Ajatuksia Dietin loppumisesta

Noniin. Tänään on virallisesti viimeinen päivä diettiä ja kyykkyhaastetta. 31 päivää ilman herkkuja. Irtokarkkia, normikarkkia, suklaata, pullaa, kakkua, sipsiä ym.

Viikon ruuat koosteessa kerroinkin, että syön ihan normaalia ruokaa, ilman mitään erikoisia kikkailuja. Mittailu ja liika natseilu ei ole minuu varten. Suurin askel tämän kuukauden aikana on ollu se herkuttomuus ja säännöllinen syöminen.

Ajattelen todella paljon kaikki tai ei mitään- periaatteella ja rajaa on vaikeaa vetää siihen väliin.
Jos otan yhden karkin, syön koko pussin. Vierasvarat on monta kertaa kadonnu kaapista ja viikonlopuksi ostettu suklaa on mässytetty jo torstaina. Olen kahvikestien biojäteastia. Jos muut ei jaksa syödä viimeistä kakkupalaa, niin tänne kyllä uppoaa. Herkkujen suhteen miun maha on pohjaton. Pahaan oloon asti pitää vetää todella paljon kaikkea. Viikonlopun leffa-iltaa varten saatettiin ostaa keksipaketti, jäätelöä, irtokarkkeja ja vielä suklaalevy. Kaikki tai ei mitään menee suoraan perseeseen tuollaisesta vetämisestä. Plus se, että överi possuilun jälkeen olo oli ihan paska. Mahassa pörisee, öllöttää ja turvottaa. Kroppa huutaa ÄLÄ LÄSKI SYÖ ja aivot huutaa lisää SOKERII. Monta kertaa olen miettinyt, että olen varmaan masokisti vai mikä se sana olikaan.

Tiedän, että överiherkuttelusta tulee huono olo + kaloreita ihan perkeleesti, mutta silti se käsi hamuaa lisää herkkuja kitaan.

kuva

Dietin aikana on ollut helppoa kun ei yksinkertaisesti ota mitään herkkuja. Kun teen jonkun päätöksen, osaan tarvittaessa olla myös se överi natsi ja paskat välittää siitä onko epäkohteliasta jos kahvipöydässä ei ota sitä pullaa. Herkuttomuus jaksoja olen tehnyt aikaisemminkin ja joka kerta kun olen päättänyt että ”Tämän kuukauden olen kokonaan herkuttelematta” en ole sortunut.
 Jos olen päättänyt, että syön vaan viikonloppuisin yhtenä päivänä herkkuja, niin raja on lähtenyt lipsumaan helpommin. Joskus pidin karkkipäivää sunnuntaisin. Ensin lipsuminen alkoi lauantaina. ”No nyt rentoudutaan ja katsotaan vähän leffaa. Eihän leffaa voi katsoa ilman karkkia!”.
Tämän kuukauden aikana olen katsonut leffoja ja sarjoja useampia kuin miulla on kädessä sormia ja voin kertoa, että kyllä niitä leffoja voi luukuttaa ilman mässäilyä. Silloin kun olin sortunut lauantai herkutteluun, mietin jo perjantaina että no nythän on jo melkein lauantai eli eihän muutama karkki(pussi) haittaa. Homman lipsahdettua perjantai possuiluun, herkkuhimo alkoi jo torstaina. Sen jälkeen ajatus kaatui täysin ja söin arkisinkin herkkuja miten sattui jos teki mieli. Herkuttelubuumi oli pahimmillaan seurustelun alkutaipaleella ja sen jälkeen kun tikkuun ilmestyi kaksi viivaa.

kuva

 Yleensä pari ensimmäistä viikkoa on ne vaikeimmat, mutta miulle kävi toistepäin. Vasta viime päivinä päässä on pyörinyt hervottomasti sokeri höpöhöpö mielitekoja. Irtokarkkeja, daimia jne. Luulen, että herkkuhimo tällä viikolla on johtunut myös epäsäännöllisemmästä syömisestä. Ruokailurytmini vaihtelee myös Isimiehen vuorojen mukaan. Viime viikolla hän oli aamupäivän kotona ja söin säännöllisesti, mutta nyt hänen ollessa aamuvuorossa olen parina päivänä syönyt aamupalan ja seuraavan kerran vasta 15.30 kun hän tulee töistä. Eipä ihmekään, että herkku mieliteot on nostanu päätään illalla. Eilen sain saarnan, että hänen vuoroistaan riippumatta miun on syötävä säännöllisesti. Ihana ukkeli teki miulle tälle päivälle lounaankin valmiiksi jääkaappiin.
 
Dietin loppuminen ahdistaa kun ei ole enää ohjenuoraa -Ei mitään herkkuja. Miksi sitten lopetan herkuttomuuden? Koska rakastan herkkuja ja elämä on liian lyhyt ainaiseen niponipo meininkiin. Pitäisi vaan jotenkin oppia löytämään se kultainen keskitie. Pelottaa, että homma menee taas överipossuiluun juuri kun olen saanut sulatettua suurimmat kylkiläskit.

 

Dietti sujui luultavasti myös hyvin siitä syystä, että tein siitä julkista. Kirjoitin siitä omaan facebookiin + tietty tänne blogiin.

Haluan kirjoittaa rehellisesti. Ei miulla olisi ollut pokkaa siihen, että vedän kotona kalsareissa fazerin sinistä ja samaan aikaan kirjoitan tänne, että oujee miten dietti on sujunu hyvin ja ei enää turvota.

Kroppa voi paremmin. Kiloja ja senttejä on tippunut. Ei turvota eikä ällötä samalla lailla kuin ennen. MIKSI silti vieläkin aivot huutaa sokeria? Argh. Sunnuntaina mennään pitkästä aikaa Isimiehen kanssa kahdestaan leffaan ja ennen sitä käydään karkkikaupasta pussi. Niin paljon pelottaa, että aivoissa kuuluu tsing ja naks, sokerii miulle heti miljoona kiloa ja herkuttelu vaihde jää päälle.
Voi olla melko sekavaa tekstiä, mutta oli pakko päästä purkautumaan ajatuksista.

Pitäisi päättää itselleni seuraava ohjenuora mitä noudattaa ja löytää se kultainen keskitie.


Ehdotuksia? Herkkuja kerran viikossa, kaksi kertaa viikossa, kerran kahdessa viikossa? 
Onko itselläsi jotain ohjenuoraa herkkujen syönnin suhteen?

ps. Teitä ihania lukijoita on bloggerin kautta muutamaa vaille 50 ja facebookissa tykkääjiä 46, eli yhteensä melkein 100! Joillekin superhyper bloggaajille määrä voi vaikuttaa kärpäsen paskalta, mut mie oon aidosti iloinen jokaisesta uudesta lukijasta ja kiva tietää ettei miun tarvitse näpytellä ihan tyhjälle ruudulle. Kommentit piristää ja myös kehitysideoita jne saa myös heittää jos siltä tuntuu.

<3:llä Tiina

Kotijumppa Vauvan kanssa tai ilman

Pitkästä aikaa kotijumppailua. Tai no kotitreenihän se oikeastaan on. Jumpasta tulee mieleen miljoonat toistot ja hyppelyt, omissa rustailuissa tehdään yleensä 3×12 tai 3×15 sarjoja. No enivei, liikuntaa kotona. Kotijumppa tunnisteen alta löydät muut tekemäni kotijumppailut.

Kaikki liikkeet voit tehdä joko vauvan kanssa tai ilman. Jos olet beibitön, niin ota mukaan haluamasi painot. Käsipainoja jos ei löydy, niin täytä vaikka vesipullo. Pääasia että joku lisäpaino on mukana. Osa liikkeistä tehdään tosin pelkästään oman kropan painoa käyttäen.

Tee kaikkia liikkeitä kolme kertaa 12-15 toistoa. Lankussa maksimi.
Tässä ensin videoklippi jossa näkyy jokainen liike. Toistoja videolla teen vain muutaman.
Treenin suunnittelin ja tein jo viime viikolla. En katsonut aikaa, mutta arvioisin että n. 20 minuuttia menee tehdessä.

Peppu/takareidet: Yhden jalan SJMV
Itselläni on tosi huono tasapaino ja sen kyllä huomaa kun välillä huojuttaa.
Tämä liike tehoaa hyvin pakaroihin ja ihan killeri liike isoilla painoilla.
Kummallekin jalalle siis 3 x12-15 toistoa.

Alaselkä/takareidet: Hyvää huomenta
Itselläni on raskauden jäljiltä alaselkä tosi heikossa hapessa ja menee nopeasti kipeäksi.
Kolme sarjaa tätä ja seuraavana päivänä selässä tuntui.

Olkapäät: Pystypunnerrus
Tämä ei Eetun painolla oikein tunnu miltään, mutta minimies tykkää tuosta.
Älä tee liikettä jos vauvan niska ei ole vielä tarpeeksi jäntevä. Vaikka Eetu on kannattanut jo pitkään päätä todella hyvin, en itse tehnyt sarjaa kolmea kertaa.

Rinta: Punnerrus
Vauva tykkää kun saa olla kasvokkain ja itse muiskautan aina pusun Eetulle alhaalla. Punnerruksen voit tehdä oman kuntotasosi mukaan joko jalkaterät maassa, polvet maassa  tai miesten tyylillä.
Itse teen vauvan kanssa punnerrukset polvet maassa, etten vahingossakaan romahda vauvan päälle jos kunto loppuu kesken miesten punnerruksia tehdessä.

kuva

Vatsa: Lankku 
Tee maksimi pito. Itsellä se on tällä hetkellä minuutti. Lopussa tein jaloilla joustoja, sen takia hytkyttelen tuossa. Itselläni selkä ei ollut riittävän suorassa linjassa, ylhäällä olevassa kuvassa selkä on oikealla tavalla.

– Tiina jumppapirkko& Eetu jumppaerkki