ÄITI AUTA!

Olin lapseni ja kummipoikani kanssa leikkipuistossa. Huomasin lapsen joka kiikkui apaattisena kännykkä kädessään. Samaan aikaan hänen Äitinsä istui puiston penkillä ystävänsä kanssa ja kummatkin räpläsivät samalla kannettavaa tietokonetta. Juoksentelin Aku 4-veen perässä samalla vahtien mitä oma lapseni puuhailee. Sivusilmällä katsoin samalla jatkuuko kanssapuistoilijoiden meininki samana.

Pojat laski kilpaa liukumäkeä, kikattelivat leikkien eri puolella puistoa. Tyttö jatkoi puhelimen räpläämistä potkien samalla maata. Lapsi nousi ja lähti etenemään kohti kiipeilytelinettä. Hän leikki siinä hetken, kunnes meni ihan ylhäälle ja huomasi ettei osaa laskeutua pois. ”Äitiii tuu auttamaan”. ”Äitiii!”. Ja Äiti jatkoi tietokoneensa naputtelua. ”Äitiiiii tuu jo, en mie uskalla!”. Nainen nosti katseensa koneelta. ”Kyllä sie osaat, nosta vaan se jalka taakse ja tuu alas!” ja hän jatkoi kaverinsa kanssa juttelua, pyytäen samalla toista lastaan auttamaan.

Uskomatonta. Jos lapsi, olkoon sitten 1, 3, tai vaikka kuten esimerkkilapsi n. 10-vuotias pyytää vanhempiensa APUA ja läsnäoloa -sitä todellakin pitää hänelle antaa!

TP5D4280

TP5D4286

TP5D4221

TP5D4223

 

En ole aina itsekään ollut mikään pyhimys, vauvavuoden aikana puhelin eksyi liiankin paljon käteen, mutta lapsi menee silti AINA ensisijalla. Kun lapsi pyytää apua, sitä annetaan. Kun lapsi pyytää leikkimään, leikitään.

Äitinä -ja ihmisenä muutenkin olen aikamoinen höperö ja nautin ihan hemmetisti siitä, kun lapseni on nyt siinä iässä että hänen kanssaan voi leikkiä ja tehdä muutakin kuin koomata lattialla lukien kirjoja. Osallistun, riehun, juoksen, liu’un liukumäkeä, leikin kivillä ”lisää kukkakaalia nam” -leikkiä. Heittäydyn välittämättä siitä näytänkö tai kuulostanko typerältä. Jos lapseni haluaa leikkiä ihhahhaata keskellä puistoa, me leikitään. Jos lapseni haluaa vielä viidennenkymmenennen kerran tehdä Äidilleen leikisti nakkeja hiekasta, miehän syön leikisti ne nakit. Ja jos lapsi pyytää apua, totta kai häntä autan!

Mielipiteitä?

Vanhemmat. Osallistukaa. Jättäisitkö tietokoneesi kotia ja sen sijaan nautit lapsesi seurasta?

 

SEURAA MAMAA Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

Tiina / Fit Fat Mama

12 vastausta artikkeliin “ÄITI AUTA!”

  1. Pakko kommentoida. Tein ihan samanlaisia havaintoja kesällä kun kierrettiin vähän ympäri suomea leikkipuistossa.Saattoi olla,että jos HYVÄ säkä kävi,niin jopa neljä äitiä n.20 oli ilman puhelinta tai läppäriä. Ja pelottavinta oli kattoa n.2v tyttöä joka kulki ja meni ihan yksikseen pitkin puistoa. Pelastin kyseisen lapsen esim. Meidän pojan keinun alta!!!jotenkin kamalaa kattoa kun lapset innoissaan haluais näyttää osaamistaan niin vanhemmat on nenät kiinni ruuduissa. Tätäkö se nykyään on,puistossa käynti??!!

    • Noin pienen, 2-veen kanssa varsinkin pitäisi olla tarkkana ettei käy mitään! Huh, hyvä että sie sentään katsoit hänen peräänsä! 🙂 Vaikka itsekin olen aikamoinen puhelinnarkki, niin puistoilu on puistoilua, ei tietokoneen tai luurin katsomista. Yleensä jumppailen tai riehun Eetun mukana muuten vaan, puhelinta sen verran että saatan ottaa pari kuvaa instaa varten jos sitäkään.

  2. Samaa mieltä. Vähän aikaa sitten kirjoitin aiheesta. Äidit kännykät kädessä hiekkalaatikolla. .. Mut joo, myös heittäytyminen tärkeää ja olla läsnä, auttaa ja leikkiä. Meidän pravuuri on pyörällä ajaessa huutaa jihuuuuuu ihan täysillä ja tyttö 2v on keksinyt että huudetaan ”potta”. Ja niinhän me huudetaan, äiti myös.
    T. ihmejatavis.blogspot.fi

  3. Todella hyvä kirjoitus. Meidän poika ei ole vielä leikkipuisto-iässä, keinumassa olemme muutamasti käyneet, joten kauheasti ei minulla ole kokemuksia näistä kännykkä-äideistä saati lapsista. Kuitenkin vaunulenkeillekin lähtiessä kännykkää pidän taskussa hätätilanteiden varalta, mutta viestejä en näpyttele kävellessäni, sillä en ketään halua jyrätä vaunuillani enkä tahdo jyrätyksi joutua. Tykkään leikkiä lasten kanssa ja innolla odotan pojan kasvua leikki-ikäiseksi, jolloin saan oman sisäisen lapseni vapaaksi 😉 Uskon ja toivon, että myös hiekkalaatikon reunalla kännykkäni on taskussa juurikin hädän varalta eikä itse viihdykkeenä. Leikkimme ja lapsen innostus varmasti jättää tylsistymiset taka-alalle!

    • Joo puhelin miullakin on tietenkin mukana lenkeillä :). Itse nautin niin paljon puistoilusta nyt, kuin silloin ”syön tässä vaan hiekkaa” vaiheessa 🙂

  4. Hei,

    haluaisin lähettää sinulle sähköpostia. Voisitko vaikka kommentoida blogiani, niin siinä löytyy sähköpostikenttä jonka ainoastaan minä näen? 🙂 Kiitos jo etukäteen!

  5. Höh, surullista miten äidit ovat niin näkymättömiä omille lapsilleen. Huomaan itsekin kuinka turhautuneeksi lapsi tulee, jos oma vanhempi ei anna ollenkaan huomiota.

    Meillä Lilian on edelleen todella huomionkipee. Hän ei oikeestaan leiki ollenkaan yksin, joten työpäivän jälkeen hän hokee jatkuvasti ”leikkimään omaan huoneeseen” ja repii mut sohvalta ylös 😀 Toki ymmärrettävää, että hän haluaa sen 100% huomion kaikille leikeilleen, kun päiväkodissa sitä ei välttämättä saa, mutta joinain päivinä olisi hienoa, jos neiti vaikka 10minuuttia jaksaisi katsella sitä pikku kakkosta 😀

    • Meillä Eetu on monesti hoitopäivän jälkeen niin, ettei halua edes heti mussutusta ja lässytystä, haluaa rauhoittua itsekseen. Miulla on vieläkin yhyy miun vauva, mutta pitäisi jotenkin tajuta että sehän on jo iso sälli :). Eetu kyllä töllöttää ohjelmia niin paljon kuin vain antaisi katsoa -.- Muumit ei ole enää in, mutta nyt Aku Ankka kiinnostaa liikaakin 😀

  6. Ymmärrän täysin ajatuksen tuosta että lapselle pitää olla läsnä ja puistossa on kiva jos vanhempi osallistuu lapsen kanssa mutta oikeasti, kyllä myös yksin tai kaverin kanssa pitää välillä osata olla. Tuosta sun kommentista että kun lapsi pyytää leikkimään niin silloin mennään, huomaa että sulla on vasta yksi lapsi 😉 Ei pahalla mutta jossain vaiheessa kun lapsia on useampi niin valitettavasti se ei aina ole enää noin mustavalkoinen se maailma 🙂

    • Todellakin pitää osata olla myös yksin, ja minimies onkin aika itsenäinenkin.Ja pitää osata odottaa, eihän elämä ole heti tänne kaikki nyt muillakaan. En mie ole kotonakaan joka hetkeä Eetun perään kyttäämässä, jotkut tuntuuvat roudaavan lapsen vessaankin mukaan :D. Postauksen pointtina oli se välinpitämätön asenne kun oma lapsi pyysi apua, ja Äiti vaan jatkoi tietokonee naputtelua. Ja kyllä, meillä on vain yksi lapsi joten en voi tietää millaista on kahden kanssa :).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta