AJATUKSIA KIINTEIDEN ALOITTAMISESTA

Vauva on ollut täysimetyksellä yli 4-kuukautta ja ajatuksena oli aloittaa kiinteät kun hän täyttää 5-kuukautta. Miina on kasvanut maidolla todella hyvin ja jotenkin halusin tehdä toisen lapsen kanssa niin, että kiinteät aloitetaan pikkuisen myöhemmin kuin esikoisella mikäli kasvu menee hyvin. Eetu aloitti kiinteät muistaakseni tarkalleen 4kk ellei hieman allekin.

Kävin ostamassa vauvalle pari yöpukua ja postissa, aikaa meni ehkä 25-minuuttia. Hän oli huutanut koko sen ajan. Seuraava yökin meni huonommin kuin normiyöt ja silloin päätin, että nyt kiinteät kehiin.

Aloitettiin kiinteät ruuat vauvalle 4kk 2viikon iässä. Oli jotenkin tosi herkkä fiilis. Muistan, että esikoisen aikana odotin innolla kaikkea uuden oppimista, nyt jotenkin kaikki kehitysaskeleet tuntuu yhyy miun vauva ei ole enää vastasyntynyt ololta. Toisaaltaan tuntuu tyhmältä kun aloitin kiinteät alle sen 5kk mitä ensin ajattelin. Toisaalta tuntuu haikealta ajatus, että nyt 100%:sti ravinto ei tulekaan vaan miulta –vaikka tässä vaiheessa kiinteät on vain lusikallinen päivässä.

Otettiin videokuvaa ja kuvia ensimmäisestä maistelusta kuten Eetunkin aikaan. Joidenkin mielestä ehkä tolloa, mutta miulle on todella tärkeää saada ikuistaa niitä ekoja juttuja ylös mikäli kamera vaan sattuu hollilla olemaan.

Kiinteiden aloittaminen tehtiin bataatilla. Annettiin sitä 3 päivää n. teelusikallinen. Esikoisen aikaan ostettiin 99% soseista kaupasta, tällä kertaa ajattelin tehdä itse. Se on ihan se ja sama tuleeko ruoka purkista vai itse tehtynä, tuleepahan tällä lailla kokeiltua kummatkin tavat. Eetulle ne pari kertaa kun kokkasin itse,jätkähän sylki ja yökki vaan haha! Ei housewife matskua mössöruuissakaan, jospa nyt menisi paremmin.

Sormiruokailua kiinnostaisi hyödyntää Miinalle parin kuukauden päästä, mutta toisaaltaan pelottaa jos vauva tukehtuu…saa vinkata helppoja ja ehdottoman turvallisia sormipöperöitä!

 

Bataatti oli vatsaystävällinen kiinteä ruoka aloittaa, Miinalle ei tullut mitään ongelmia. Toinen kiinteä maku oli peruna, sekään ei onneksi aiheuttanut ongelmia. Nämäkin on toki yksilöllisiä asioita, joillekin peruna sen tärkkelypitoisuuden takia on aiheuttanut vatsanpuruja. Aloitettiin todella rauhallisesti jotta mahavaivoilta vältyttäisiin; 3 päivää bataattia 1 teelusikan verran ja perunaa 3 päivää 1 teelusikallisen verran. Ensimmäinen hedelmämaku oli päärynä, sekin meni oikein mainiosti. Mitään hoppua tai häsää en ota, maito kuitenkin on 6kk asti se pääsääntöinen ateria.

Pieniä,suuria juttua vauvan (tai Äidin) elämässä.

Millä maulla aloitit vauvalle kiinteät ? Minkä ikäiselle vauvalle? Tuntuko siusta haikealta aloittaa soseet?

Lue myös: Kiinteiden aloitus ( kirjoitettu kun Eetu aloitti kiinteät )

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA

 

OLETKO SINÄ PUHELINADDIKTI?

Puhelimen jatkuva räplääminen on yksi aikasyöppö. Ei luulisi vievän pitkää aikaa siihen, kun katsoo sähköpostin, facebookin, instagramin ja blogin alustan. Mutta kun homma toistuu kymmeniä kertoja päivässä, se vie yllättävän ison ajasta. Mikä muka muuttuu hetkessä somessa? Ja vaikka muuttuisikin, niin muuttaisiko se omaa elämää kovinkaan paljoa? Luin artikkelin, jossa kerrotaan puhelinriippuvuuden olevan yhä isompi ongelma Suomessa.

Itselläni selvä raja menee siinä, että kun vietän aikaa ystävien kanssa, rajoitan puhelimen käytön minimiin. Mielestäni on todella epäkohteliastakin olla face-to-face keskustelussa ja räplätä jatkuvasti puhelinta. Siinä tulee vaan olo, että aijaa oma seura ei näköjään kiinnosta. Useaan otteeseen olen ihmetellyt kauppakeskuksissa teinejä jotka hengaa vierekkäin ja tuijottavat vaan fanaattisesti puhelintaan, eivätkä kommunikoi ollenkaan keskenään. Meillä on miehenkin kanssa välillä hetkiä, että lösötetään vaan vierekkäin sohvalla ja kumpikin tuijottaa näyttöä. Vaikka ystävien seurassa en puhelinta räpläile niin paljon, miehen aikana välillä liikaakin -vaikka olen onneksi saanut vähän parannettua.

Monesti jätän puhelimen sisälle jos käyn lasten kanssa pihalla mikäli ajan kululla ei ole niin merkitystä. Ei tule ainakaan houkutusta räpsäistä pikaista instakuvaa tai pikkuisesti tarkistaa facebookia. Koska siinä on houkutus vaihtua pieneksi kyttäämiseksi. Ja se ei palvele ketään, haluan olla leikkipuistossa läsnä, enkä puhelimen räplääjä. Mieluummin teen pientä jumppaa, keksin liikuntaratoja lapselle tai muuta.

Liiallinen puhelimen kyttääminen tuo itselleni levottomuutta, lisää ahdistusta ja stressiä. Pari päivää sitten huomasin olossani, että nyt olen tuijottanut ja kytännyt kännykkää liikaa, joten päätin seuraavana päivänä pitää vähä-puhelisempaa päivää. Ja illalla huomasin selvästi olon olevan levollisempi.

Pahimmat aikasyöpöt ovat tällä hetkellä myös facebookin vaatekirppikset. Olen tarttunut ongelmaan sillä lailla, että katson mieluummin pari kertaa päivässä kansiot läpi tietokoneelta kuin pieneltä puhelimen näytöltä.

Toinen asia jonka yritän jatkossa pyhittää, on aamut. Aamut olisi niin, että vasta aamupalan jälkeen katsoisin ensimmäisen kerran puhelinta. Tämä tosin ei toteudu postauspäivinä, koska aina maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin linkitän postaukset instaan ja faceen. Some antaa sosiaalisia kontakteja ja itsellä jatkuvaan räpellykseen houkutus on isompi silloin kun mies on töissä ja itse lasten kanssa yksin. Instastoryakin käytän silloin enemmän, on kiva kun on ”joku” jolle hölöttää. Kun Eetu katsoo lastenohjelmia ja itse vaikka imetän, silloin myös rävellän yleensä puhelinta. Ainakin jos lastenohjelma on joku mistä en itse tykkää. Joskus tuli fiilis, että olenkohan nyt ihan töllö-Äiti. Kysyin Eetulta haittaako jos katson puhelinta kun hän katsoo ohjelmaa, niin tuli topakka ”ei häilihe”. Sitten sanoin, että aina voit sanoa jos haluat että otan puhelimen pois. Tuokin riippuu varmaan vähän lapsesta, Eetu haluaa keskittyä, eikä tykkää jos vaikka rupean pölöttämään.

Jouluna olin 24 tuntia ilman somea ja puhelinta. Joulupäivänäkin katsoin vain pari kertaa luuria. Ulkomaanreissuilla myös olen vähäpuhelisempi ja olo on niin paljon rennompi. Liika puhelimen räplääminen lisää myös keskittymiskyvyn heikkenemistä. Ensin katson lasten vaatteita vaikka facessa, sitten torissa, sitten menenkin instaan ja sitten blogiin. Sitten etsin sisustusjuttuja ja yht’äkkiä olenkin taas sähköpostissa ja blogialustassa. Eihän siinä ole mitään järkeä.

Huomasin jo Eetun vauvavuoden aikana, että läsnäoleminen ja hetkeen tarttuminen on vaikeampaa jos puhelin näköttää kädessä. Siitä syystä haluan lukea itseäni nyt tarkemmin ja mikäli yhtään olo tuntuu siltä, että räpläämistä on liikaa, puhelin pysyy vaikka toisessa huoneessa. Välillä olen onnistunut siinä liiankin hyvin kun mies ihmettelee miksi en vastaa tekstareihin haha! Missä siis olisi se kultainen keskitie? Mikä on sopiva määrä puhelinta? En sanoisi itseni olevan puhelinaddikti, koska huomaan ja osaan korjata tarvittaessa tilanteen.

Oletko sinä puhelinaddikti? Räpläätkö luuria jatkuvasti ystävienkin seurassa? Osaatko sanoa kuinka monta kertaa päivässä katsot puhelinta? Oletko kokeillut itse olla vuorokauden ilman puhelinta?

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA