Imetätkö sie?

 Olin neuvolan odotushuoneessa ja rupesin juttelemaan jonkun toisen äidin kanssa. Perus ”minkä ikänen siun vauva” kysymyksen jälkeen hän kysyi ”Imetätkö sie?”. Vastasin että joo, mutta annetaan myös pulloo. Heti lauseen sanottuani, tuntui kuin miljoona pientä puukkoo ois lentäny naisen silmistä, eikä hän enää kysyny aiheesta enempää.

Imetys. Aiheena sellainen josta kaksplussa ja vauva.fi:n keskustelupalstoilla käydään ainaista taistelua. Niitä jotka täysimettää pienokaistaan ylistetään ja he jotka antavat lapsensa kasvaa korvikkeella ovat Paskoja Äitejä.

Mitä pidemmäksi raskaus eteni, sitä enemmän neuvolassa puhuttiin imetyksestä. En muista, että kertaakaan neuvolassa oltaisiin keskusteltu korvikkeista. Vauva kun syntyi niin siitähän se rumba vasta alkoikin. Sairaalassa annettiin lappu, johon piti täyttää tarkalleen mihin aikaan vauva söi, minkä aikaa hän söi, pitikö antaa lisämaitoa, oliko lisämaito omaa vai sairaalasta saatua. Äidin ohjauslomakkeessa tisseihin liittyviä kohtia oli kymmenen (!).
Synnytyksen jälkeen muutenkin hormonit oli sekaisin, niin asiaa ei yhtään helpottanut paine siitä, että imetyksen on onnistuttava. Yhden kerran pyysin lisämaitoa vauvalle ja senkin tein itkien, koska tunsin että olen Paska Äiti.

Tuttia eikä tuttipulloa suositeltu annettavan ennen kuin vauva on 6-viikkoinen, ettei vain vauvan imuote kärsi. Kun saimme luvan lähteä kotiin, Eetu huuti ku hullu ja tyrkättiin sille tutti suuhun. Johan vaikeni. Eikä muuten imuote ole kärsinyt yhtään.

Kun kotiuduttiin, alussa merkkailin ylös millon Eetu söi ja minkä aikaa. Muutaman kerran herättelin syömään 3 tunnin välein, koska niinhän kuului hoitajan mukaan tehdä. Tein tätä ehkä pari päivää ja rupesin sen jälkeen miettimään omilla aivoillani.

Alussa mietti sitä tuleeko maitoa tarpeeksi, seuraavaksi tuskasteli sitä kun tissit täytty ja olo oli kuin hyvin syöneellä lehmällä. Tissit kipeyty niin pahasti että oli pakko kekkuloida kaalinlehdet tisseissä. Joo, kaalinlehdet viilentää. Tulipahan sekin opittua. Välillä oli pakko kulkea ilman paitaa kun teki kipeetä. Toivottovasti lenkkeilijät ei hirveen montaa kertaa nähny ikkunasta ja saanu traumoja, haha.

Kylkiasento oli ainoa joka tuntui edes jotenkin luontevalta. Sen seurauksena selkä ja niska meni niin juntturaan, että hetki meni särkylääkkeitä vedellen ja mobilaattia läträten. Sekään ei helpottanu kun vauva samaan aikaan riuhto kipeitä buubseja kynsillään. Kivut meni ohi, mutta raapiminen ei. Tälläkin hetkellä tissit näyttää siltä kun niitä olisi vedelty pikkusella veitsellä. Vaikka vauva on pieni ja suloinen, kynnet on kuin sapelit.

Imetys ei todellakaan ole aina niin aituasta ja ihanaa mitä joka paikassa annetaan ilmi. Tuskin kukaan äiti nauttii esimerkiksi rintaraivareista, kun vauva huutaa naama punaisena tissillä muttei suostu syömään. Rintaraivari, kyllä, sekin oli itelle uusi käsite. Ei ole imetys aina sitä että buubsi suuhun, muksu syö ja sit nukahtaa. Monta kertaa olen meinannut heittää tissit tiskiin ja lopettaa koko touhun.Isimiehelle kerran taisin kommentoidakin että v*ttu, kohta leikkaan tän tissin irti ja sie saat imettää kun meni  hermo.

Parissa kuukaudessa meidän pullon käyttö on muuttunut. Alussa Eetu söi kotona yöllä pääsääntöisesti pullosta, että isimieskin pääsi osallistumaan syöttöihin. Yösyötöt kuitenkin siirrettiin miun vastuulle sen jälkeen ku isimies meinasi töissä ajaa trukilla työkaverinsa päältä kun oli niin väsynyt. Itse kyllästyin nopeasti pullojen lämmitykseen, joten heitin tissit kehiin yölläkin.

Tällä hetkellä Eetulla toimii ”molempi parempi”, eli imetys + tarvittaessa korviketta pullosta. Pulloa silloin kun joku muu hoitaa Eetua, tai jos ollaan käymässä jossain. Minuu ei tulla näkemään kaupassa hinkit paljaana. Miksi sitten jatkoin imetystä vaikka se ärsytti todella paljon jossain vaiheessa? Osittain siksi, että halusin onnistua, koska monet muutkin on siinä onnistunu. Ja silloin kun poika syö kiltisti, niin onhan se aika lutuinen miun ja hänen oma hetki.

 En tarkoita sitä, että olisin täysimetystä vastaan, vaan sitä miten paljon painostusta kaikkialta tulee imetystä kohtaan. Joillakin maitoa ei vain tule, tai jostain muusta syystä imetys ei onnistu. Se ei tee kenestäkään Paskaa Äitiä. Täysimetys ei tee millään muotoa parempaa äitiä, vaan tärkeintä on se, että vauva voi hyvin ja maha täyttyy.

Jokaisella äidillä on oma vauva, omat tissit ja vapaus päättää miten niitä käyttää.

Oletko itse kokenut painostusta imetykseen?

Oma kokemukseni raskaana treenaamisesta

Kerroinkin jo InBody-postauksessa siitä, että kävin raskauden loppumetreille asti salilla.
Kerran raskaana mennessäni salille, kuntosalin respasta kysyttiin voisinko tehdä heidän facebook sivuilleen kirjoituksen raskaana treenaamisesta. Liitän kyseisen tekstin sellaisenaan tähän, joka kertoo omasta kokemuksestani raskaana liikkumisesta.

”Hellou. Oon Tiina kohta 25v, se möhömaha salilta. Tällä kertaa pallomahaisuuteen ei oo syynä pelkästään syöty suklaa, vaan se että laskettu aika on kuukauden päästä.
Omasta liikuntahistoriasta sen verran, että aina en oo ollu mikää aktiivisin liikkuja. Liikuntainnostus iski kunnolla muistaakseen ekan kerran 2011. Olin kunnon jumppapirkko ja aerobinen oli miun juttu. Ikinä en oo mikään plösö ollu, mut tuona aikana laihuin selkeesti.

Pikkuhiljaa sali rupes enempi kiinnostaa ja vaihdoin asiakkuuden energylle alkuvuodesta 2012. Aikasemmin olin tehny vähä miten huvitti, enkä tajunnu millasilla toistoilla jne ois kannattanu tehdä. Miulle tehtiin saliohjelma ja rupesin tutkii salijutskia muutenkin netistä. Raskaustesti näytti plussaa tammikuussa ja olin jo ennen sitä tutkinu paljon miten liikkuu raskaana jne. Sykerajoista, salilla käynnistä jne oli monenlaista mielipidettä. Päätin, että teen niin niitä juttuja mitkä tuntuu hyvältä ja niin pitkään kun on mahdollista. Alkuraskaudessa kävin normaalisti salilla. Pyrin käymään 3 kertaa viikossa, joskus tuli käytyy enemmän ja joskus vähemmän. Mahassa ei näkyny muita merkkejä raskaudesta kun hormonihöttö joka iski kylkiin heti. Ärsytti kun ihmiset varmaan luuli että on tainu tyttö syyä vähän pullaa :D.

Tein yleensä 3 jakosella ohjelmalla, jossain vaiheessa vaihdoin hetkeks koko kropan ohjelmaan.  Viimesen kerran kävin jumpassa puolivälissä raskautta. Sen jälkeen en oo käyny kun rupes ärsyttämään ettei voinu vetää täysillä ja pomppii yhtä korkeelle kuin muut.
Aerobisena sen jälkeen on toiminu koiran lenkittäminen ja jopoilu.

 Jokainen raskaus on varmasti erilainen, miulla kävi hyvä säkä kun kaikki on menny niin helposti. Oisin hyppiny seinille jos ois laitettu liikunta kieltoon :D. Aikasemmin miun ongelmana oli lähinnä se, että joko oli liikaa painoja ja liikeradat meni päin peetä, tai sit vastapainoisesti kitkutin liian pienillä painoilla. Raskaana on liikeratoihin joutunu kiinnittämään enemmän huomiota ja sitä kautta painotkin on eri luokkaa ku aikasemmin. Paksuuden aikana ennätyksiä on paukkunu esim. hackissa ja pystypunnerruksessa painot lähes tuplaantunu.

Jotkut liikkeet on joutunu korvaamaan toisella, tai jättämään pois. Esim. Hauiskääntö tangolla piti vaihtaa puntteihin kun tanko rupes törmäämään mahaan. Maha on onneks pysyny aika pienenä joten paljosta en oo joutunu luopumaan. Mavee en oo tehny puolivälin jälkeen, mut SJMV vetkutan vieläkin ja siinäkin painot oon saanu pidettyy hyvänä. Aikasemmin luulin, että jalkoja en tuu tekemään puolivälin jälkeen, mutta hack kyykkyy vetelin vielä pari viikkoo sitten. Pienen painostuksen alla suostuin siitä luopumaan, joten jalkatreenit menee loppu ajan sitten ns. akkalaitteilla.


Nykyisin käyn yleensä 3 kertaa viikossa ja normisti 3 jakosella ohjelmalla. Perusrunko on sama, mut liikkeitä vaihtelen. Neuvolassa käskettiin viimeks ottaa vähän aikaa rauhallisemmin. Sain onneks luvan jatkaa salilla, mutta pitää tarkkailla sykkeitä etteivät nouse niin paljon, joten sykemittaria kyyläillen mennään. Tulipa pitkä läpätys, mutta ehkä pointtina ehkä se, että raskaus ei oo mikään sairaus eikä aina estä liikkumista. Kun äiti voi hyvin, niin varmasti vauvakin.

masu niihin aikoihin kun tein kirjotuksen

Tavote on käydä salilla laskettuun aikaan asti (23.9) jonka jälkeen laitan salikortin kuukaudeks paussille. Sinä aikana käyn lenkkeilemässä ja veivailen kotona punteilla. Ruokavalioremontti, kehonkoostumus ja saliohjelma pittää kattoo sitten sen jälkeen. En haluu olla fat vaan fit mama. Treeni iloja kaikille :)”

Kirjoituksen jälkeen tein salilla enimmäkseen yläkroppaa, välillä muitakin liikkeitä sykkeitä tarkkaillen.
 Viimeisen kerran kävin salilla torstaina 12.9 ja Eetu synty maanantaina 16.9.

Alkuperäinen ajatushan miulla oli pitää lokakuu paussia salista, mutta koska palauduin synnytyksestä niin hyvin, en pitänytkään jäsenyyttä paussilla. Ensimmäisen kerran olin salilla tasan 2 viikkoo synnytyksestä.

Tälläinen treeni oli viimeistä kertaa paksuna salilla:

Olkapäät sivulle
12/10kg
12/10kg
6/12kg
6/12kg

1 käden hammer
3 x 8/10kg

Ylätalja
15/34kg
10/43kg
8/43kg
12/34kg
12/34kg
Leg Extension
12/52,5kg
8/52,5kg
8/52,5kg
Olkapäät smithissä pystysoutu
6/20kg
6/20kg
6/20kg
15/10kg
Ojentaja ranskalainen k-painolla pään yli
12/14kg
12/14kg
12/14kg

Raskaudet on erilaisia. Jotkut oksentaa läpi raskauden, tai ovat niin uupuneita etteivät meinaa pystyssä pysyä. Silloin syynä liikkumattomuuden ei mielestäni ole raskaus- vaan siitä johtuva huono olo. Tuskin kukaan lähtee mahataudissa tai krapulassakaan liikkumaan jos purjo lentää. 
Maalaisjärjellä pääsee aika pitkälle. Raskauden sujuessa hyvin ilman mitään suurempia ongelmia tai oireita, se EI ole mikään tekosyy olemaan liikkumatta. Raskaus EI ole sairaus.
En liittänyt tekstiin fakta faktoja raskaana liikkumisesta, vaan halusin kertoa oman kokemukseni masun kanssa treenaamisesta.
Oletko itse harrastanut kuntosalia/ tai muuta liikuntaa raskaana?