä liikun paljon silloin kun lapset menee yöunille, ei ole sitten heiltä pois.

    Syömisen suhteen pitää vielä skarpata EDELLEEN! Olen samaa mieltä, että haluan liikunnan ja terveellisen elämän ja ruuan mallin antaa lapsilleni.

    Aina tämä kaikki ei vaan ole niin helppoa!

    • Tuo on hyvä keino mennä treenaamaan sen jälkeen kun muksut on unilla, ei ole heidän kanssa vietetystä ajasta pois.
      Ainakin siinä tilanteessa hyvä juttu jos muuten joutuu heistä paljon erossa olemaan, ite lähden ihan mielellään salille keskellä päivääkin ottamaan hengähdyksen siitä beibi-arjesta :D.

      Helppoo ei ole todellakaan! Itellä motivaatio välillä korkeempi ja välillä matalampi

  3. Olen 2 ja 8v. lasten äiti. Käyn ma-pe töissä 7-15, mies tekee 3-vuorotyötä ja sen lisäksi hän valmentaa +pelimatkat päälle. Olen aina pitänyt myös omista harrastuksistani kiinni. Tästä kertoo 6 suomenmestaruutta ja hopeat sekä pronssiset päälle. Kaikki on aivan omista järjestelyistä kiinni.
    En ole itsekään ikinä voinut käsittää tekosyitä. Neuvolassa vieressäni istuu +30-40 kg ylipainoinen äiti ähkimässä liikakilojensa kanssa, eikä jaksa solmia kengännauhojaan…todella surullinen näky.

    • Vaatii järjestelyä ja sie olet järjestelyn onnistumisesta sitten erittäin hyvä esimerkki! 🙂
      Omat harrastukset ja oma hyvinvointi on tärkeää, oli lapsia tai ei.

      Sellanen ylipaino on jo sen verran iso taakka, ettei varmasti jaksa pahemmin leikkiä lastensa kanssa :/.

    • Kirsille: ainakin Vuosaaressa on siinä Aurinkolahdessa kiva aikuisten kuntoilupuisto, leikkipuiston vieressä. Ja töölönlahden rannallahan on kans joitain välineitä. Mutta sisäpaikkoja en tiedä, joillain taloyhtiöillä ja opiskelija-asuntoloissahan on kuntosaleja, josko löytyisi joku tuttu jonka kanssa voisi käydä?

  4. Mun täytyy nyt kyllä vähän olla vastarannan kiiski tässä asiassa, koska mä syytän lasta. Tai miestä. Tai töitä. Eniveis muuta kuin omaa laiskuuttani. Tai jos se on omaa laiskuutta etten halua tosiaan herätä viideltä aamulla treenaamaan tai lähteä kymmeneltä illalla treenaamaan. Mun mielestä se ei ole enää inhimillistä treenata tuollaisiin kellonaikoihin, joten passaan sen lystin. Mä haluaisin treenata ihan kamalasti! Mutta yksinkertaisesti mulla ei työt, lapsi ja miehen työt salli sitä itselleni, ainakaan niin usein kun haluaisin. Arkisin olen itse töissä 8-16, sen jälkeen haen lapsen päiväkodista ja hoidan sitä sen nukkumaan menoon saakka, kun mies tulee töistä vasta klo 22 paikkeilla. Lapsiparkkiin en ole vielä valmis laittamaan Elistä, koska siitä huomaa jo muutenkin miten se kärsii tuosta päivähoitoajasta kun joutuu yhtäkkiä olemaan erossa äidistään. Ennen töihin paluuta kävin kyllä Eliksen kanssa pitkillä vaunulenkeillä niin kauan kun se viihtyi vaunussa nukkumassa, mutta yhtäkkiä se pisti ihan totaalisen stopin sille huville ja päätti että rattaissa ei nukuta kun ne liikkuu ja niissä on muutenkin ihan perseestä istua. Tottakai mukaan mahtuu muutamia laiskuushetkiäkin, mutta pääsääntöisesti mulla on rajoittanut salilla käymistä lapsi ja miehen työajat sekä harrastukset, kun hän pelaa 2-divarissä sählyä ja niistä harjoituksista ja peleistä kun ei ihan noin vain jäädä pois että mami pääsee salille. Niin ja siis meillä ei lähipiirissä ole varteenotettavia lapsenvahteja, molempien äidit ovat kiireisiä työnaisia ja Eliksen kummit ei ehkä ole sieltä parhaimmasta päästä kun apua tarvittaisiin. Nyt olen vihdoin ja viimein löytänyt elämääni muutaman rakosen, jolloin saan lapseni siskolleni hoitoon tai iskäkin on kotona ja pyrinkin käymään 3 kertaa viikossa salilla. 🙂 Mutta en myöskään siis syö epäterveellisesti (lukuunottamatta sitä häiden jälkeistä kuukauden kestänyttä sokerihumalaa). 😛

    • Siun tilanteessa avainasemaan nousee se ruokavalio ja se nimenomaan vaikuttaa kaikista eniten! 70% ruokavalio ja 30% liikunta, näin yleisestihän se menee.
      Jos kerran todellakin haluut treenata, niin salithan on myös viikonloppuisin auki ;). Tossa tilanteessa ei tosissaaan arkena pahemmin kotoa pääse irtaantumaan.
      Toki lapsen nukkuessa voi vetää vaikka pikajumppia, esim. Shrediä :).

      Harmi kun Eliksen kummit ei ole hoitaneet hommia :(. Miekään en ole tosin kertaakaan pyytäny kummeja kattomaan Eetua…aina se on tähän mennessä ollut Tuomas joka katsoo poikaa treenien ajan.

      ps. sie et ole tippaakaan edes lihava :D. ainakin kuvista päätellen!

    • Joo mä kommentoinkin Facebookissa että otsikon luettuani kommentoin ehkä vähän väärin tänne keskittyen vaan siihen liikkumiseen, koska siis joo lihavuudestahan ei ole kyse (vaikka onhan tossa vyötäröllä vähän ylimääräistä silti, en vaan esittele blogissa ;D). Eli siis syön kyllä oikein (onneksi), mutta liikkuminen on vähäistä ja siitä syytän lasta ja miestä ja töitä 😉 Viikonloppuisin tosiaan on aikaa kyllä ja olenkin koittanut sillon käydä edes lenkillä toisena päivänä. Mulla on päivätyön lisäksi oma toiminimi jolla teen sivutyönä kaikkea graafista suunnittelua ja web design hommia ja sillekin täytyy jättää aikaa, joten sitä teen yleensä sitten viikonloput. 😀 Miehellä lisäks lauantaisinkin töitä kolmeen saakka ja nyt kun kausi on startannut, niin lauantait ja sunnuntait menee sillä treeneissä / peleissä. Muutaman kerran kokeilin sun innoittamana sitä Shrediäkin ja oli tarkoitus jatkaa sitä nyt kun säät on viilentyneet ja olohuone ei ole sauna, mutta olinkin jo unohtanut koko homman! Maksan kuitenkin salimaksua kuukausittain joten toivon nyt pääseväni sinne taas enemmän. 🙂 Summa summarum, kyllä mulla selkeästi on toi lapsi vienyt sen ajan itsellä käydä salilla, se on oikeastaan ainoa liikuntamuoto mikä mut saa liikkumaan. 😀

    • Shreddi oli kesällä aika tuskallista tehdä. +30 astetta ja jumppaa..huhhuh.
      Pitäs iteki ottaa taas Shreddi kuuri kun kyljet on taas löllöt :D.

      Teillä on sit hektiset viikonloputki :D. Mutta niinkuin edellisenki kerran laitoin, niin tosi hyvä että ruokailut siulla on suht jeesissä :)! Jaksaa paremmin kiirellistä arkeakin!

    • No vähän oudolta kuulostaa sekin asetelma, että miehesi kyllä saa käyttää kaiken vapaa-aikansa treeneihin ja peleihin, mutta sinulle ei liikene aikaa…?? Milloin ihmeessä miehesi ehtii olla lapsen kanssa???
      Ymmärrän toki ettei kaikkia sali kiinnosta tai treenikään, mutta yllättäen aika usein ne miehen tarpeet ja kiinnostuksen kohteet menee etusijalle ja äiti jää kotiin hoitamaan lasta.

  5. Syyllistämistä en kannata, en lapsen tai toisaalta myöskään liikumattomien äitien. Mutta ymmärsin kyllä pointin, vaikka sen ehkä vähän kärjistäen esititkin 🙂

    Olen huomannut, että jo pitkään ennen raskautta säännöllisesti liikkuvat kyllä jatkavat liikkumista myös lapsen syntymän jälkeen. Kausittain liikkumisesta innostuvilla liikkuminen taas usein jää vauva ja pikkulapsivaiheessa. Onneksi osa sitten kyllä myöhemmin palaa harrastustensa pariin.

    Minulla treenien yhdistämistä omaan päivätyöhön, miehen vuorotyöhön ja 1,5 v lapseen helpottaa juoksumatto, hyvät juoksurattaat ja aamutreenit. Tänään jo ennen viittä ylös ja 20 km työmatka juosten. Kohta pääsen sitten muksun kanssa viettämään yhteistä aikaa.

    • Joo tarkotus ei ollut osoittaa syyttävällä sormella kaikkia ei liikkuvia-äitejä, vaan just sellasia jotka pistää kaiken Äitiyden ja lapsen piikkiin :). Kärjistäen on mukava kirjoittaa ;).

      Totta! Liikunnan harrastaminen on monelle elämäntapa, ei kuuri. Niillä ihmisillä se pysyy matkassa mukana ylä -ja alamäistä, tauoista ja motivaation lopahtamisesta huolimatta. Ne jotka tekevät kuurin lailla, heillä se helpommin jää kokonaan pois.

      Rattaat kyllä vaikuttaa kovastikin miten hyvä niiden kanssa on juosta. Meidän Emmaljungista on kumi puhjennut, joten tänään jouduin käyttämään meidän huonompia matkarattaita ja ei hölkkä kovin hauskaa ollu niiden kanssa :D.

  6. Mä varmaan kuuluin raskausaikana jonnekin ”raskausajan syömishäiriö”kastiin. Ensinnäkin juu, mulla on ollut 10v vääristynyt kehonkuva ja joskus ahmimishäiriö. Raskauden myötä ne lisääntyvät kilot ahdistivat, mutta se ahmiminen roikkui sitkeänä mukana. Lähinnä kaava oli sellainen, että neuvolan punnituspäivänä vaa’an jälkeen kävin kaupassa ja ahmin kaksin käsin loppupäivän herkkuja naamaan. Kunnes taas viikon paastosin ja odotin kauhuissani neuvolan punnitusta. Näin jälkeenpäin ajatellen, luojan kiitos sain terveen tytön. Tuo touhu oli aivan järjetöntä kituuttamista välipäivinä. Painoa tuli 12kiloa raskausaikana. Tyttären synnyttyä pistin hieman liikaa toivoani siihen, että imetys kuluttaa kalorit (ja kuka on keksinyt sen, että vieraiden pitää aina tuoda herkkuja tullessaan vauvaa katsomaan??) ja niinpä vain 5kg jäi synnärille pysyvästi. Nyt tytär vuoden ja itse käyn salilla 4x vk ja syön kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Olen opettelemalla opetellut nyt tämän vuoden näitä järkeviä ruokatottumuksia, jotta joskus tytär voi ottaa oppia minusta ja rakastaa omaa kehoaan. Koko vääristynyt kehonkuva-systeemi minulle on tullut siis sitä kautta, että äitini haukkui itseään aina lihavaksi ja laihdutti joka toinen kuukausi. Toivon, että tyttäreni saa paremmat”eväät elämäänsä” 🙂

    • Raskaus tuo kroppaan niin paljon muutoksia, että on varmasti tuntunut siun tilanteessa todella oudolta :/. Raskauden aikainen ruokailuhan vaikuttaa myös lapseen, jos syö överisti liikaa herkkuja, se voi altistaa raskaudenajan diabetekselle. Kunhan joskus oon toisen kerran raskaana, niin pakko itsekin yrittää parantaa ruokailuja, eikä herkutella niin hitosti.

      Meilläkin vieraat toi jatkuvasti herkkuja kun kävivät vauvaa katsomassa :D! Aargh… eihän niitä kukaan pakottanut syömään, mutta mahaan meni. Synnärille itellä jäi muistaakseen vaan 3kg.

      Ihanaa, että sait terveen tytön ja huippujuttu että olet saanut opeteltua terveellisempiä ruokailutottumuksia. Vanhasta tavasta ja vääristyneestä kehonkuvasta on varmasti todella hankala päästä irti. Virtuaalinen tsemppihali sinne ja kiitos paljon kommentista <3!

  7. Iiihan samaa mieltä, kirjoitin tästä aiheesta itsekin joskus postauksen blogiini ja samoilla linjoilla menin. Mulla meni tosin elämäntyyli remonttiin jo raskauden aikana, liikkumaan en pystynyt sillä lantio löystyi niin paljon että tuntui että lonkat lähtee paikoiltaan jo käveltäessä, mutta ruokavalio muuttui ihan täysin. En muista montaa kertaa herkkuja syöneeni raskauden aikana (tosin pahoinvoinnillakin oli oma osansa siihen) ja raskauden jälkeen alkoi taas salilla käynnit kolme kertaa viikossa kunhan vain sain lääkäriltä luvan. AINA pystyy liikkumaan, ei se tarkoita välttämättä sitä salilla käyntiä. Jos en syystä tai toisesta pääse salille, niin jumppaan kotona ja otan poitsunkin mukaan jumppaan. Toi kahdeksan kilon kikatteleva paino on mitä paras urheilumotivaattori! Eikä kukaan pakota lappaamaan suuhun sitä karkkia ja sipsiä. Mä ainakin koen olevani paljon parempi äiti mun lapselleni, kun pidän itsestäni huolta ja olen energinen ja voin hyvin! Jaksaa temmeltää muksunkin kanssa. 🙂

    • Mie välillä toivoin, että sitä pahoinvointia olisi ollut niin herkkuja ei olisi tehnyt mieli :’D.
      Nimenomaan! Aina voi jollain tavalla liikkua ja kuntosali ei ole aina kaikille se ykkösjuttu. Toiset tykkää salista, toiset jumpasta ja jotkut vaikka karatesta.

      Miekin harrastin vauvajumppaa aika useinkin kun Eetu oli pienempi, nyt hän ei oikein malta pysyä painona :D. Leikkipuistossa olen myös pari kertaa jumppaillut kun ei ole ollut muita siellä.

      Hyvä sie :)!

  8. Hieno juttu! Se on totta että no excuses, rattaiden kanssa olen juossut ja kävellyt ja kotona nostellu painoja, isompi muksu jumppaa mukana 🙂 Kaikki treenit olen itse järkkäillyt kotiäidin kalenteriin, lapsien ehdoilla koska tahdon liikkua ja hyvä olo siitä on mahtava palkinto. Kuitenkin jos 2veen ja 6kk:n ikäisten kanssa joudut aamusta iltaan miehen töiden takia olemaan yksin, ihan joka päivä ei vaan jaksa ja en todellakaan itse (vielä) kympiltä illalla oo höyrähtäny salille 😀 Aamulla olen käynyt ennen lasten heräämistä, se on ok.
    Mutta kotonakin voi tehdä niin paljon, lapset vaan mukaan!

    • Siulla on huippu asenne :)! Ihanaa, että tyttö jumppailee mukana kun Mamma treenaa :D!
      Se tuo lapsellekin hyvää esikuvaa kun näyttää, että liikkuminen on jees1

  9. Hyvä postaus, oon täysin samaa mieltä! Meillä tyttö edelleen 1,5 vuotiaana herää pari kertaa yössä ja mies käy vuorotyössä, minä paikkaan huonot yöt nukkumalla tytön kanssa päikkärit ja käyn 5-6 kertaa viikossa salilla/ryhmäliikuntatunnilla eli useammin ku ennen lapsen hankkimista 😀 Aikaa löytää siihen, mihin sitä haluaa löytää!

    • Kiitos :)!
      Voi kumpa itekin osaisin nukkuu päikkäreitä. Aina vaan jumahdan koneelle :D. Ihan ykköskertoja oon koisannu samaan aikaan kun Eetu..
      5-6 kertaa, wow! Todellakin peukut siulle!

  10. Ymmärrän sun pointin ja oon myös samaa mieltä siinä, että ihmisten todellakin pitäisi liikkua enemmän ja miettiä ruokavalio kuntoon. Silloin ei herkuttelu silloin tällöin kaada hyvää perustaa. Tää teksti tuntui kyllä silti aika pahasti kärjistetyltä, mutta niin taisit tämän tarkoittaakin. Aika monella arki voi todellakin olla yhdenkin lapsen kanssa varsin haastavaa ja kuluttavaa. Itse olen esimerkiksi valvonut vatsavaivaisen lapsen kanssa niin paljon, että joskus en ole päivisin jaksanut tehdä kuin välttämättömät kotityöt. Silloin olen ajatellut, että uni on siltikin liikuntaa tärkeämpää. Oon kuitenkin saanut esim tästä sun blogista hyviä vinkkejä esim kotijumppaan, joten kiitos niistä. Kaikilla ei myöskään ole lastenvahteja saatavilla kovin helposti jos esim isovanhemmat asuvat kaukana.

    • Teinkin tän tarkoituksella hieman kärjistäen, että ihmiset oikeasti heräisi ja huomaisi, ettei se lapsi ole mikään syy lihavuudelle.
      Herkuttelu sillon tällön, tai useamminkaan ei haittaa. Mutta nimenomaan ne muut ruokailutottumukset: valitaanko ruuaksi se mäkkisafka vai normaalia kotiruokaa ja mäkkisafkan valintaan käytetään tekosyytä ”kiire, ei pysty, on tuo lapsi”.

      Niinkuin kirjoitinkin, niin jos ei pysty/jaksa/halua liikkua, mutta silti pitää itsensä kunnossa, on ruokailujen miettiminen vieläkin tärkeämpää :).

      Kotijumppavinkkejä pitäiskin tehdä pitkästä aikaa! Leikkipuistojumppa on jo suunniteltu, pitäisi vaan räpsiä kuvat ja postata :).

  11. Auts…! 😀
    Niin taas hyvästä aiheesta kirjotat! Tiiätkö – nyt muistan, miten löysin aikanaan sun blogin! Se oli tän vuoden helmi-maaliskuu, jolloin mun raskauskilojen karistus alkoi.. 🙂 Vanhempien tyttöjen syntyessä olin 23v / 27v eikä mulla ollu mitään ongelmia ”kadottaa” raskauskiloja. Ne hävisivät ihan huomaamatta, ja ottivat muutaman kilon mukanaankin. Nyt ikää oli 36v. Raskaudesta jäi reilu 10kg ylimääräistä. Ajattelin et kyllä ne siitä, niinkuin aiemminkin. No mut ei ne vaan… Helmikuun lopulla mies teki mulle ”kotitreeniohjelman”, kesto noin 1h sekä lisäks laadin itelleni ruokavalion. Minä, maailman innokkain liikunnasta innostuja ja samalla nopein mitä tulee laiskuuteen ja innostuksen lopahtamiseen.. 🙂 Nooh, meni kesäkuulle ja painosta oli 10kg pois. Kiitti – tää on hyvä ja saisko yhen mcfeastin 😀
    Tällä hetkellä liikun säännöllisen epäsäännölliseen (onneks mies on sinnikäs persuuksille potkija – ja kyllä, olen tätä häneltä pyytänyt jopa sillä uhalla että mökötän / suutun / keksin tekosyitä). Paino mulla on se, mitä on ollut jo lähes 20v ajan eli siihen olen tyytyväinen. Liikunta itsessään on se, mihin haluaisin löytää sen ”pakko päästä” -kipinän.. Mut ehkä mä vielä 🙂 …ja tykkään mäkkäristä 😀

    • Hehe, kiitti Saija 😀 <3!
      Se on totta, että nuorempana kilot on helpompi karistaakin. Mitä enemmän ikää tulee, sitä huonompi aineenvaihdunta. Ainakin näin olen ymmärtänyt :).
      Plus se, että imetys vie kaloreita. Nyt oon nimittäin sen huomannu kun enää imetä, paino nousee paljon helpommin ylemmäs jos herkuttelee enempi.

      Huippu juttu että miehes potkii sinuu persuksille! Meilläkin se meni sillon niin kun päästin yhtä aikaa salille, kummatkin potkittiin toisiamme. Nyt kummallakin on motivaatio ollu jonkun aikaa hakusessa ja mie oon enemmänki se, joka potkii miestä liikkumaan. Itekin aikoinaan aina kyllästyin liikkumiseen, joskus sillon esim. 18-veenä. Ei vaan kiinnostanut. Sain kipinän ja kävin lenkillä 5 kertaa viikossa ja sitä innostusta kesti ehkä kaksi viikkoa :D.

      Mie en mäkkäristä ees välitä..hamppari jos on pakko saada, niin hesen on parempia 😀

  12. Täyttä asiaa!! Kotona voi treenata jos ei pääse sinne salille asti ja vie lasta lapsiparkkiin. Itse treenaan kotona painoilla. Olen kolmen lapsen äiti, opiskelen ja käyn osa-aikatöissä.

    • Kiitti hansu :)!
      Kotona voi tehdä tosi monipuolisesti treeniä ja netistä löytyy vaikka sun minkälaista jumppahumppailuu -valinnan varaa riittää! Kaikkiin ei tarvitse edes painoja :).

      Olet todella hienosti saanut yhditettyä sitten liikunnan, lapset ja vielä työnkin :)! -hyvä!

  13. Moi! Hyvä kirjoitus sinulta!
    Mulla (meillä 🙂 ) on neljä lasta (2×13, 7, 10kk), miehellä vuorotyö, imetys menossa (ei pulloa ollenkaan) ja omalla tavallaan myös rahattomuus estävät hieman liikumistani…ja toki myös aivan niitä terveellisimpiä valintoja ruokakaupassa.
    Olen nyt hoitovapaalla ja tärkeämpänä menona pidän lasteni ruokaa, vaatteita, kenkiä, harrastuksia ym. Siinä kyllä jää äidin lenkkarit ostamatta, kun kaksi teiniä tarvitsevat omansa, tai kun kaikki kolme tarvitsevat uudet takit. Vanhemmilla lapsilla on myös pari aika hintavaa harrastusta, joista en ole valmis tinkimään!
    Erittäin vaativan vauvan hoito yhdistettynä yläasteen ja ekaluokan aloittaviin vie vaan äidiltä mehut, mutta onneksi pikkuhiljaa helpottaa! Sellainen vauva joka kirkuu vaunuissa koko lenkin ajan, ei ole minusta mukavaa lenkkeilyä. Joku voi huudattaa omaansa, minä en.
    Mäkkärillä meillä ei käydä (liian kallista), vaan syömme aivan tavallista kotiruokaa mahdollisimman edullisesti. Kyllä siinä jää rahkat ym. ostamatta, kun vertaa esim. puuron hinnan kanssa.
    Mutta kyllä risoillakin lenkkareilla kävelemään pääsee ja vauvakin nukkuu jo hetkittäin paremmin. Monta lasta on oma valintani, enkä koe kuitenkaan olevani äitiyteen hukkunut. Olen aivan oma itseni, vaikka en koe tärkeänä sitä niin hypetettyä äidin omaa aikaa. Ja mieheni on todella ihana ”lastenhoitaja”, mutta ne tissit on kiinni minussa ja lapsentahtisesti mennään.
    Tammikuussa mies jää hoitovapaalle ja minä menen töihin, eli silloin voin osan työmatkasta lenkkeillä (lähden töihin klo 6.15).
    Eli lapset eivät aina ole tekosyy, mutta haasteellista tämä välillä on 😀 .
    Eli, jos joku lukijoistasi tietää ilmaisia liikuntapaikkoja Helsingissä, niin vinkit kehiin!
    Pakko vielä lisätä, että meidän lapset menevät nukkumaan hyvin eri aikoihin, eli kun viimeisen saa peiton alle, niin kello on usein jo 23. Ei silloin tule mieleenkään enää jumppailla…
    Sekava viesti, anteeksi! On taas valvottu yö alla. Mutta kiitos isosta motivaatiosta ja hyvästä blogista! Olet inspiroiva!
    T: lähtee kaivamaan risoja lenkkareita kaapista 🙂 , josko tänään voisi vaunulenkkeillä ilman kirkuvaa vauvaa…

    • Kiva että tykkäsit :)!

      Ihanaa miten pidät lastesi harrastuksista jne kiinni, vaikka oletkin hoitovapaalla. Heille se on varmasti todella tärkeää. Ruoka on tänä päivänä ihan liian kallista, mutta itsetehty on halvempaa kuin nimenomaan jotkut mäkkisafkat jne. Varsinkin tuorekasvikset on mielestäni aika kalliita, mutta vinkki vitosena pakastekasvikset: ostin k-kaupasta extran 1kg wokkivihannes pussin ja hintaa oli muistaakseen alle 2€! Lidlissä on myös halpoja rehuja, ja muutakin.

      Ikävää että vauvasi ei tykkää vaunuilusta, ei varmasti ole kovin kiva yrittää lähteä lenkille jos toinen huutaa :(. Hyvä että miehesi hoitaa myös lapsia ja niin pitääkin! Vaikka jotkut sanoo ettei kaipaa omaa aikaa, niin kukaan ei varmasti kiellä sitä, etteikö olisi ihana joskus olla ihan yksin hiljaisuudessa ;). Joten olkoon risat tai uuden päheet lenkkarit, niin kunhan sopiva sauma tulee, käy vaikka kävelyllä. Omassa rauhassa, omaan tahtiin. Tekee varmasti hyvää :)!

      Kiitos kommentista, se toi hymyn huulille <3! Toivottovasti tykkäät jatkossakin 🙂

  14. Samoilla linjoilla ollaan. Ylipäänsä en ymmärrä miksi raskausaikana pitää syödä epäterveellisesti ja kahden edestä!

    Ite liikun miten sattuu, alkuun innostun ja sit lopahtaa. Shrediin innostuin perässäsi ja jatkaakin piti jollain toisella ohjelmalla, mutta nyt on taas jumpat jäissä 😀 Enemmän panostan ruokavalioon. Pitäis itekin tsempata, mutta yli kolmikymppisenä killuu kilot helpommin lanteilla. Nyt siis syytän ikää, enkä vauvaa 😀

    Kirsille vinkkaan, että ainakin joillain kaupungin osien kirkoilla on kuntosalitiloja. Käsittääkseni ilmaisia. Laadusta en tiedä.

    • Raskaudenaikana oleva lisäkaloreiden tarve täyttyy about yhdellä leipäpalasella ja lasillisella maitoa, niin ainakin luin jostain :).
      Itsekin monta kertaa raskaana käytin tekosyytä ”kahden edestä”, vaikka tiesin sen olevan höpöhöpöä. Tekosyitä on aina niin helppo löytää.

      Miunkin piti shredin jälkeen aloittaa joku toinen, mutta innostus löpsähti. Samikset siinä asiassa siis :D.
      Kiitti vinkistä Kirsille, toivottovasti hän käy lukemassa kommenttisi 🙂

  15. Hmmm, mun täytyy nyt olla osassa asiassa eri mieltä kun tuntuu olevan se käsitys että sinne lenkille täytyy lähteä kun lapsi nukkuu. Mä oon kyllä sitä mieltä että sillon ku on mahdollisuus niin täytyis itekkin nukkua. Ymmärrän että lapsi ei ole tekosyy herkuttelulle mutta en ymmärrä miksi se on tekosyy jos haluaa nukkua eikä tahdo polttaa itseään loppuun? Tämän takia niin moni väsähtää siihen vauva-arkeen kun otetaan nimenomaan liikaa paineita kaikesta ja hirveästi ylimääräistä häsläystä ympärille. Mä olen onnellinen hieman löllömpänä, on aikaa pienelle tytölle, tytön kanssa käydään vaunuttelemassa, enkä mätä mäkkäriruokaa napaani jokapäivä mutta en myöskään ota painosta paineita. Koska mä kelpaan tällaisenä itselleni ja miehelleni. Tuskin tuo vauvakaan hirveen äkkiä alkaa mua lihavaksi haukkua jos sille ei sellaisia opeta. 🙂 Joten musta kaikki on kivempaa kun ottaa rennosti, on paljon helpompi itellä olla. Tuskin se hirveesti muita liikuttaa vaikka mulla olis jonkun mielestä se pari kiloa ylimääräistä. Ei ainakaan mua.

    • En tarkoittanut, että sinne lenkille AINA pitäisi lähteä kun lapsi nukkuu, enkä mitään itsensä loppuun palamista, en missään nimessä. Tottakai lepo ja uni on tärkeeä. Treenaaminen päikkäriaikaan on vaan yksi vaihtoehto, esimerkiksi heille joilla ei sitä lapsenvahtia ole. He jotka eivät jaksa liikkua, voivat kiinnittää huomiota ruokailuihin – se ei varmasti polta pohjaan kenenkään kattilaa. Kun syö hyvin, jaksaa myös paremmin.

      En myöskään tarkoittanut pelkkää vauva-aikaa. Vauva-aika, taapero-aika ja lapsi-aika on jokainen varmasti hyvin erilaisia ja ihmisten unentarpeet erilaisia. Ite esimerkiksi silloin kun heräsin imettämään vähintään 3-tunnin välein, olin yöllä virkeämpi herätessäni kuin vaikka pari kuukautta sitten. Hormoonit vaikuttaa siihen tosi paljon.

      Niinkuin tekstissä ilmaisin, kaikkien ei ole pakko liikkua tai syödä terveellisesti- mutta jos lapsia käytetään tekosyynä omiin huonoihin ruokailu -ja liikuntatottumuksiin, se on väärin.

      Kiitos kommentista 🙂

  16. Vaikka teksti oli kärkkäästi kirjoitettu, ymmärrän mitä ajat takaa ja olen kanssasi samaa mieltä. 🙂

    • Joo halusin tarkotuksella kirjottaa sen aika napakasti :D. Kiva että oot samaa mieltä 🙂

  17. Kiitos tästä teksistä! Moni kaveri ja sukulainen on viimeisen kolmen vuoden aikana saanut vauvoja ja olen oikeasti ruvennyt jo uskomaan, että sen jälkeen kun saa lapsen niin oma kroppa on mennyttä…. Olen niiiiiin monta kertaa kuullut ”olen lihava koska minulla on pieni vauva”, ”en ehdi salille koska on vauva” ”lapset vie kaiken ajan niin ehdi en keskittymään omaan kroppaani”…. Liikkuminenhan ei oikeasti vaadi salikortteja ja runsaasti omaa aikaa vaan riittää että lähtee puolen tunnin lenkille pari kertaa viikossa. Ja se ruokavalio! 70% ravitsemus, 30% liikunta! 🙂

    • Ole hyvä, kiva jos tykkäsit :)!
      Joo niitä tekosyitä kyllä riittää, varsinkin sitten kun muksu tulee taloon.

  18. Yököttävä teksti. Ei siksi että tunnistaisin itseni siitä, vaan siksi, että sävy on niin hirveä. Sen sijaan että syyteltäisiin jotakin ”tekosyistä”, tulisi ihmisiä kannustaa hyvään oloon, itsensä hyväksymiseen ja itselleen hyvän tekemiseen. Ei suorittamiseen vai omien voimavarojen löytämiseen ja käyttämiseen kokonaisvaltaista hyvinvointia edistävällä tavalla. On ihan ok sanoa, että vauvakiloja on jäljellä koska synnytyksestä ei ole toipunut (esimerkiksi toinen tai molemmat leikkaushaavat vatsassa tai tuolla alapäässä oireilevat yllättävän kauan) tai että imettää (esimerkiksi tilanteessa, jossa maitoa pitää riittää useammalle kuin yhdelle, ja ei ole varmaa tietoa siitä kuinka vajailla kaloreilla pystyy olemaan, että se ei vaikuta maidontuotantoon) tai että ei voi käydä kuntoilemassa koska pitää huolta mielenterveydestään (esimerkiksi nukkumalla niinä hetkinä, jolloin lapsia saa hoitamaan jonkun muun). Nämä vain hätäisinä esimerkkeinä, mutta todellisina tilanteina monille kaksosten tai pienellä ikäerolla olevien lasten vanhemmille. En sano, että näin olisi kaikissa kaksosperheissä, mutta näinkin voi olla. Mutta tää on niin tuttua, kun ”mulla oli tämmöinen raskaus ja itse koin tilanteen helpoksi/mahdolliseksi/vain pelkästä tahdonvoimasta riippuvaiseksi”, että huomioon ei oteta sitten niitä muita tilanteita ja olosuhteita, joissa nähdään toisen vain ”latelevan tekosyitä” lihavuudelle tai vauvakiloille. Ugh.

    • Kolmas rivi, kirjoitusvirhe, siis ei ”vai” mutta ”vaan”.

    • Postaustyylejä ja postausaiheita on monenlaisia. Itselleni liikkuminen ennen vauvaa ja vauvan saamisen jälkeen on ollut tärkeää, joten halusin kirjoittaa siitä.
      Teen mielipidepostaukset tarkoituksella kärkkäästi, ei siitä kannata vetäistä liikaa hernettä nenukkiin.

      En postauksessa myöskään tarkoittanut pelkästään vauva-aikaa, vaan moni käyttää lastaan tekosyynä ihan silloinkin kun värkki on palautunut, imetys on jo ohi jne.
      EI TIETENKÄÄN voi lähteä pomppimaan ja hyppimään jos värkki on vielä synnytyksestä tuusan nuuskana. Lähdit ehkä käsittelemään tekstiä liiankin vauva-aika pohjaisesti.

      Toisille myös se liikkuminen tekee hyvää mielenterveydelle. Meillä esimerkiksi oli Eetun kanssa sellainen tilanne kerran kun hän oli heräilly tunnin välein tissille tai muuten vaan huutamaan. Mies sanoi, että nuku,hän katsoo vauvaa. Olin niin ärsyyntynyt, että sanoin v*tut, mie lähden salille. Ja sinne lähdin. Olo helpottui kun sai liikkua.

      Ja mitä tuohon imetysasiaan ja maidon riittävyyteen: siinä asiassa hyvä ruokailu ja vedenjuonti on tosi tärkeää. Hyvä ruokailu ei tarkoita pelkkää porkkanaa.Tekstissäkään en ilmaissut hyvän ruokailun olevan mitään kituuttelua.

      Kiitos silti kommentista, mukava saada toisaaltaan välillä tälläsiäkin jotka ovat eri mieltä asiasta :D.

  19. Hiukan ohi aiheen mutta sanompa silti 😉 teillä on nuo emmaljungat, niin tuo kuomun alta tuleva ”tuulensuoja läppä” joka siis avataan sieltä alhaalta tulisi nyt vaunukoppa-ajalla olla käärittynä sinne vetoketjutaskuun ja ottaa käyttöön vasta ratasosan kanssa. Työskentelen lastentarvikeliikkeessä niin pisti silmään 😉

    • Meillä on tällä hetkellä ratasosa käytössä, noi on vanhoja kuvia :). Mutta hyvä tietää, kiitti! Sain vaunut siskolta joten mitään käyttöohjeita miulla ei ole 😀

  20. Joo, myönnän, en itsekkään ole parhaasssa mahdollisessa kunnossa, vaikken ole synnyttänytkään, eikä se nykytietämyksen mukaan miehille olekaan mahdollista. Mutta noihin tekosyihin, on olemassa myös yksi tekosy lisää, ikä. Eli ei 45v voi näyttää enää hyvältä, tai ainakaan timmiltä, se nyt vaan on niin ja se on luonnollista…….

    • Kyllähän varttuneemmallakin iällä voi vallan hyvin kuntoilla / tarkkailla syömisiään :).
      Salilla jossa käyn, kävijät on ihan teini-ikäisestä n.60-vuotiaihin, eli ihan ”vauvasta vaariin”.
      Ei kaikkien tarvitsekaan olla timmejä, mutta peruskunnosta on hyvä pitää huolta ihan vanhemmalla iälläkin 🙂

  21. Kahvakuula oli edukas hankinta ja sillä sain itseni kuntoon,päivittäin treenasin vajaa puoli tuntia kun sai vauvan päikkäreille,isommat sai katsoa sen ajan lastenohjelmaa.ruokavalio tietty kanssa kuntoon.ja olipa hyvä olo itsellä jumpan jälkeen,niin paljon pirteämpi äiti!meillä lapsia viisi joten puuhaa piisaa mutta itseään ei saa unohtaa!

    • Kävin ite vuosien tauon jälkeen kahvakuulatunnilla ja en muistanutkaan miten tehokasta se on :).
      Hyvä sie! Netistä (youtubesta esimerkiksi) löytyy myös varmasti paljon liikevinkkejä kahvakuulailuun.

  22. Hyi hyi Tiina, ei tällaisia juttuja saa ääneen kertoa! Kyllä tästä nyt moni ”koira älähtää”.

    Todella hyvä postaus pelkkää asiaa ja sävy oli just aiheeseen sopiva 😉

    • Olin varautunu paskamyrskyyn ja tyyliin vauva.fi:n av-palstalla haukkumiseen, mutta tähän mennessä on tullut vain muutama eri mieltä oleva kommentti 🙂 :D.

      Hehe, kiitos :)!

  23. Jos treenaaminen tekee onnelliseksi niin hyvä juttu. Ihmettelen vain miksi sinua niin paljon muiden läskit häiritsee? Jos sinun suurin murheen aihe on miltä näytät, niin olet päässyt aika h*lvetin helpolla tässä elämässä.

    • Missä kohtaa tekstiä olen ilmaissut muiden läskien häiritsevän? En missään. Pointtina oli se,kun monet selittelee kilojaan sillä,että ”no kyllä mie muuten,mutta kun olen Äiti”.

      Elämässäni on vaikka mitä muutakin mietittävää ja murehdittavaa kuin ulkonäkö tai kilot,mutta kaikki ei kuulu julkiseen blogiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta