Kun maailma romahti

Jo synnytyssalissa lausahdin ”tännehän uskaltaa tulla uudelleenkin”. Eetun raskautta yritettiin 8kk ja raskausaika sujui kuin unelma. Synnytys oli kuin oppikirjasta revitty ja itse lapsi on meidän elämän valopilkku. Kaksi päivää ennen hääpäiväämme, melkein kaksi vuotta sitten jätimme ehkäisyn pois ja annoimme luvan tulla toisen pienokaisen.

Monta itkua, greippimehua, ovulaatiotestejä, akupunktiota ja muita kikkoja myöhemmin raskaustestiin piirtyi vihdoinkin kaksi viivaa toukokuussa. Tein testin juuri kun olin saanut lääkäriltä lääkkeet ahdistukseen ja paniikkikohtauksiin, koska selosteessa luki ettei lääkettä saa käyttää raskaana. Mitään oireita ei silloin vielä ollut, enkä meinannut viivoja uskoa todeksi. Olin viikon ahdistuksen takia sairaslomalla ja otin aamurutiiniksi hypätä sängystä ja painella suoraan vessaan tekemään testin. Koko viikon ajan. En voinut uskoa, että onni vihdoin suotaisiin meille, kaiken yrittämisen ja itkun jälkeen.

Kävin varhaisultrassa 8+ viikolla ja näytöltä näkyi pieni sikiö ja sykkivä sydän. Helpotuksen tunne valtasi minut ja menimme Amarilloon juhlistamaan tulevaa pikkuveljeä, tai siskoa. Minulla oli vahva tunne, että se on poika ja keksimme hänelle jo hupsun tekonimen; Ceppo. Eli Seppo ceellä. Puhuttelimme häntä Ceppona ja silittelin mahaani päivittäin, kerron että Äiti rakastaa ja keksin mantran: Ceppo on vahva ja voimakas.

Tällä kertaa hokema ei pitänyt paikkaansa. Olin eilen sairaalassa raskausviikolla 12+5 kolme päivää johtuneen vuodon takia. Sisätutkimuksessa verta lainehti tutkimuspöydälle ja minä vaan itkin. Ultrasta selvisi, että kasvu on jo loppunut pari viikkoa sitten ja Ceppo on jo matkalla ulos. Mitään ei ollut tehtävissä.

Pitkään yritetty, pitkään toivottu ja nyt jo niin rakastettu pieni vietiin meiltä. Miten sellainen, jota ei ole vielä edes nähnyt, ei pitänyt sylissä voi tuottaa näin paljon tuskaa.

Pääsin sairaalasta kotiin ja ultrakuva oli jääkaapin ovessa. Siinä Ceppo oli pienenä pallukkana jolloin luulimme että kaikki on hyvin. Rupesin taas itkemään, annoin pusun ja sanoin ”Äiti rakastaa, et ollut tarpeeksi vahva tähän maailmaan”.

Olo on surullinen, katkera ja vihainen. Toivon vain, että meillekin suotaisiin joskus se toinen lapsi. Pelottaa niin paljon, että siihenkin yrittämiseen menee melkein kaksi vuotta ja entä jos sillekin käy huonosti? En koskaan olisi tiennyt, että keskenmeno voi sattua sydämeen näin paljon –mutta voin kertoa: sattuu ihan saatanasti.

keskenmeno

LOMAKUVIA osa 1

Suomessa ollaan taas ja Turkin lämpö jäi taaksepäin. Otin loman lomana,päivittelin jonkinverran instagramin ja blogin Facebookin puolella,mutta ylimääräistä surffailua ei todellakaan tehnyt edes mieli tehdä.

En tiedä tarkalleen milloin saan ulos normipostausta,joten ennen sitä ensipuraisu reissusta instakuvien muodossa.Pahoitteluni kahdesta peräkkäisestä instahöpötyksestä mutta en malttanut olla kirjoittamatta hihi.

Blogin facebookin puolella kysyin kumman teen ensin, yleiskatsauksen vai Taaperon kanssa Turkissa ja yleiskatsaus voitti. Voisin yleiskatsauksenkin jakaa pariin osaan ettei tule överipommikasaa kerralla.

Mutta tässä ensipuraisu @fitfatmamatiina instatililtä!

 

13696933_1079442988769085_795354870_n

13652263_134166577014391_736236157_n

13597817_1212789782086021_390439934_n

Startattiin matka kohti Helsinkiä ja matkalla käytiin Lahden lähellä olevassa Bussiburgeri ravintolassa. Siellä tarjottiin Amerikkalaistyylisiä burgereita ja ravintola oli siis jenkeistä tuodun vanhan koulubussin sisällä. Niin siisti idea ja annokset oli aivan hervottoman kokoisia! Automatkalla napostelin kunnon Fit Fat Mama kamaa porkkanoineen ja karkkeineen haha!

13703059_146067975797431_991622592_n

13739440_1039348182827856_1548569753_n

Ensimmäisen päivän tsillailu kuvia.

13636259_151695688585079_1135534486_n

Meidän PITI olla shoppailematta reissulla, mutta Sideen oli juuri avattu uusi ostoskeskus, joten tottakai siellä piti pyörähtää. Tällä kertaa miesväelle löytyi enemmän ja kaupoissa oli muutenkin aika paljon miehille tarjontaa -kerrankin näin päin.

13671291_1018830811528707_83460440_n

13712359_1793345504231376_365256942_n

13714197_1167078363314298_356346144_n

Muutama ruokakuva feedistä löytyi kuten miulta yleensä.

13737013_322674551408126_567181530_n

13744019_277841669247229_2081751851_n

13736044_1105217489526211_462985285_n

13745005_220244431703195_109102464_n

13722171_1716292015290284_1729988462_n

Paras päivä oli kun kävimme ensimmäistä kertaa merenrannalla. Niin ihanaa, oli todella onnellinen olo <3. Tuntui kuin kaikki maailman stressi olisi sulanut meriveden ja aaltojen pärskintään pois. Voi kun tuon päivän fiilistä olisi saanut purkkiin.

13597813_605870559595937_1367041511_n

13694929_1052554084830303_1255911126_n

Rakkaasta minimiekkosesta tottakai päivittelin myös muutaman kuvan -ja pari videotakin tililtä löytyy.

13652085_1205626126124100_1312341304_n

13721245_1125903827482351_1395006042_n

Fat Mama sai hetkeksi väistyä kun kävin testaamassa hotellin kuntosalia ja hölkkäsin rantsussa.

13722153_1153265838027749_321189412_n

13696464_1140722765970631_275194629_n

Matkalaukun sisältönä oli mm. 5 eri kengät :D. Versus, että miehellä oli ainoastaan yhdet mukana… hupsis. Ehkä hieman ylipakkasin kun loppujen lopuksi käytin enimmäkseen hilfigerin ballerinoita ja crocs:lta saatuja flipflopeja. Noh ensi kerralla yritän olla minimalistisempi.

Miulla ei ollut edes omaa kameraa mukana, sen sijaan miehen kaksi eri järkkäriä. Joten olen hieman hänen armoillaan mitä kuvien muokkauksiin tulee, en osaa itse säätää niitä. Tuli ihan mukavaa matskua.

Tässäpä ensipuraisu, pyrin ensi viikolla kirjoittamaan myös muuta kuin Turkki sitä tätä juttua ettei tule ihan korvista yli.

Kivaa viikonloppua tässä vaiheessa, tällä alkaa maanantaina taas työt ja semisti jännittää rupeaako miten paljon ahdistamaan. Pitää yrittää viikonloppuna psyykata itseään ja valmistautua mahdollisimman hyvin ettei maanantaina tule hirveä kiire.

 

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA  / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA