KUNTOSALI JOSSA TREENAAN

Treenaan kuntosalilla ruokatunnin aikana. Sali sijaitsee työpaikan alakerrassa ja työpisteeltä kipittäessä sinne menee n. 2-minuuttia. Instakuvissa treenipaikka on välähdellyt triljoonien peili selfien kautta, mutta nyt pureudutaan syvemmälle :

Tässä teille esittelyssä videolla sali jossa treenaan!

kuntosaliesittelyssa

Instaseuraajille pinkki seinä on tullut tutuksi, mutta tuossapa ihan koko pieni sali kaikessa komeudessaan hih.

Videokanavan saat seurantaa tästä. Kohta ”tilaa”.

Mitäs tykkäsitte tälläisestä videopostauksesta? Millaisella salilla sie käyt? Pienellä vai isolla?

Kiitos myös kommenteista edelliseen postaukseen <3

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA

DIAGNOOSI

Vihjailinkin palkaton vapaapäivä postauksessa, että kävin lääkärissä ja nyt tiedän mikä miulla on. Mietin kirjoittaisinko tästä vai en, mutta koska olen aikaisemminkin halunnut kirjoittaa tabuaiheista, joten ajattelin että anti mennä vaan. Olette kulkeneet läpi matkaani antaen myös vertaistukea niissä vaikeissa asioissa. Tämä on myös helppo tapa kertoa monelle tutulle, sekä sukulaiselle jotka lukevat blogia. Ei ole kuitenkaan sellainen aihe, josta koen miellyttäväksi kasvotusten keskustella tuosta vaan.

Olen saanut paniikkikohtauksia silloin tällöin jo ylä-asteelta asti. Olen myös tosi herkkä, vaikka moni ei sitä välttämättä uskoisi. Nuoruudessa tapahtuneen ikkunaan koputtamisen takia en uskaltanut pitkään aikaan edes käydä vessassa tai suihkussa ilman, että peitin ikkunan. Pelotti, että joku yht’äkkiä kurkistaa sieltä.  Vuosien ajan olen myös kuullut kyselyä ”onko siulla joku ad/hd”?

Aloitin keväällä matkan käymällä työterveyden kautta psykologilla, sekä parilla eri lääkärillä. Sain lääkkeen, joka minun piti kuitenkin raskauden takia kesällä lopettaa. Keskenmenon jälkeen paniikkikohtaukset tulivat taas mukaan kuvioon. Muistan illan kun lapsi oli nukkumassa ja mies töissä. Paniikkikohtaus iski päälle voimakkaammin kuin koskaan, itkin ja haukoin henkeä sohvalla ja otin lääkärin määräämän lääkkeen. Ei auttanut. Lopulta sain unta silmät turvonneina peläten seuraavaa päivää.

Sain diagnoosin Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja vuoden reseptin.

Ahdistumishäiriön oireena on mm. paniikkikohtaukset ja keskittymisvaikeudet. Kävin myös AD/HD laajoissa tutkimuksissa. Psykologin mukaan viitteitä on runsaasti siihen, mutta isoin syy siihen, ettei minulla olekaan varsinaista keskittymishäiriötä on se, että AD/HD on olemassa jo lapsena. Alakoulussa kun minulla ei mitään keskittymisongelmaa ollut.

Eli kaikille teille kyselijöille vuosien mittaan ja tuleville kyselijöille; minulla ei ole AD/HD:tä. 

Nyt arki on paljon helpompaa ja myös keskittymiskyky parantunut todella paljon. Hyvä ystävänikin sanoi viime viikonloppuna, että ”siun kanssa on helpompi puhuakin kun et vaan härvää ympäriinsä”. Myös mieheni sanoi huomanneen eron etten enää aloita tekemään 10 eri asiaa yhtä aikaa ja lopeta kaikkia kesken. Keskityn paljon paremmin, ajatukset pysyy paremmin kasassa ja jatkuva ahdistus on vähentynyt huomattavasti.

Siskoni sanoin ”ehkä sie et olekaan vaan niin töhö”. En niin. Vaan sairastan yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä.

tp5d8736

 

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA