Testissä Fisher-Pricen leluja!

Monella on jo alkanut vuosittainen ”mitä ostaisi lapselle joululahjaksi” mietintä. Lelua on jos jonkinlaista hyllyt pulleana, mutta niitä ei valitettavasti pääse testaamaan ennen osto päätöstä. Tai sitten on sellainen tilanne ettei lasten lelut kiinnosta hölkäsen pöläystä, mutta joku lahja olisi kummilapselle keksittävä.

Nyt kun Eetu alkaa olla siinä iässä, että hän osaa jo leikkiä,  ja tehdä leluilla muutakin kuin paukuttaa lattiaan, on lelut alkanut kiinnostaa itseänikin enemmän. Leikkiminen on lapsille todella tärkeää ja siinä oppii monia taitoja. Luovuus, mielikuvitus ja sorminäppäryys pääsee valloilleen leikkiessä. Pääsin yhteistyön merkeissä testaamaan kolmea erilaista Fisher-Pricen lelua, joten tässä teille Tiina & Eetu testaa leluja-postaus! Toivottovasti tästä on teille hyötyä!

Ensimmäisenä koe-kaniini lelu oli Fisher Price palikkatorni.

Fisher-Price Rock-a-stack

IMG_7145

 

Ikäsuositus: 6kk-36kk

Tornissa on 5 erilaista rinkulaa, jokainen eri värisiä. Olen jo aikaisemminkin yrittänyt opettaa pikkumiehelle eri värejä ja väriopetusta olen tehnyt myös noiden rinkuloiden avulla. ”Kato KELTAINEN rinkula, ooo tässä on VIHREÄ rinkula jne”. Annan vaikka kaksi eri vaihtoehtoa ja pyydän Eetua antamaan niistä toisen ”Anna Äitille sininen rinkula”, monesti hän on antanut oikean värisen. Tälle Mammalle siitä tulee pieni, iso ilo. Olen osannut edes jotain opettaa :)!

Päällimmäinen rinkula toimii myös helistimenä. Lelu on kokonaan muovia, joten se on helppo tarvittaessa myös pestä. Jos vaikka pikkumies/pikkumimmi löytää jostain kyniä ja töhrii lelut. Onneksi näin ei vielä ole meillä käynyt, pitää varmaan koputtaa puuta.

Lelussa opetellaan laittamaan rinkuloita keppiin ja ikäsuositus alkaakin jo puolivuotiaasta eteenpäin. Pienempi vauva kiinnostuu luultavasti nimenomaan kivoista väreistä, kun taas vähän isompi alkaa harjoitella pujottamista.

IMG_7180

 Parasta lelussa:

– Voi opettaa lapselle värejä rinkuloiden avulla

– Yksinkertainen, mutta tehokas : Eetu tiesi heti miten leikkiä ja malttoi harjoitella paremmin rinkuloiden pujottamista verraten toiseen meidän samankaltaiseen leluun

Tässä video lelusta:

KLIK

Toisena kokeiltiin lentokone lelua, eli

Little People: Lil’movers Airplane

 

IMG_7152

Ikäsuositus: 1-5 vuotta

IMG_7159

Muutamasta blogista olen lukenut Little People hahmoista, mutta livenä en niitä ollut aikaisemmin nähnyt. Hahmot on miusta jotenkin todella söpöjä! Noitä voisi ruveta keräilemään Eetulle enemmänkin. Lentokapteeni on tutkitusti pesukoneen kestävä kun eräs pikkuherra oli tiputtanut sen pesukoneeseen, eikä tää Mamma ollut huomannut sitä :D. Eli kestävyys ;tsek!

Hahmojen lisäksi pakkauksessa tuli mukana matkalaukku, koneen toinen siipi, selkeät ohjeet sekä paristot.

IMG_7163

Lentokoneesta kuuluu erilaisia ääniä. Kun lentokonetta liikutti lattialla kuului laulu, sekä kun lentokoneen sisällä oleviin istuimiin laittoi hahmoja, soi lentokoneen ääniä. Eetu tykkäsi kovasti laittaa hahmoja istuimiin. Lennättämistä hän ei vielä osannut, mutta sen sijaan hän työnsi lentokonetta lattialla ”prm prm”. Lentokoneen nappulat on myös poitsun suosiossa ja niitä hän usein rientää aamuisin painamaan kun olen ottanut hänet pois pinnasängystä.

Kone on myös mamman silmää miellyttävä. Sopivasti värejä, mutta ei liikaa. Kone tuntuu kädessä jykevältä, ei sellaiselta laaduttomalta kevyeltä muovihäkkyrältä. Ja nuo ukkelit, niin söpöjä!

Lelulla voi ainakin harjoitella matkustajien laittamista lentokoneen kyytiin, lentokoneen lennättämistä, kuunnella eri ääniä ja ukkeleilla voi toki leikkiä muitakin leikkejä.

IMG_7158

Ja jos äänet alkaa aikuista ärsyttämään; pohjassa on virtakytkin.

 

Parasta lelussa

– Eetu tykkäsi eniten laittaa ukkeleita istumaan koneeseen ja kuunnella ääniä. Kun ikää tulee lisää, hän osaa sitten leikkiä myös muuten, kuten lennättää konetta.

– Ukkelit <3!

Tässä video lelusta:

KLIK

Viimeinen, mutta ei vähäisin testattava oli

Little People City Skyway

IMG_7147

 

Ikäsuositus: 1½ – 5-vuotta

IMG_7221

Tästä lelusta mie olin varmaankin vielä innostuneempi kuin Eetu! Olen leikkinyt vastaavanlaisella lelulla noin parivuotiaiden kanssa ja muistan kuinka onnellisena he siitä olivat. Ikäsuositus tässä on 1½ vuodesta eteenpäin, mutta siitä huolimatta Eetu osasi laittaa autot huristelemaan. Lelun korkeus on 90cm, eli se on kuitenkin meidän minimiehelle tässä vaiheessa pikkuisen liian korkea. Eetu oli niin suloisen näköinen kun yritti kurkottaa lelun yläosaan, hih.

Tämä Little Peoplen versio on monipuolisempi kuin sellaiset perusmallit. Lelussa on yksi lähtöpiste, mutta kolme erilaista liukumäkeä! Perusmalleissa on vaan yksi uloskäynti, mielestäni on kivaa että on vaihtoehtoja. Yhdessä niistä on hyppyrikin! Auton ajosuuntaa voi vaihdella ramppien avulla joko itse, tai laittaa vaan auton laskemaan liukumäkeä ja katsoo yllärinä mihin liukumäkeen se lähtee. Kolme eri liukumäkeä -kolme eri ulos tulo paikkaa!

Autot tuntuu kädessä sopivan kokoisilta ja Eetu onkin päristellyt niillä myös muissa leikeissä. Hän tulee myös monesti käsi ojossa näyttämään autoa ”prm prm”.

IMG_7222

Lelu piti koota itse ja nakitin Tuomaksen siihen hommaan. Hän kertoi kokoamisen olevan sitten ihan iisiä, kun oli huomannut lelun osissa numerot. Ohjekirjassa oli numero järjestyksessä mihin mikäkin osa piti laittaa. Lelu on muovista huolimatta jykevä, koska palaset on kiinnitetty ihan ruuveilla. Jykevyys on jo ollut koetuksella kun Eetu on heiluttanut sitä -eikä lelu ole kaatunut.

Liukumäkien lisäksi lelusta löytyy kivoja yksityiskohtia. Liikennevalot, jotka vaihtuvat nappia pyöräyttämällä. Isompi lapsi voi harjoitella odottamista kun vihreän valon syttyessä saa luvan ajaa ja pienempi saa harjoitettua sorminäppäryyttä nappia kääntäessä.

IMG_7224

 

Parasta lelussa

– Monipuolisempi  ja mielenkiintoisempi kuin perus autotalli kolmen eri liukumäen ansiosta

– Lelu kiinnostaa varmasti monen ikäisiä, eli käyttöikä sillä on huomattavasti pidempi kuin esim. palikkaleluilla.

Tässä video lelusta:

KLIK

Kaikista lempparein lelu noista oli ehdottomasti autotalli! Se on vaan vielä pikkaisen liian iso Eetulle, joten laitan sen hetkeksi jemmaan ja annan sitten kun hän on pikkuisen kasvanut pituutta lisää.

Kiitos Fisher-Pricelle leluista! Omat joululahja miettimiset lelujen suhteen on nyt ratkaistu.

Onko teillä  lasten joululahjojen hankinnat mallilla?

yhteistyössä Fisher-Price

TUPAKKA

Maistoin tupakkaa ensimmäisen kerran ala-asteella 6-luokalla. Menin ”kovisten” kanssa koulun lähellä olevan kukkulan taakse. Katsoin kun muut polttivat ja halusin itsekin kokeilla. Näyttää, että miekin uskallan. Imaisut savusta ja ysk ysk. Hihitytti hirmuisesti. ”Jee vähänkö olin kova mimmi”. Suihkuttelin hajuvettä, söin hammastahnaa ja tein muita kikkakolmosia ennen kotiin menoa. Näin jälkikäteen ajateltuna ihan helvetin typerää! Kutosluokkalainen on ihan lapsi. Siinä sen näkee miten helposti lapset on virran vietävissä.

IMG_7251

Ensimmäisen kokeilun jälkeen meni aikaa ennen kuin aloitin ”oikeasti” polttamaan. Silloin tällöin maistelin, mutta en saanut onneksi siitä vielä tapaa itselleni. Maistelu muuttui polttamiseksi 7-luokan kesälomalla.

8-luokalla juoksimme välitunneilla opettajia piiloon eri tupakkapaikoille. Karkasimme kylälle ja jos jäimme opettajalle kiinni, valehtelimme että kävimme kaupassa. Koulun alueelta ei siis saanut poistua ilman lupalappua. Joskus huijasimme opettajilta lupalappuja ”käyn ostamassa kaupasta eväitä kun menen suoraan tallille koulusta.”.

Jäin ensimmäisen kerran kiinni tupakasta 8-luokalla. Opettaja yllätti minut ja pari muuta kaveriani. Voi että minua pelotti! Pelotti, jännitti ja oksetti viedä lappu kotiin. Valehtelin suu vaahdoten, miten en ollut oikeasti polttanut vaan se oli väärinkäsitys. Selitys meni ilmeisesti läpi. Tosin nykyisin Iskä jo tietää, että huijasin.

Tuli ammattikoulu jossa poltin edelleen. Poltin kahvin jälkeen, matkalla linja-autopysäkille, heti linja-autosta noustuani, koulun välitunneilla etc. Minua sanottiinkin joskus Tupakka-Tiinaksi. Täytin 18 ja rimpsalla sitä tupakkaa vasta menikin. Olin muutaman kerran tupakkalakossa,mutta ne eivät kestäneet kuukautta pidempään. Aloitin työelämän ja jossain vaiheessa liikuntaharrastuksen, poltin silti. Muistan kun olin Lady Linellä. Kävin jumpan jälkeen heti tupakalla, tulin takaisin Ladylle ja menin toiseen jumppaan. Ihan järkkyä, hyi!

IMG_7255

Kun liikunta alkoi maistua enemmänkin, mietin että nyt tähän on oltava stoppi. Juoksumatolla tuntui ettei henki kulje niin hyvin, rahaa paloi savuna ilmaan ja kaikenlisäksi meillä on suvussa syöpää. Valmistauduin henkisesti siihen, että uudenvuoden aattona poltan viimeisen tupakkani ja siitä eteenpäin saan polttaa ainoastaan rimpsalla. Tapasin tuona uutenavuotena Tuomaksen joka onneksi inhoaa tupakkaa yli kaiken, joten sain helpommin tsempattua itseäni.

Ensimmäiset päivät oli outoja. Mietin aamuisin, että mitäs tässä nyt tekisi, kun olin niin tottunut rutiiniin käydä aamupalan jälkeen tupakalla. Imeskelin inhalaattoria ja pureskelin nikotiinipastilleja. Kahvia en uskaltanut juoda yli kuukauteen ettei tupakanhimo iskisi.

IMG_7253

Päätöksestä on kohta kulunut 4-vuotta. Kerkesin polttaa n. 7-vuotta. Entinen Tupakka-Tiina ei ole tuon illan jälkeen polttanut muuten kuin viihteellä ollessaan. Miksi poltat vieläkin viihteellä ollessa? Se vaan jotenkin kuuluu siihen. Ja jos poltan ehkä 4 kertaa vuodessa, niin se ei ole kovin paha synti. Vieläkin, näin monen vuoden jälkeen tulee hetkiä jolloin mietin, että nyt jos polttaisin, maistuisi tupakka. Ikinä,ikinä en kuitenkaan halua enää aloittaa normi polttamista. Se olisi hemmetin typerää.

Isoin asia polttamisessa oli nimenomaan se tapa. Kahvin jälkeen tupakka, kaupungilla kävellessä tupakka. Hemmetin monessa tilanteessa tupakka. Kärsin kyllä myös vieroitusoireita, tärisin, olin hermostunut ja kiukkuinen, mutta tapariippuvuus oli se suurin.

IMG_7253

Pienenä mietin, että on jotenkin coolin näköistä imeä röökiä, mutta nykyisin se on lähinnä säälittävää. Tiedän mitä paskaa keuhkoihin imeytyy koko ajan. Ja se haju! Hyi hitto. Silloin kun itse poltin, ei sitä oikeasti tajunnut miten pahalta se haisee. Nykyisin melkein lentää purjo kun jotkut löyhkää niin pahasti tupakalle. Keuhkon paskasta puheenollen, voin nimittäin kertoa, että kun lopetin polttamisen, klimpin sellaisia ruskeita mällejä kun terva irtosi keuhkoista. Yammy. En todellakaan enää halua sitä paskaa keuhkoihini. Katson kauhulla vanhoja ryppyisiä mummeleita jotka vetää vieläkin suu lommolla tupakkaa. Saati sitten niitä jotka polttavat raskaana. Hyi.

Minua suoraansanottuna vituttaa sellaiset ihmiset, jotka sanoo ”En pysty lopettamaan”! Ihan paska puhetta! Todellakin tupakoinnin pystyy lopettamaan! Vaikeaa -joo todellakin voi olla, mutta ei mahdotonta. Ihmiset polttaa jos polttaa, mutta itse en enää ikinä halua aloittaa päivittäistä tupakointia! Tupakasta voisin kirjoittaa vaikka kirjan pituisen stoorin, mutta halusin tällä kertaa vaan kertoa oman ”tupakka tarinani”.

Mitä mieltä olet tupakan polttamisesta? Poltatko itse/oletko joskus polttanut? Miten lopetit polttamisen?