Uusi Tatuointi!

Kävin eilen ottamassa uuden tatuoinnin. Tämä oli neljäs yksilö, tatskoihin todellakin jää koukkuun! Seuraava kuva on jo nyt päätetty, hehe. Edelliset tatuoinnit voit käydä katsomassa TÄÄLTÄ.

IMG_6678

Halusin jonkun tekstiaiheisen tatuoinnin joka liittyy Eetuun. En halunnut perinteistä lapsi + syntymäaikaa, vaan jonkun muun. Äidin rakkaus on ikuista, eikä se koskaan kuole, joten valitsin tekstiksi Ikuinen rakkaus.

Etsin eri maiden versioita siitä lauseesta ja kysyimme myös Tuomaksen siskolta mitä se meinaa ranskaksi:

l’amour eternel

Se kuulosti ja näytti kivalta, joten valitsin sen. Ranskan kieli on niin kaunista!

IMG_6679

Halusin tatuointiin koristeellisemman, ison L -kirjaimen ja heittomerkki jätettiin tarkoituksella pois. Mieleeni olisi tullut pisteestä pikemminkin roska. Sovittiin tatuoijan kanssa, että jos muutan mieleni, se voidaan lisätä siihen tarkistuskäynnillä.

Olisin ottanut tatuoinnin jo aikaisemmin, mutta sieltä sanottiin ettei imetyksen aikaan niitä mielellään tehdä. Etsin siitä aikaisemmin tietoa ja vastaan tuli ristiriitaisesti infoa mikä on oikein ja mikä väärin. Eli imetyksen aikana ei kannata ottaa tatuointia, näin minulle kerrottiin. Varmuudessa vara paras, en pökrännyt siihen että jouduin odottamaan.

IMG_6682

Liike jossa kävin, on Joensuulainen La Escobar Familia. Ajan sai todella nopeasti (olikohan about 2-viikkoa odotusaika). Yksinkertaiset tatuoinnit on tietty nopeampi tehdäkin, joten sellaisiin saa ajan nopeammin. Yhtä tatuointia lukuunottamatta olen ottanut kaikki tatskat täällä. Ennen liikkeen nimi oli eri, mutta omistajat samat. Joten voin todellakin suositella :).

Ja kaikista kiinnostavin juttu varmaan, sattuiko? ; EI SATTUNUT PALJON MITÄÄN! Kaikilla on erilainen kipukynnys, mutta itse ihan yllätyin miten iisiltä se tuntui. Ainoastaan viimeinen l-kirjain joka oli lähimpänä rannetta, sattui. Muuten olin vaan laa laa, höpöttelin ja laitoin instaankin muutamia kuvia.

Ajatuksena on ehkä jossain vaiheessa jatkaa tatuointia lisäämällä Eetun nimi jotenkin köynnösmäisesti. Tykkään ns. kauniista ja siroista tatuoinneista. Käsikalsari-tatuoinnit ei ole ihan oma juttu.

Tatuointi voi kertoa jotain tarinaa, tai sitten se otetaan vaan kun se on hienon näköinen. Itselläni on valintaperusteet ollu näitä kumpaakin.

Myöhemmin kävin lisäämässä heittomerkin l:n eteen, eli l’amour eternel.

Mitä mieltä olet itse tatuoinneista? Onko itselläsi lapseen/äitiyteen liittyvää tatuointeja?

 

-Tiina

 

SEURAA MAMAA Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa

Hetki jolloin sanoimme Tahdon

Hahaa luulitte varmaan hää-postauksien olevan mennyttä, mutta eipä mitä. Vielä näitä tulee! . Halusin tarkoituksella ripotella häihin liittyvät postaukset blogin puolella, enkä survoa kaikkea vaikka viikon sisään.

_MS_6549

Kun olimme ottaneet potrettikuvat, lähdimme ajamaan kohti Utran kirkkoa. Kirkko on pieni ja sievä, vanha hirsikirkko.

Mie menin kaasojen kyydillä ja Tuomas bestmanin. Ajoimme kirkolle ja moni vieras oli jo parkkipaikalla. Olin ihan hermona asiasta, koska en halunnu kenenkään näkevän minuu. Yritin huomaamatta livahtaa kaason pitäessä huivia miun edessä, hehe ihan kuin famous joka yrittää pakoilla paparatzeja.

_MS_6561 _MS_6563_MS_6567

Sakastin puolella olin ihan tyynenä. Mutta kun saimme käskyn lähteä Iskän kanssa kävelemään sakastista kohti kirkon ovia päin, sydän alkoi pumppaamaan ihan hulluna. Nytkin kun kirjoitan tilanteesta, syke nousi. Otettiin Iskän kanssa hermohuikat taskumatista kirkon sivustalla, hehe hyi minua :D. Seisoimme kirkkosalin oven takana. Hengittelin, puhaltelin ja jännitti niin maan perkeleesti. Ovet aukesi ja lähdimme kävelemään käsikynkässä kohti Tuomasta. Jännitti, pelotti, itketti ja olin ihan pihalla. Tuijotin vaan maahan, en uskaltanut pälyillä vieraita etten rupeaisi itkemään. Muistan nähteeni ainoastaan 2 vierasta, muuten on ihan sumua. Tunne oli jotain sanoinkuvaamatonta. En olisi etukäteen arvannut, että minua jännittää niin paljon. Onneksi jännitys katosi täysin kun pääsin Tuomaksen käsikynkkään.

_MS_6576 _MS_6580Vähä jännittääää… _MS_6605

Seremonia itsessään oli hyvin simppeli ja lyhyt. Meillä ei laulettu virsiä, eikä muutakaan. Alunperin yhden kaasoista piti laulaa, mutta hän ei pystynytkään, koska olisi ruvennut kuulemma itkemään. Asia harmitti hiukan, mutta pysyipähän tilaisuus vieläkin naftimpana. Me ei todellakaan olla nimittäin mitään ihanaa Jeesus ihanaa-kansaa. Miulle on kuitenkin aina ollut itsestäänselvyys, että haluan kirkkohäät.

_MS_6600 Tahdon! <3_MS_6614Sinne menee rinkula.. _MS_6621<3

Kun pappi puhui meistä sen henkilökohtaisen osuuden, miun piti todellakin taistella kyyneliä vastaan. Vilkuilin Tuomasta ja hänkin selvästi herkistyi. Sormuksien pujottaminen sujui, eikä kummankaan rinkula tipahtanut lattialle, vaikka Tuomaksella se meinasi kuulemma lentää.

_MS_6635 _MS_6636 _MS_6643

”Lähtekää rauhassa” – no joo, poistulo ei sujunut niinkuin harmonisessa elokuvassa :D. Kun lähdimme rauhallisesti kävelemään, puvun helma meni kenkieni alle. Jumahdin siihen ja yritin jatkaa matkaa. Ei onnistunut, vaan helma meni taas kenkien alle. Sanoin muistaakseni ”ei se oo niin justiinsa!” ja nostin helmat kunnolla korviin ja käveltiin naureskellen loppumatka. Tilanne ainakin rentoutti tunnelmaa ja tuli selville ettei meidän häissä tarvitse pököttää :D.

_MS_6665 _MS_6673 _MS_6676Kirkon portailla wuhuutin, pusuteltiin ja meidän päälle heitettiin karkkeja. Karkkimonsteri-teema siis tässäkin mukana. Yksi kova karkki lensi melkein miun silmään ja kipittelin kirkuen autoon.

_MS_6685

Autossa juotiin kuoharia ja tehtiin Facebookin päivitys ja selfie, nörttejä kun ollaan.

Matka jatkui kohti Juhlapaikkaa….. joka sitten seuraavassa hääpostauksessa!

 

Oliko omissa häissäsi lyhyt vai pitkä kaava? Jännittikö?

 

-Tiina

 

SEURAA MAMAA Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa