SYNNYTYSKERTOMUS

Nyt on synnytyskertomuksen aika. Kirjoitan tämän tajunnanvirralla, suoralla puheella.

Keskiviikkona 23.8  minulla oli ultra, jossa tarkastettiin vauvan kasvua. Minun piti pyöräillä sairaalaan, matkalla oli kivoja ylämäkiäkin, mutta selvisin puuskuttaen perille. Lääkäri tarkisti mittoja ultralla ja hän totesi ettei 2-viikossa kasvua ole tullut lainkaan. Hän suositteli, että synnytystä lähdetään käynnistämään ja kertoi, että vauva syntyy joko tänään tai viimeistään huomenna. Voin kertoa, että perhoset alkoi siinä vaiheessa pöristä mahassa: vihdoinkin saadaan vauva! Lääkäri suositteli, että käynnistys aloitetaan laittamalla ballonki. Koska olin pyörällä liikenteessä, sovittiin että tulen sairaalaan 13.30 aikaan jossa ballonki laitetaan. Kävin ennen kotiin lähtöä käyrillä, jossa pieniä supistuksia alkoi jo piirtymään.

Ballongin laiton jälkeen käyrillä

Soitin miehelle, että synnytys käynnistetään ja meillä on tänään tai huomenna vauva! Mies lähti samoin tein ajamaan kohti kotia. Olin juuri polkenut pyörällä kotiin kun ihmettelin kuka amispelle ajaa noin hirmuista vauhtia, niin Tuomashan se ajoi tyyliin renkaat ulvoen kotia haha!

Mies soitti Anopille joka tuli Eetua kaitsemaan. Menimme sairaalaan 13.30, jossa ballonki asennettiin. Ballonki valmistelee kohdunsuuta avautumaan, sellaiset pallot jotka täytetään nesteellä. Kun ballonki tippuu pois, se on tehnyt tehtävänsä eli aukaissut kohdunsuuta n. 4-5cm. Laittaminen ei sattunut ollenkaan, mutta sen jälkeiset supistukset -voin kertoa että sattui. Supistukset alkoi kovenemaan lähes heti ballongin asentamisen jälkeen. Sain kuningasidean käydä vielä toteuttamassa viimeiset raskaushimot ja käytiin sairaalalta kotiin ajaessa irtokarkkia. Pari hiton kipeää supistusta tuli kauppareissun aikana ja autossa istuminen oli tuskaa.

Ballonki irtosi 15.30 jonka jälkeen myös supistukset lieveni ja harveni. Käytiin kävelylenkillä miehen kanssa jotta supistukset olisivat tihentyneet. Illan mittaan supistuksia tuli välillä 5-minuutin, 3-minuutin välein, mutta harvenivat johonkin 20-minuuttiikin. Hieman turhautuneena menin nukkumaan.

Heräsin 0.30 lieviin kipuihin ja hetken pyörimisen jälkeen nousin ylös. Mittailin supistusten kesto sohvalla ja yritin välillä saada unta. Nukkumisesta ei tullut mitään kun välillä kivut tulivat 3-minuutin väleinkin. Useampi tunti siinä meni, pakkailin loput kamat valmiiksi, mittailin supistuksia ja surffailin synnytyskertomuksia netistä.

5.10 oltiin sairaalassa. Kätilö tarkisti tilanteen ja kanavaa oli jäljellä 1,5cm ja 4cm auki. Tuli hiukan pettynyt olo, olin varma, että homma olisi edennyt enemmän. Supistuksia kun oli säännöllisesti ollut heräämisestä 0.30 asti. Miulle laitettiin toiveestani Tens-laite.

Johtoja ja piuhoja vaikka muille jakaa

Olin käyrillä säännöllisesti ja välillä tarkistettiin tilannetta. Vauvan pienen koon takia laitettiin myös hänen sydänääniään seuraava laite kiinni, olin aikamoinen johtomasiina. Vähän ennen 8.00 tuli aamukätilöt esittäytymään, opiskelija sekä varsinainen kätilö. He myös kysyivät toiveeni synnytyksen ja kivun lievitysten suhteen. Kerroin, että haluan mennä ilman lääkkeitä mahdollisimman pitkään.

9.15 puhkaistiin kalvot. Supistuksia rupesi tulemaan kipeämmin ja kätilöt kysyivät haluanko käyttää ilokaasua. Otin ilokaasun mukaan kivunlievitykseen.

12.40 tarkistettiin tilanne, olin tuntenut ponnistamisen tarvetta. Tuli hirveän epävarma olo kun en tiennyt onko se kakkoshätä vai vauvan pää :D. Kanava oli kadonnut, mutta kohdunsuu oli vasta 5cm auki. Vauvan pää oli jo todella alhaalla, käyttivät termiä -2. Eli ponnistamisen tarve ei ollutkaan vauvaa, tuli jotenkin epätoivoinen olo kun tuntui etten osaa lukea kropan tuntemuksia oikein.

Pari videoklippiä salista:

Synnytyksestä on jo kuukausi,ihan outoa.Synnytyskertomus on ready,perjantaina postaus sit 🙂

A post shared by Fit Fat Mama/ Tiina (@fitfatmamatiina) on

Odottavan aika oli salissa pitkä #synnytys

A post shared by Fit Fat Mama/ Tiina (@fitfatmamatiina) on

Imppailin ilokaasua, painelin Tens-laitetta, nojailin sänkyyn ja yritin hengittää kipuja pois. Tarkistettin taas jossain vaiheessa kohdunsuun tilanne, sain maatessani ihan karmean supistuksen, imisin ilokaasua ja pää oli ihan kuin kännissä ”en jaksha enää, ottakhaa se jo phois!”. Vieläkin päätin kuitenkin olla ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, kärsitään nyt saakeli mietin. Jossain vaiheessa sain melkein paniikkikohtauksen ja itkin hulluna, pelotti, että kuitenkin loppumetreillä jotain käy köpelösti. Halusin vaan ponnistamaan, olin jo niin väsynyt odottamaan.

14:50 oksitosiini laitettiin tippumaan jotta supistuksiin tulisi enemmän voimaa aukaisemaan kohdunsuuta. Seuraavan tunnin aikana opin mitä supistuskipu oikeasti on. Tuntui, että alaselkä lähtee siitä kivusta irti. Mies oli jo useaan otteeseen sanonut, että älä rääkkää itteäs, että nyt otat oikeasti jotain kivunlievitystä enemmän, mutta itsepäisesti vaan jatkoi tenssillä ja ilokaasulla. Kipu oli jo niin kova, että lopulta painoin kelloa ja sanoin, että nyt haluan kohdunkaulan puudutteen.

16.00 lääkäri tuli ja laittoi kohdunkaulan puudutteen. Olin ihan poikki ja nukahdin hetkeksi.

Hetken päästä heräsin alaselkä kipuun ja manasin, että ihan paskaa kivunlievitystä -taas sattuu ja nyt jotain spinaalia tai ihan mitä vaan, en kestä enää kipua, haluan vaan levätä hetken. Kätilö katsoi tilanteen ”tää vauva syntyy muuten nyt”. Hän kutsui toisen kätilön paikalle ja ponnistusvaihe alkoi 16.27. Olin ihan pihalla, että nytkö?

16.30 Myy syntyi raskausviikolla 39+3 mitoin 2405g ja pituutta 46cm<3. Avautumisvaihe kesti pitkään, mutta ponnistusvaihe vain 3-minuuttia.

Ensihetki kun Myy syntyi ja hänet laskettiin rinnalleni, reaktio oli että voiko olla noin pientä ihmistä olemassa. Hän oli kuin nukke. Tyttö aloitti heti kovan huudon, joten nukeksi ei tarvinnut pelätä hihi. Olin jotenkin ihan pihalla vielä.

Oltiin kaikessa rauhassa ihokontaktissa ja ensi-imetyksellä synnytyssalissa aika pitkään. Ihanan rauhallisesti. Kävin suihkussa ja söimme vanhempien ruuan.

Synnytyksestä jäi kivuista huolimatta positiivinen mieli. Avautuminen oli saatanasta ja sattui, mutta tulipahan nyt koettua se kunnon supistuskipukin. Esikoisesta nimittäin otin todella nopeasti epiduraalin. Melkein onnistuin tavoitteessani olla ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, 30-minuutista jäi kiinni. Jotenkin kroppa rentoutui pienestä lepohetkestä ja jaksoi aueta loppuun asti.

Tässä raskaudessa odottaminen palkitaan toteutui kaikilla mahdollisilla tavoilla. Raskauden yrittäminen yli 2v 6kk, raskausaika ja lopulta synnytys. Palkinto oli mitä parhain; pieni, kaunis, täydellinen tyttö <3.

Miten oma synnytyksesi meni?

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA

4-VUOTISSYNTTÄRIT

Meidän rakas esikoinen täytti 4-vuotta ja häntä juhlittiin viime lauantaina. Hän odotti kovasti juhlia, aamulla kun menin olohuoneeseen ihmettelin miksi Eetu nukkuu sohvalla ”odotan miun synttäleitä”. Kolme vee partyilla meillä oli teema ja kaikkea. Nyt ajatuksena oli vain saada sukulaisia ja sällin kavereita paikalle, koristeet käytiin ihan vain prismasta ja muutama entinen juttu löytyi kaapista.

Aamupäivästä 11.00 maissa tuli kummatkin ukit+mummit, sekä yksi kummiperhe. 15.00 jälkeen sitten Eetun kavereita. Heräsin aamulla jo 06 aikaan, mutta silti tuli kiire tuohon 11.00 kattaukseen, onneksi kummankin porukat on tottuneet meidän sotkuihin haha! Aamupäivällä härväsin koko ajan jotain, mutta iltapäivällä sai ihan jo hengaillakin ja jutella vieraiden kanssa.

Vieraita oli mielestäni juuri sopivasti ja syömisetkin rytmittyi kivasti. Lapsivieraista osa leikki ja osa söi. Ja kerrankin aikuiset pääsi ensimmäisenä pöytään, muksuilla kun oli niin kivat leikit menossa.

Kuvia ei tullut paljoa otettua, unohdin oikeastaan koko jutun jossain vaiheessa.

Tarjottavat oli;

Makea

Suklaatäytekakku

Mokkapalat

Banaanimuffinit (mitäättömät, terveysversiot)

Jätskibaari (3 eri jäätelöä + lisukkeena eri vaihtoehtoja; kinuskikastike, strösseli, pähkinöitä, 2 eri keksejä)

Suolainen

Pikkupurtavat (popparit, porkkanatikut+viinirypäleet, suolatikut)

Nakkitikut (tikussa nakki, tomaatti ja kurkku)

Jauhelihapitsa

Tonnikalapitsa

Tarjoilut paisui tosin isommaksi kuin ensin ajattelin, mutta itselle on tärkeää juhlissa se, ettei mikään lopu kesken. Onpahan pakkasessa nyt vierasvaroja haha! Annettiin myös vieraille heidän halutessaan pikkupurtavia mukaan sekä ilmapallot lapsille jotka halusivat niitä mukaan ottaa.  Anoppi teki suklaatäytekakun ja se sai sekä meiltä, että vierailta kehuja. Niin hyvää! Mies teki pitsat ja vinkki; ei kannata ostaa vehnäjauhoja lidlistä –ihan älyttömän huonoja! Miehellä meni lievästi sanottuna hermot pohjan tekemisessä kun sitkoa ei vaan muodostunut.

Miulle ja minimiehelle jäi kyllä ihan älyttömän hyvä fiilis synttäreistä, parhaat Eetun synttärit ever :). Tila oli sopiva -ei tullut sellaista ahdasta ”mihin nyt menisin” oloa ja itse sain juteltua jonkin verran kaikkien kanssa. Vauva nukkui suurimman osan ajasta ja oli muutenkin onneksi vieraskorea. Lahjatkin oli sällille hyvin mieluisia. Oli oikein mukavaa, kiitos tätäkin kautta vieraille <3.

 

 

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA