Päiväkoti Kuulumisia

Työ+päiväkoti arkea on elelty tammikuusta saakka. Meillä sanonta ”alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo” pitää tämän asian kohdalla niin paikkansa. Alussa Eetu oli todella itkuinen ja sekä Äidillä että pojalla oli henkisesti rankkaa. Minimies oli joko todella kiinni minussa hoitopäivän jälkeen, tai todella kiukkuinen. Raukka pieni osoitti mieltään, ymmärtäähän sen.

Muistan aina sen, kun hoitaja sanoi ensimmäisen kerran ”nyt oli hyvä päivä”. Tuli niin hyvä fiilis. Hyvää jaksoa kesti jonkun aikaa, kunnes iltavuorot astui kehiin ja Eetun maailma meni taas sekaisin. Takapakkia kesti jonkin aikaa, mutta meni onneksi ohi.

5kk aikana poikamme on kehittynyt ihan valtavasti. Siitä miten hän tammikuussa osasi kävellä tönkösti, nyt juoksee ja kiipeilee kuin pieni marakatti. Kiipeily ei ole tämän mamman mielestä välillä yhtään hauskaa ja Eetun mielestä liiankin kun meno yltyy riehakkaasti ja viime viikollakin tuli musta silmä kun toinen törmäsi sohvaan 😀 :(.

IMG_3804b

Alkuahdistuksen jälkeen nautin siitä kun sain ns. omaa aikaa. Ei tarvinnut olla vastuussa muusta kuin itsestään sen 8-tunnin ajan.Olin ehkä horrori mamma kun soittelin alkuaikoina joka päivä hoitopaikkaan ja kysyin miten menee.Pari kertaa tuli itkukin töissä. Mutta alkujärkytyksen jälkeen olin ihan fine.

Nyt Eetu hokee lempihoitajansa nimeä kotonakin ja hoitoon viedessä suurinpiirtein juoksee leikkimään toisten kanssa. Välillä itse vien Eetun hoitoon ja välillä mies, työvuoroista riippuen. Hoitoon jättämisrutiineista olen pitänyt kiinni ja aina lähtiessä sanon ”Äiti rakastaa, isi hakee töiden jälkeen”. Tai kumpi meistä nyt hakeekin Eetun. Keskiviikkoisin Anoppi on Eetua meillä katsomassa, tekee hyvää kun saa keskellä viikolla rauhoittumispäivän päiväkodin hälinästä.

0P4A0539bb

Vasu-keskustelu oli pari viikkoa sitten ja olin pojastamme kyllä niin ylpeä <3. Vaikka hän on meidän harjoittelukappaleemme, eikä kummatkaan meistä tiennyt hölkäsen pöläystä penskoista, olemme startanneet Eetun ensihetket aika hyvin. Minimies ei kiusaa, ei töni muita, on hyvin empaattinen ja kaikkien kaveri. Eikä hän kuulemma edes kiukuttele hoidossa, mitä ihmettelen suuresti haha! Mutta niinhän se on, että Äidille uhmataan eniten.

Tuntuu toisaaltaan ihan karmealta sanoa, mutta toisaaltaan ikävöin sitä kun Eetu osoitti enemmän ikävää. Tunnen oloni paljon tarpeettomammaksi, varsinkin kun minimies hokee Isiä vieläkin jatkuvalla repeatilla. Sehän on vain todella hyvä, että Eetu viihtyy hoidossa, mutta jotenkin silti hieman haikea olo välillä. Varsinkin se ajatus, että mie en ole aina se henkilö joka näkee kun lapseni oppii uuden taidon.

IMG_3586b

Tällä viikolla minimies sanoi ensimmäisen kerran kaksi selkeää sanaa peräkkäin, ensimmäinen lyhyt lause ja en ollut sitä kuulemassa. Tuomas vain laittoi viestiä että Eetu sanoi ”mopo tänne”. Seuraavana päivänä Anoppi sanoi pojan päästäneen suusta ”minun mummo”. Enkä ollut kuulemassa sitäkään. Harmitti.

Toisaaltaan, olin todella intensiivisesti minin elämässä sen 1½ vuoden ajan ja mie olin se, joka näki ensimmäisen hymyn. Mie kuulin ensimmäiset sanat ja olin paikalla kun pikkuinen nousi ensimmäisen kerran seisomaan. Niitä hetkiä ei unohda koskaan.

IMG_3850b

Mutta onko ihmisellä koskaan se juuri täydellinen elämäntilanne? Silloin kun olin vain kotona, vuoden jälkeen iski ahdistus. Nyt kun olen töissä, harmittelen sitä kun en nää lastani niin paljon. Minun pitää vain hyväksyä ja jotenkin tajuta se, että Eetu ei ole enää mikään pikku-vauva. Iso, pieni mies joka ei enää kaipaa Äitiäkään niin paljoa kuin ennen. Hyväksyä se, että en ole todistamassa jokaista uutta opittua asiaa. Mutta harmittaa. Harmittaa kovasti.

 

Millaisia ajatuksia itselläsi on työssäkäyvänä vanhempana sen jälkeen kun työ+päiväkoti arkea on jo kulunut hetki?

 

SEURAA MAMAA Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

Behind The Scenes

Oli kaunis, aurinkoinen päivä kun lähdimme kävelylle yhdessä perheen kesken ja nappasimme mieheni uuden kameran mukaan jotta saisin samalla kuvamateriaalia blogiin. Linnut lauloi ja diipadaa.

 

0P4A0323

Toppi Hm / Kaulakoru Hm / Housut Hm / Rannekoru Pandora* / Kello Tommy Hilfiger / Laukku Louis Vuitton / Kengät Tory Burch

*saatu blogin kautta. tämä miulla on aina kädessä, mutta en jokaiseen asukuvaan tätä ole merkannut.

0P4A0329

0P4A0324

Noot.

0P4A0296

”Pälä, pälä, pälä”

0P4A0312

”Eetu ei sinne!”

 0P4A0327

 ”Tuupa Äitille!”

0P4A0335

”Ai v*ttu nää uudet kengät hiertää!”

0P4A0333

 ”Saajo!!!! Älä prkl tuu eteen!!!!”

0P4A0374

”Ei, älä mee yksin sinne!”

0P4A0328

”Eetu hattu päähän ettei aurinko pistä!”

0P4A0350

”No miten mie nyt oon tässä?!”

0P4A0337n

Paita Geggamoja / Housut Polarn o Pyret / Kengät Ecco / Hattu Hm (silloin kun minimies antoi sen olla päässä hah)

0P4A0301b

Niimpä niin, ajatuksenahan miulla oli saada sellaset hellanlettas kun söpöö ollaan samiksii-kuvia. Räpsittiin nämä viime viikonloppuna ja miusta meillä oli tavallaan aika kivasti mätsäävät asut; kummallakin kuviota sekä turkoosia. Hm:n lököpöksyt on aivan ihanat päällä, niin rennot! Olen yhdistänyt niitä useisiin eri kokonaisuuksiin, esimerkiksi mustien korkkareiden kanssa ne on myös tosi kivat. Ostin viime viikolla Tory Burchit, entiset leikki-burchit lensi roskakoriin. Nahka kaipaa hieman muotoutumista, ensimmäisellä käyttökerralla kengät teki jalkoihini kauheat rakot, auts.

Rakastan tuota Geggamojan kesätoppia Eetulla -aivan ihanaa materiaalia! Alesta voisikin yrittää metsästää samantyylistä toistakin. Kesäsandaaleja minimiehellä on vain toiset noiden lisäksi, mietinkin että pitäisiköhän hankkia jotkut mustat vaikka vielä. Eccon kengät on kyllä loistavat, ne käy tosi kivasti Eetun jalkaan. Housut on viime kesältä, kannattaa olla minimallinen kun vaatteille tulee pitkä käyttöikä hihi.

Ja asiasta kukkaruukkuun; kävin tänään pitkästä aikaa salilla ja mietin taas, että mikä hitto minua vaivaa kun oli taas niin pitkä tauko alla. Respaneitikin sanoi, että ei oo sinnuu hetkeen näkynyt. Kyllä tää tästä, haluan miun kädet takaisin noiden spagettien tilalle!

Mutta kuvista, toisaaltaan kivempi näin ei-pönötys kuvat, eiks je? :D. Mitä tykkäätte meidän mätsäys asuista?

 

SEURAA MAMAA Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa