KUN RASKAUSTESTI NÄYTTI PLUSSAA

Noniin nyt on luvassa Fit Fat Mama blogin ensimmäinen raskausajan postaus! Hihii, hassua ja huippua päästä vihdoin näistä kirjoittamaan. En koe itseäni mammamammaksi edelleenkään, enkä mikään överi Äitibloggaaja ole raskaudesta huolimatta, mutta sanomattakin selvää, että tulen kirjoittamaan tottakai myös raskausajasta paljon. Onhan tätä odotettukin.

Halusin aloittaa ihan alusta; siitä kun tein positiivisen raskaustestin. Mitä tuntemuksia ja mitä toimenpiteitä tein ennen sitä.

Syksyllä yritin tasapainottaa mahdollisimman paljon arkea ja elämää, toipuen heinäkuisesta keskenmenosta. Kierto oli ensimmäistä kertaa vuosiin aika tasainen, joten se osa kropasta onneksi toimi. Kävin akupunktiossa marraskuussa jolloin laitettiin perna-pisteisiin magneetit. Perna on yksi naiseuden pisteistä ja se oli hoitojen aikana miulla aina todella jumissa. Magneetteja pidettiin viikko.

Olin salilla kun tunsin voimakkaan vihlaisun vatsassa, ihan kuin puukolla olisi isketty. Tunne oli täysin samanlainen kuin edellisen raskauden ovulaatiossa. Hypin tasajalkaa ja pomppuja penkille, ajattelin sen jotenkin buustaavaan mahdollista ovulaatiota/kiinnittymistä haha! Varmasti monen tekijän summa, että sain vihdoinkin ovulaation, mutta uskon akupunktiolla olevan siihen ainakin buustavan vaikutuksen.

Ehkä parin viikon päästä tunsin aivastaessa ja sohvalta noustessa vihlaisuja vatsassa. Se herätti hieman jo pieniä toiveita, mutta halusin kuitenkin suojella itseäni olematta asiaa liikaa miettimättä.

Ennätin käydä lääkärissä itkemässä sekundaarista lapsettomuutta sekä saada lapsettomuuspolin lähetteen kun huomasin ettei menkat alkaneetkaan normaalisti kp28 johon kierto oli tasaantunut.

Oli jouluviikko, itseasiassa Tuomaksen nimipäivä kun päätimme ostaa raskaustestin. Mies räpläsi juuri ostettua Macia, laitoin kasvonaamion ja kävin tekemässä testin kp33. ”Kuhan kusen, ei siitä kuitenkaan mitään viivoja tule”. Jotenkin kuitenkin oli pieni toivenkipinä yllä.  Tällä kertaa kävi toisin ; 2 viivaa tummeni samointein! Tulin vessasta tikun kanssa ja mies nosti miut syliin ja pyöritti. ”No selvispähän miks sun menkat ei alkanutkaan”. 

En itkenyt, muistaakseni hihittelin vain. Jatkettiin päivää normaalisti eteenpäin. Ei sitä jotenkin edes tajunnut, että olen raskaana. Kun vieläkin on vaikeaa sitä uskoa.

Raskaudesta kerrottiin heti miun ja miehen vanhemmille sekä siskolleni. Muuten pysyin monta monta viikkoa raskaudesta ihan hissukseen. Np-ultran jälkeen kerroin asiasta ihan yleisesti.

 

Siinä miun plussatarina. Alkuraskauden kuulumiset + liikunta sitten seuraavassa raskausaiheisessa postauksessa :).

 

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA

HAASTATTELU MTV.FI HYVINVOINTISIVULLE

Ensiksi iso iso iso kiitos teille kaikille onnitteluista vauva-uutisiin <3!!!! Olen ihan itkua melkein täällä tihrustanut teidän onnentoivotuksia lukiessani.

Yksi iso asia henkisen hyvinvointini kannalta oli nimenomaan epäonnistuminen raskaaksi tulemisessa. Nyt kun se virstanpylstäs on saavutettu, voin huomattavasti paremmin. Tuntuu kuin olisin taas enemmän itseni. Viikonloppuna nauroin enemmän kuin varmaan kuukausiin.

Kirjoitin vähän aikaa sitten elämästä ahdistuneisuushäiriön kanssa. Sain postauksen jälkeen viestiä Mtv toimittajalta Laura Matilaiselta, joka pyysi voisinko antaa heidän lifestyle sivustolleen haastattelun liittyen burn outiin ja ahdistuneisuushäiriöön. Mielestäni on pelkästään positiivista miten henkiseen hyvinvointiin kiinnitetään enemmän nykyisin huomiota ja sen suhteen ollaan avoimempia. Suostuin siis tottakai haastatteluun.

Otsikko kuului näin;

Ahdistuneisuushäiriö ja burn out ovat opettaneet Tiinalle armollisuutta. ”Kukaan ei saa mitalia siitä, että koko ajan menee ja tekee” 

Kerroin haastattelusta sairauden kulustani aina vuodesta 2015 asti tähän päivään. Juttu oli mielestäni oikein kivasti kirjoitettu ja sen voit lukea kokonaisuudessaan TÄÄLTÄ. Jutulla on yli 400 jakoa, kiva että ihmiset saa luettua myös ihan taviksien kokemuksia burn outista, eikä vain famous tyyppien.

 

 

Raskausjuttuja tulen keskiviikkona kirjoittelemaan, niin huippua kun pääsee kirjoittamaan niistä asioista vapaasti. Edellisestä kun on kuitenkin aikaa 4-vuotta niin tuntuu että kaikki on jo ihan unohtunut…

Tiina joka ei tunne sanaa tabu kantaa eteenpäin ja todellakin hienoa miten media alkaa kertoa henkisestä hyvin -ja pahoinvoinnista avoimemmin.

Oikein kivaa maanantain jatkoa, pus

 

 

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA